Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Pietari on lähellä ja hyvä niin

31.10.2013

Kolumni Kaakon kaiku

Nuorena miehenä 80-luvun alussa olin kesätöissä Kotkassa. Kokemus ihmisistä, kielestä ja elämänrytmistä oli niin hyvä, ettei ajattelin muuttaa myöhemmin seudulle, mikäli työpaikan saaminen sitä edellyttäisi. Niin ei kuitenkaan toistaiseksi ole käynyt. Merikaupunkeina Kotkalla ja Turulla on paljon yhteistyötä, vaikka Kotka voittikin kamppailun Merimuseosta.

Länsisuomalainen näkee Suomen eri tavalla kuin kaakkoissuomalainen. Turun pääasialliset historialliset yhteydet ovat olleet Tukholmaan. Kaakkois-Suomessa yhteydet ovat olleet Viipuriin ja Pietariin. Läntinen raja on ollut vakaa 1800-luvun alusta saakka. Itäraja vakiintui vasta 1944 kun Moskovan välirauha Suomen ja Neuvostoliiton välillä allekirjoitettiin ja lopullisesti 1947 Pariisin rauhansopimuksessa.

Ensi vuonna saadaan juhlia rajojen vakiintumista kaikilla suunnilla, kun välirauhasta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Tosin rajat idässä ja lännessä edelleenkin eroavat toisistaan monin tavoin. Länsi, etelä ja pohjoinen ovat vapaan liikkumisen rajasuuntia. Itäajan ylittämiseen tarvitaan erityinen anomus ja lupa, viisumi.

Suomen matka on kulkenut länteen, EY:n ja Euroopan Unionin jäsenyyteen. Itärajamme on osa Euroopan unionin ja Venäjän rajapintaa. Viisumikysymys ratkaistaan EU:n ja Venäjän välisissä neuvotteluissa. Kaakkois-Suomessa viisumivapautta toivotaan ja pelätään. Matkailu, kaupankäynti ja yhteistyö saisi olla mutkattomampaa, jotta taloudelle syntyisi pohjaa. Toisaalta riskit rikollisuudelle saattaisivat nousta, jos vapaa liikkuvuus toteutuu.

Kirjailija Ulla-Leena Lundberg tuli isoon julkisuuteen voittaessaan Finlandia-palkinnon teoksellaan Jää. Kirja kuvaa (tiettävästi) Ahvenanmaan Kökarissa tapahtuvaa elämää. Vähemmän tunnettu on Lundbergin aiemmin kirjoittama teos Marsipaanisotilas. Kirjoissa kuvataan saman suomenruotsalaisen suvun tarinaa. Marsipaanisotilaassa tapahtumat sijoittuvat talvi- ja jatkosotaan. Ahvenanmaa esiintyy yhtenä paikkakuntana, mutta pääosin tapahtumat sijoittuvat Uudellemaalle ja rintamalle Karjalan kannakselle ja Itä-Karjalaan. Neljäntenä paikkakuntana kirjassa on Kotka.

Lundbergin Marsipaanisotilas kuvaa hädin tuskin täysi-ikäisten miesten kasvua nuoriksi aikuisiksi, joiden eteen avautui toisenlainen Suomi kuin he osasivat odottaa. Aluksi pettymys oli siinä, että talvisota loppui ennen kuin ehdittiin itse mukaan. Sitten seurasi nuorten valtava into, kun jatkosota alkoi ja päästiin tositoimiin. Kirjailija kuvaa pitkää asemasotavaihetta ja nuorten miesten lihomista, kun kotiväki velvollisuudentuntoisena lähettää vähistä varoistaan ruokaa omalle pojalle. Lopulta ”sotaonni” kääntyy ja eloon jääneen nuoren miehen osana on äärimmäinen turhautuminen siitä, miten vähäisiksi jäivät kaiken raskaan työn ja uhrausten avulla saavutetut tulokset.

Kirja kuvaa nuorten uusmaalaisten suomenruotsalaisten miesten sotaa enemmän raskaana, vaarallisena ja vaativana työnä kuin oman kotiseudun puolustamisena. Työtehtävät määräytyvät koulutuksen, sotilasaseman ja organisaation johdon päätösten perusteella. Nuorten miesten koti on Uudellamaalla ja sotalomia vietetään Ahvenanmaalla. Sodankäynnin aineelliset mittasuhteet ja valtava materiaalin käyttö tulevat näkyviin erityisesti Kotkan ilmapuolustusta kuvaavassa osassa. Sekä sodan rationaalisuus että sen absurdius kuvataan tarkasti.

Kaakkois-Suomi on erityinen. Seudun maaperään on painautunut ehkä enemmän kuin minnekään muualle Suomessa isojen unelmien ja valtavien pettymysten saappaanjälkiä. Sotimisen tehtävään otetut miehet ovat siellä kulkeneet suuntaan jos toiseenkin. Kaakkoisrajan takaa tulevan uhkan torjuminen on yhdistänyt suomalaisia menneinä vuosikymmeninä.

Tänään Kaakkois-Suomi yhdistää meitä toisella tavalla. Se on väylä Pietarin kehittyvälle talousalueelle. Se on alue, jossa kaikenlainen yhteistyö Venäjän kanssa kasvaa. Venäjän läheisyys ja kanssakäyminen luovat tämän päivän nuorille miehille ja naisille mahdollisuuksia opiskeluun, työhön ja yrittämiseen rajan molemmin puolin. Vajaat 70 rauhan vuotta eivät ole muuttaneet rajojamme. Mutta ne ovat luoneet mahdollisuuden vakaaseen kehitykseen talouden ja hyvinvoinnin kaikilla alueilla.

Toisen maailmansodan jälkeen kansakunnat ymmärsivät, että hyvinvointi rakentuu rauhan, ei sodan varaan. Rauha Euroopassa perustettiin eri maiden taloudellisen yhteistyön varaan. Liioittelematta voi sanoa, että Kaakkois-Suomen ja Pietarin alueen taloudellinen yhteistyö on osa eurooppalaista rauhanprojektia.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu