Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Häpeämätön tulevaisuus

07.11.2013

Puheenvuoro Valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta: Kestävällä kasvulla hyvinvointia VNS 7/2013

Arvoisa puhemies! Asiaa esittelevä ministeri omassa esittelypuheenvuorossaan totesi seuraavaa: "Suomen keskeisimmät luonnonvarat ovat vanhan sanonnan mukaisesti puu ja pää." Nyt näyttää sekä tulevaisuusselonteon että Himasen-Castellsin raportin mukaan siltä, että meidän menestyksemme ongelma ei ole tuo puu vaan se pää. Siinä päässä on jotain vikaa, nimittäin suomalaisten päässä.

Häpeän kulttuuri estää Suomen kehityksen. Tämä on tänään julkaistun Pekka Himasen ja Manuel Castellsin tutkimusraportin keskeinen viesti. Kun raportti liittyy tulevaisuusselontekoon, tarkastelen sitä lyhyesti.

Himasen mukaan menestymisen esteet ovat pääosin henkisellä puolella. Suomen ei tulisi olla niinkään huolissaan julkisen talouden kestävyysvajeesta kuin maatamme ja kulttuuriamme vaivaavasta henkisestä kestävyysvajeesta. Häpeän kulttuuri on yksi henkisen kestämättömyyden ilmenemismuoto.

Häpeän kulttuuri tarkoittaa yhtäältä sitä, että olemme ylivarovaisia riskien ottamisessa, uusien ehdotusten ja avausten tekemisessä. Häpeän kulttuurissa mikä tahansa epäonnistuminen muodostaa valtavan ison henkisen painolastin yksilölle. Toisaalta häpeän kulttuuri tarkoittaa Himasen mukaan sitä, että menestymistä ei sallita ja että menestymisen näyttämistä kartellaan. Niin epäonnistuminen kuin menestyminenkin synnyttävät jostain meidän kulttuurillemme ominaisesta syystä häpeän tunteita, kateutta ja häpeää, kielteisiä tunteita.

Ehkä Himanen on löytänyt näin sanoessaan jotain tärkeätä kulttuurissamme vaikuttavasta henkisestä ilmapiiristämme. Tuskin häpeä on kuitenkaan, eikä varmaankaan, koko kuva kulttuuristamme ja elämänmuodostamme. Häpeästä on muuten tehty myös väitöskirjatasoisia tutkimuksia suomalaisissa yliopistoissa.

Eittämättä tulee kyllä mieleen monien huippu-urheilijoidemme surulliset ihmiskohtalot. Huipulla olo on perustunut kovaan työhön ja ponnisteluun. Menestys on saavutettu kovassa kilpailussa, mutta sitten kun menestystä ei tulekaan, on ilmapiirissämme jotain, joka saa urheilijan kantamaan kansallisen epäonnistumisen ja häpeän kuorman yksin. Ihmisen henkinen kestävyys joutuu koetteille, ja osa yksilöistä murtuu kuorman alla, kuten tiedämme.

Jos urheilumenestys on perustunut sääntöjen vastaiseen toimintaan kuten dopingiin, on rikkeen paljastuminen moninkertaistanut yksilön häpeäkokemuksen: on epäonnistuttu ja sitä paitsi toimittu väärin. Joskus taakka on kasvanut mittoihin, joka on johtanut urheilijan itsetuhoiseen tekoon, niin kuin tiedämme.

Häpeän kulttuurimme taustalla voi olla rentouden puuttuminen työnteosta ja ponnisteluista. Suomi on modernina yhteiskuntana varsin nuori. Nousumme maailman sivistysvaltioiden joukkoon on tuore ilmiö. Olemme siinä suhteessa selvästi nuorempi kuin esimerkiksi Ruotsi. Ankarat sotaponnistelut ja jälleenrakentaminen jättivät meihin vankan vakavuuden henkisen kulttuurin. Tavoitteiden asettaminen ja ponnistelut tavoitteen saavuttamiseksi ovat kenties liian usein tapahtuneet ikään kuin hampaat irvessä. Näin siitä syystä, että on ollut taisteltava sivuille vilkuilematta, jotta päästään samalle tasolle hyvinvoinnissa, demokratiassa, koulutuksessa, sivistyksessä ja kulttuurissa.

Arvoisa puhemies! Arvelen, että viime sotien vaikutukset ovat yhä vielä henkisessä kulttuurissamme, ja ajattelen, että ei meitä auta se, jos nyt halveksimme itseämme siksi, että meillä kenties on ylikorostunut häpeän kulttuuri ja henkistä heikkoutta. Tuomitsemalla itsemme ja henkisen menneisyytemme emme auta itseämme eteenpäin. Luulen, että on hyvä jatkaa keskustelua siitä, mistä henkinen ilmastomme ja kulttuurimme on peräisin. Ehkä me keskustelun kautta löydämme tarvittavaa rentoutta ja ketteryyttä, nopeampaa aloitteellisuutta ja rohkeampaa uudistumiskykyä.
Olemme monessa asiassa maailman maiden kärkikymmenikössä. Kannattaa ottaa siitä ilo irti ja rentoutua olemalla ylpeä siitä, mitä olemme jo saavuttaneet, ja leikitellä hulluiltakin kuulostavilla ideoilla ja visioilla luottaen siihen, että jotain arvokasta löytyy sille, joka uskaltaa.

Arvoisa puhemies! Kun saamme oman häpeämme käsitellyksi, ovat meille henkiset, sosiaaliset ja psykologiset ovet avoinna myös kansainvälisesti, oli sitten kysymys meidän lähdöstämme maailmalle tai toisenlaisten ihmisten ja kulttuurien tulosta keskellemme.
 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu