Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Yhdenvertaisuus ei ole keneltäkään pois

20.02.2014
Puheenvuoro täysistunnossa kansalaisaloitteesta eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta (M 10/2013)

Arvoisa puhemies!
On jotakin tavattoman hienoa, oikeastaan koskettavaa, siinä keskustelussa, mikä täällä on tänään käyty hyvin tärkeästä aiheesta, että elämme sellaista aikakautta, jolloin eduskunnassa käydään puolustamaan avioliittoa. Niin pitkään, kymmeniä vuosia, on käyty syvällistäkin keskustelua ja hyvin painokasta keskustelua siitä, että avioliitto instituutiona olisi käymässä tarpeettomaksi tai että avoliitto, avosuhde, muunlainen parisuhde kuin avioliitto, olisi jotenkin se ensisijainen ja suositeltava ja että nykyaikaisen ihmisen parisuhteen muodon tulisi olla jotakin muuta kuin se perinteinen sitoutunut avioliitto. No, nyt täällä tänään eri näkökulmista puhujat ovat käyneet puolustamassa avioliiton arvoa. Avioliitto, sen instituutio, nauttii suurta arvostusta tänä päivänä, ja varmaan monista syistä avioliiton arvostus on ollut kasvamaan päin.
Kun ajatellaan pitkää kehitystä sotien jälkeisenä aikana Suomessa, niin monesta syystä yhteiskunta joutui monenlaiseen kaaokseen sodanjälkeisenäkin aikana, kun arkielämän täyttivät monet kiireiset työt jälleenrakentamiskaudella ja kun sodassa oli monenlaisen moraalisen kriisin läpi jouduttu käymään ja kun perheet rikkoutuivat myös siitä syystä, että miehiä kuoli rintamalla suuri määrä ja monet kodit särkyivät. Siinä kaikessa kaaoksessa myös avioerojen määrä lisääntyi huomattavasti, ja se merkitsi yhteiskunnassa suurta arvojen mullistusta ja kirkossa ja yhteiskunnassa suurta keskustelua siitä, millä tavalla, millä perustein avioero on myönnettävä, ja sitten vielä siitä, millä perustein ihmisiä on mahdollisuus vihkiä ja heidän on mahdollisuus aloittaa alusta uudelleen avioliitossa. Avioliiton asema oli uhattuna, mutta sen jälkeen kehitys on jatkunut sitten toisentyyppisesti.

Avioliitto instituutiona ymmärretään tänä päivänä hyvin tärkeäksi suojaksi parisuhteelle ja sille perheelle, joka parisuhteen ympärille muodostuu, parisuhteelle, joka meidän yksilönvapautta korostavassa yhteiskunnassamme perustuu ihmisten vapaalle valinnalle oman kumppaninsa suhteen, rakkaudelle, ehkä romanttiselle rakkaudelle, kiintymykselle, luottamukselle, kaikille hyville ja tärkeille asioille. Tällaista kiintymykseen, luottamukseen, sitoutumiseen perustuvaa parisuhdetta avioliittoinstituutio varmasti meidän kaikkien mielestä hyvin tukee ja vahvistaa.

Sen takia, juuri näiden syiden takia, on minusta ymmärrettävää se, että myös tuo toisentyyppinen parisuhde, kiintymykseen, luottamukseen, sitoutumiseen perustuva suhde, haluaa ympärilleen yhtäläisen tuen kuin tämä perinteinen kahden eri sukupuolta olevan parisuhteen jäsenen välinen suhde. Avioliittolain muutos, niin kuin edustaja Tynkkynen tuossa edellä sanoi, ei poista keneltäkään mitään hänen oikeuksiaan, ei heikennä kenenkään asemaa. Mutta kun meillä on olemassa, muun muassa minulla ystäväpiirissäni, henkilöitä, jotka kokevat, että nykyinen lainsäädäntö on heidän parisuhdettaan, heidän tuen tarvettaan syrjivä lainsäädäntö, niin miksi emme ottaisi sitä askelta, jolla tuo heidän syrjinnän kokemuksensa poistuu?

Minusta tästä on kysymys. Keneltäkään ei oteta mitään pois. Joillekuille tuodaan se kokemus, että he ovat yhdenvertaisessa asemassa siinä, kun yhteiskunta tukee heidän uskollista, sitoutunutta parisuhdettaan.
 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu