Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Työn oikeudenmukaisempi jako

15.10.2013

Kolumni Demokraatti

Robotit ja keinoäly tulevat korvaamaan puolet nykyisistä työpaikoista seuraavan 20 vuoden kuluessa (Yle 11.10.). Oxfordin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa arvioidaan että ns. digitaalisen vallankumouksen vaikutuksia yhteiskuntaan voidaan verrata höyrykoneen ja sähkön tuomaan vallankumoukseen.

Lähihistoriassamme tietokoneiden tulo johti automatisoitumisen kasvuun. Perinteisiä työpaikkoja katosi, mutta samalla tuli uusia tilalle. Digitaalista vallankumousta pidetään tutkijaryhmässä edellisiä uudistuksia merkittävämpänä. Kehitys tulee koskettamaan myös Suomea. Eräiden arvioiden mukaan miljoona työpaikkaa katoaa ja saman verran uusia tulee tilalle.

Puhuttaessa työstä ja oikeudenmukaisuudesta, ei voida sivuuttaa kysymystä oikeudenmukaisesta työnjaosta. Yhtä tärkeää on kysyä, mikä on työn oikeudenmukainen jako maailmassa, jossa työmahdollisuuksista on suuri puute.

Työttömyys on Suomessa sekä inhimillisesti että kansantaloudellisesti sietämättömän korkealla. Erityisesti nuorten työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys merkitsevät sellaista syrjäytymisriskiä ja osattomuuden kokemusta, että nyky-yhteiskunnan työttömän osaa voidaan verrata maattoman osaan agraariyhteiskunnassa. Maan omistuksen järjestyminen toisistaan poikkeavalla tavalla Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa on yksi keskeisin syy niiden suureen eroavuuteen yhteiskunnallisessa kehityksessä, talouden dynamiikassa ja köyhyyden vähenemisessä.

Kun kysyy esimerkiksi tämän päivän maaseudun naisilta Intiassa, Filippiineillä ja Kiinassa, mikä on tärkein naisten asemaa koskeva kysymys heidän kotimaassaan, he vastaavat: maanomistus. Maa antaa mahdollisuuden tulla toimeen ja parantaa omia olojaan omalla työllä. Siksi ei ole samantekevää, miten maanomistus järjestetään. Maanomistus oli yksi avain myös Suomen selviytymiseen sotien jälkeen luovutetun Karjalan väestön asuttamisessa ja elinvoimaistamisessa.

Nyky-yhteiskunnassa työpaikka on se ”maa”, josta elinmahdollisuudet ja osallisuus kasvavat. Tarjolla olevan työn määrä on kaikesta päätellen rajallinen, kuten viljelysmaankin määrä. Emme tarvitse maan uusjakoa, mutta työn uusjakoa tarvitsemme. En ole ihan varma, onko se yhteiskunnallinen rakenne, jossa työmahdollisuuksia tänä päivänä jaetaan, oikeudenmukainen. Jos uskomme siihen, että kilpailu tuottaa oikeudenmukaisen lopputuloksen, silloin nykyinen malli on oikeudenmukainen. Jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus osallistua kilpailuun.

Mutta jos katsomme, että oikeudenmukaisuutta on se, että jokaiselle ihmisellä on todellisia mahdollisuuksia oman tilanteen kohentamiseen, silloin nykyinen rakenne on epäoikeudenmukainen. Yhä suurempi osa väestöstä jää todellisten mahdollisuuksien ulkopuolelle, työttömiksi, ”maattomiksi” ja täydestä yhteiskunnan jäsenyydestä osattomiksi. Traagista on se, että samaan aikaan monien työelämässä olevien mahdollisuus inhimilliseen elämään kaventuu liian suuren työmäärän takia.

Työn oikeudenmukaisempi jako nostaisi tuottavuutta, kun työssä olevien työkyky ja jaksaminen kohoaisi ja työtä jaettaisiin laajemmalle, hyvin levänneelle ja motivoituneelle joukolle. Kokonaispalkkasummaa voisi nostaa tuottavuuden kasvaessa. Ostovoima ja kotimarkkinakysyntä kasvaisivat, vaikka nyt kokoaikaisessa työssä olevien nettoansio alenisikin lyhyemmän työviikon tai työpäivän takia.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu