Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Vapaat kulkevat yhdessä

19.11.2013


Kolumni Yhteinen Naantali -lehti

Toisen maailmansodan jälkeen totalitarismin kokemukset vahvistivat yksilöllisiä ihmisoikeuksia Länsi-Euroopassa. Oikeuksien kirjaamisesta tuli liberaalidemokraattisten yhteiskuntien kivijalka. Tausta ulottuu eurooppalaiseen aateperintöön, valistukseen, humanismiin ja kristinuskoon. Klassisen liberalismin kehittäjä Adam Smith ((k. 1790) uskoi, että oman edun tavoittelu ohjaa ihmisen käyttäytymistä. Smith halusi purkaa yksityisiin monopoleihin perustuvan talousjärjestelmän. Smithin mielestä monopolien tuotannon laatu oli kehno, tavaroiden hinnat mielivaltaisen korkeita. Tuotannon ja kaupan vapauttaminen loisi kilpailua, jolloin ostaja voisi valita tuotteen, jolla on paras hinta-laatusuhde. Vapaassa kilpailussa voittajaksi selviytyisi yritys, joka pystyy tuottamaan markkinoiden parhaan tuotteen edullisimpaan hintaan.

Nykyisen ääriliberalistisen oikeiston ajattelussa näyttää olevan kyse aivan erilaisista yksilöiden oikeuksista. Äärioikeiston yksilökeskeisyys tuntuu nousevan yksinkertaistetusta darwinimista, kehitystopista, jonka mukaan luonnonmukaista on se, miten vahvin selviytyy kilpailussa voittajaksi. Tällaista Herbert Spencerin (k. 1903) muotoilemaa sosiaalidarwinismia ei pidä sekoittaa klassiseen liberalismiin. Sosiaalidarwinismia pidetään eräänä natsismin kasvualustana. Adam Smithin klassinen liberalismi ei ole darwinismia. Smith ei ajatellut, että ihmisten elämä yhteiskunnassa kauttaaltaan järjestettäisiin vapaan kilpailun varaan. Smith liittyy Aristoteleen perinteeseen, jonka mukaan yksilön onnellisuus liittyy toisten ihmisten ja koko yhteisön onnellisuuteen.

Tutkimukset osoittavat, että ihmisellä on luontainen kyky empatiaan. Yksilöt yhteisöksi liittävä moraali syntyy empatiasta. Ihminen on sosiaalinen, yhteisöllinen olento, ei vain olemassaolotaistelua käyvä luontokappale. Aivokapasiteettinsa vuoksi ihmisen tuhovoimakin on muihin lajeihin verrattuna ylivoimainen. Empatia ja moraali ovat ainoa tuhovoimaa rajoittava tekijä. Yksilön ahneudessa on kyse vieraantumisesta siitä, mikä on ihmisenä olemisessa aidointa ja luonnollisinta. Oletus luonnonvoimana vaikuttavasta ahneudesta sopii sosiaalidarwinistiseen kilpailuun, jossa vahvin jää eloon. Ahneutta ja kilpailua ei saisi häiritä esimerkiksi minimipalkalla tai työttömyysturvalla, muutoin yhteiskuntaan syntyy epäterveitä ilmiöitä, kuten tukiriippuvuutta ja velttoutta. Sosiaalidarwinismi vierastaa 1800-luvulla kehittynyttä sosiaaliliberalismia, joka korostaa julkisen vallan aktiivisuutta sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja koulutuksen järjestämisessä. Sosiaaliliberalismissa yksilökeskeskeisyys saa humanistisen kaiun, kun yksilön ponnistelujen hedelmistä osa kootaan yhteiseksi hyväksi. Siinä on nähtävissä kristillisen lähimmäisenrakkauden eetosta.

Sosiaalidarwinismi on voimansa tunnossa oleville, usein nuorille kelpaava ajattelutapa, joka uskoo, että menestys on vain omasta asenteesta ja tahdosta kiinni. Yhteiskuntafilosofiana se johtaa yhteiskunnan jyrkkään jakautumiseen voittajiin ja häviäjiin. Häviäjät kärvistelevät köyhinä. Epätoivo puhkeaa silloin tällöin väkivaltaisuuksiksi. Julkinen valta käyttää huomattavia resurssejaan järjestyksenpitoon ja vankiloihin. On tärkeätä pitää kiinni pohjoismaisesta mallista ja asettua vastahankaan sosiaalidarwinismia jäljittelevän poliittisen suunnan kanssa, joka siellä täällä nostaa päätään. On tärkeätä pitää kiinni inhimillisyyteen perustuvasta yhteiskuntamallista, jossa vapaat yksilöt kulkevat yhdessä toinen toistaan tukien.


Ilkka Kantola
www.ilkkakantola.net

 
 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu