Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Huivin alla on voimaa

22.10.2013

Kolumni Uudenkaupungin Sanomat

Vierailin muutama vuosi siten Istanbulissa. Matka sattui samaan kohtaan presidentti Barack Obaman vierailun kanssa, josta syystä kaduilla oli parina päivänä huomattava määrä konepistoolein varustettuja poliisimiehiä. Muuta erityistä levottomuutta en huomannut. Olimme varanneet hotellin netistä, mutta perille päästyämme huomasimme, hotellin sijaitsevankin ihan muualla kuin luulimme. Mutta päädyimme ”Kultaisen sarven” yläpuolella sijaitsevalle Pierre Lotin alueelle, jossa Mika Waltarin kerrotaan istuneen kirjoittamassa suuria historiallisia romaanejaan.

Kuten Waltari aikanaan niin tämän päivänkin matkailija kohtaa Istanbulissa monikerroksisen kulttuurisen rikkauden ihmisissä, arkkitehtuurissa, taiteessa, uskonnossa, ja kaupankäynnissä. Niin ovat ihmiset ja erilaiset kulttuurit kohdanneet toisensa vuosituhansien ajan. Usein sovussa, mutta monesti pelokkaina ja uhkaavina, vallanhaluisina ja väkivaltaisesti. Sitäkin historiaa tuo kaupunki kertoo.

Pohjoiseurooppalaiselle Istanbul näyttäytyy itsetuntoisena islamilaisena kaupunkina. Moskeijoiden minareeteista kuuluvat rukoushuudot kuuluvat päivän rytmiin. ne tuntuvat äänekkäämmiltä kuin meikäläinen kirkonkellojen soitto pyhäaamuina. Tehtävä on sama, kutsua uskovaiset jumalanpalvelukseen. Kaupunki kätkee sisäänsä myös huikeita kristillisiä, historiallisia kirkkorakennuksia. Niistä voi löytää aivan uskomattomia mosaiikkitaiteen helmiä. Niin myös museona palvelevasta Hagia Sofian entisestä kirkosta ja moskeijasta. Sen sisäseiniltä löytyy niin islamin symboliikkaa kuin kristinuskon inspiroimaa kirkkotaidetta.

Kahvilassa istuskelu antaa mahdollisuuden paikallisen elämän tarkkailuun. Nuorten tyttöjen nelikko tulee naapuripöytään. Kahdella on huivi, toiset kaksi ovat paljain päin. Kaikki ovat elegantteja ja kauniisti meikattuja. Tytöt ovat selvästi hyviä ystäviä eikä huivin pitäminen ole ystävyyttä jakava valinta. Näyttää siltä, että huivin pitäminen on pikemminkin yksilön valinta kuin jonkin yhteisön sanelema pakotettu ratkaisu.

Kun pohjoisemmassa Euroopassa keskustellaan huivin pidosta, näkökulma liittyy yhtäältä uskonnon vapauteen ja toisaalta tyttöjen ja naisten suojeluun autoritäärisen yhteisön painostukselta. Huivikysymystä pohtiessa mieleen tulee Suomessa körttien tai Länsi-Suomen rukoilevaisten piirissä osin vieläkin elävä traditio, johon kuuluu naisten pukeutuminen huiviin. Miten paljon tuossa perinteessä on ollut kyse yksilöiden itsenäisestä valinnasta, miten paljon yhteisön määräämästä ratkaisusta, sen tietävät naiset itse.

Uskon, että olisi mukavaa, jos nämä kaksi huivikulttuuria voisivat kohdata Euroopan Unionissa. Turkin tuleminen EU:n jäseneksi olisi valtava taloudellinen ja ennen muuta kulttuurinen sysäys vanhenevalle Unionillemme. Toivon että Turkki kiirehtii jäsenyysehtojen täyttämisessä ja että neuvotteluissa päästään eteenpäin. Huivin alla on voimaa!

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu