Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Hyve-etiikka ja velvollisuusetiikka Euroopassa

14.04.2014
Mielipidekirjoitus Demokraatti

Esa Suomisen kolumni ”SDP eteenpäin – sosialistiselta vai kristillissosiaaliselta pohjalta” sisältää kiinnostavan yrityksen kuvata paria vaihtoehtoista lähtökohtaa politiikan tekemiseen puolueessamme. On hyödyllistä huomata, että lisäksi eurooppalaisessa poliittisessa ajattelussa vaikuttaa kaksi toisistaan poikkeavaa filosofista ihmiskäsitystä. Nämä vaikuttavat Euroopassa siihen, kenen katsotaan ensisijaisesti olevan vastuussa huolenpidon järjestämisestä yhteiskunnassa.
Eteläisen Euroopan maissa vaikuttaa roomalais-katolisen tradition tulkinta, jossa on vaikutteita antiikin Aristoteleen filosofiasta. Aristoteleen filosofia tuli vallitsevaksi oppisuunnaksi Euroopan yliopistoissa 1200-luvulla. Sen perustavia ajatuksia on käsitys inhimillisen toiminnan luonteesta päämäärähakuisena toimintana. Jokaisessa ihmisessä asuu luontainen pyrkimys hyvän elämän tavoittelemiseen. Häntä tulee tukea tässä koska samalla edistetään yhteiskunnan hyvää kehitystä.
Yksilön valinta ei koske toiminnan päämäärää vaan ainoastaan keinoja. Oikea tieto ja harkinta johtavat hyvään ja kunnialliseen tekoon ja toimintaan. Hyvä teko syntyy vapaaehtoisesti ja viisas ihminen toimii hänelle luontaisten arvojen ja päämäärien suuntaisesti. Yhteiskunnan ja yksilön kannalta ratkaisevaa on, että yksilöstä kasvatuksen kautta tulee hyvä ihminen. Hyvä elämä syntyy kasvatuksessa aikaan saatujen hyveiden avulla.

Vastuu yksilöltä yhteiskunnalle
1300-luvulla syntyi Aristoteleen filosofiaa voimakkaasti arvosteleva fransiskaanifilosofian nimellä tunnettu ajattelutottumus, jonka maineikkain edustaja oli William Ockham. Hänen mielestään Aristoteles erehtyy väittäessään, että ihmisiä yhdistää samansuuntainen pyrkimys hyvän elämän saavuttamiseen. Fransiskaanien voluntaristinen filosofia korosti yksilön vapaan tahdon asemaa. Ihminen on yksilö, joka voi va-paasti valita myös muun päämäärän kuin hyvän elämän.
Yksilökeskeinen ihmiskäsitys piti sisällään ajatuksen, että ihminen voi harkitusti haluta tehdä myös sellaista, mikä estää hänen ja yhteiskunnan hyvän elämän toteutumista. Jotta vapaa yksilö saataisiin toimimaan yhteiskunnan kannalta hyvään suuntaan, tarvitaan jokin auktoriteetti, esimerkiksi julkinen valta, joka asettaa hänelle velvollisuuden toimia tietyllä tavalla. Aristoteleen hyve-etiikasta siirryttiin yksilönvapauden takia velvollisuusetiikan malliin. Moraali ei ollut enää osa yksilön itsensä toteutusta vaan yksilölle asetetun velvollisuuden toteuttamista.
Aristoteleen teoriaan perustuva hyve-etiikan malli elää voimakkaammin eteläisen Euroopan maissa. Vastuun huolenpidosta katsotaan kuuluvan ensisijassa perheelle, järjestöille ja kirkolle, joiden piirissä ihmisillä on mahdollisuus edistää omaa hyvää elämäänsä ja samalle rakentaa yhteisön hyvää. Lähtökohtana on luottamus yksilön luontaiseen pyrkimykseen kohti hyvää elämää.

Paavi ja pohjoismainen malli
Pohjois-Euroopassa erityisesti Pohjoismaissa vastuu huolenpidosta on julkisella vallalla. Huolenpito hyvinvointivaltiossa perustuu laajaan lainsäädäntöön, jolla kerätään rahaa ja päätetään resurssien oikeudenmukaisesta jaosta. Mallin perusajatuksena on, ettei yksilöitä voi ja tule jättää ihmisten armeliaisuuden tai hyvän tahdon varaan, vaan julkisen vallan tulee varmistaa jokaisen riittävä huolenpito. Taustalla on voluntaristinen käsitys yksilön radikaalista vapaudesta ja tähän liittyvästä riskistä.
Valaisevaa on, että paavi Johannes Paavali II aikanaan arvosteli pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia siitä, että se on ottanut itselleen sellaisia tehtäviä, jotka kuuluisivat yksilöille heidän lähipiirissään katolisen läheisyysperiaatteen mukaisesti. Taustalla on luottavainen suhtautuminen yksilön kykyyn kehittyä vastuun kantamisessa.


Ilkka Kantola
kansanedustaja (sd.)
 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu