Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Taloudellista tasa-arvoa vaadittava

19.09.2014
Puheenvuoro piispa Mikko Heikan kirjan julkistustilaisuudessa Helsingissä 19.9.2014

Mitä kirkot ja uskonnot voivat tehdä taloudellisen tasa-arvon edistämiseksi?

Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat syntyneet aikana ja yhteisöissä, joissa taloudellinen epätasa-arvolla ei ollut sellaisia mittasuhteita kuin tämän päivän maailmassa.

Silti kysymykset rikkaudesta, köyhyydestä ja oikeudenmukaisuudesta ovat vuosituhansien aikana esiintyneet uskontojen arvovaltaisissa ja pyhissä teksteissä.

Koska uskontojen yhtenä tehtävänä on ollut ylläpitää sujuvaa elämää yhteisössä, ne ovat yleensä ottaneet kantaa myös oikeudenmukaisuuden kysymykseen rikkauden ja köyhyyden osalta. Pyhissä kirjoituksissa esiintyvät kertomukset ja opetukset eivät anna täysin ristiriidatonta kuvaa siitä, miten taloudelliseen eriarvoisuuteen pitäisi suhtautua. Yksilön osaksi kertynyttä vaurautta pidetään siunauksena, Jumalan suopeuden osoituksena, josta henkilön olisi syytä olla kiitollinen.

Yleensä opetetaan, että rikkaus velvoittaa huolehtimaan niistä, jotka ovat köyhiä. Varallisuuden tuoma valta merkitsee uskontojen tulkinnassa myös vastuuta. Uskontojen pyhissä kirjoituksissa ja opetuksessa säännönmukaisesti tuomitaan pyrkimykset hankkia varallisuutta epärehellisin keinoin tai käyttämällä hyväksi hädänalaisen ihmisen tilannetta. Ihmistä ei saa kohdella vain välineenä jota hyväksi käytetään oman varallisuuden kartuttamisessa. Kohtuuttomuus ja ahneus tuomitaan.

Kuten piispa Heikan kirjassa ”Vapaina ja tasa-arvoisina” kuvataan, juutalaisuudessa, kristinuskossa ja Islamissa yhteistä arvopohjaa edustaa käsitys ihmisestä Jumalan luomana. Tämä muodostaa pohjan ja luo mahdollisuuden ja kannusteen yksilöiden näkemiselle tasa-arvoisina.

On tietysti selvää, että mainittuihin uskontoihin on sisään rakennettu myös valtava potentiaali epätasa-arvoiselle maailman hahmottamiselle. Historia ja ikävä kyllä myös nykyaika osoittavat, että tasa-arvo uskonnoissa on usein ymmärretty vain yhteisön ja uskonnon sisäisenä ideaalina. Tasa-arvo toisin uskovien välillä on problemaattisempi. Toisin uskovaa tai uskonnon vaihtanutta voidaan kohdella julmasti ja ihmisarvoa halventaen.

Tänä päivänä kirkot ja uskonnot ovat entistä paremmin tietoisia historiastaan ja siitä, miten ovat olleet osallisia epäoikeudenmukaisuuteen. Monet kirkkojen ja uskontojen väliset dialogit osoittavat, että on olemassa valmiutta omaan eettiseen identiteettiin perustuen osallistua keskusteluun ja vaikuttamistyöhön oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Piispa Heikan kirja kertoo useita esimerkkejä siitä, miten isot kirkot ja kirkkoliitot ovat ottaneet tämän haasteen vastaan.

Kirkot ja uskonnot ovat edelleen instituutioita, joilla on sekä arvovaltaa että vaikutusvaltaa.

Taloudellinen eriarvoisuus on seuraus maailmankuvasta, jonka ytimessä on usko taloudellisen liberalismin hyvää tuottavaan vaikutukseen. Talouden ja kaupan mahdollisimman suuri vapaus, finanssitaloutta myöten, varmistaa parhaiten talouden jatkuvan kasvun. Jatkuva talouskasvu on edellytys sille, että hyvinvointia voidaan kasvattaa. Myös köyhimpien kannalta radikaali talousliberalismi on paras talousjärjestelmä, tässä maailmankatsomuksessa uskotaan.

Tämän maailmankatsomuksen johdosta olemme maailmassa, jossa kaupankäynnistä valtaosa tapahtuu finanssimarkkinoilla. Suurimmat voitot syntyvät muualla kuin reaalitalouden piirissä, tavaran valmistuksessa ja myynnissä tai palveluiden tuotannossa. Finanssitalouteen on syntynyt yhä uusia tuotteita, erilaisia arvopapereita, joiden arvo ja siten kaupankäynnin voiton mahdollisuudet määräytyvät globaaleilla markkinoilla. Investoinnit tuotantoon ja työpaikkoihin menettävät kiinnostuksensa tässä todellisuudessa. Tämä johtaa taloudellisen eriarvoisuuden kasvuun.

Puhtaaksi viljelty taloudellinen liberalismi ei näytä tuottavan sellaista talouskasvua, josta köyhät hyötyisivät. Pikemminkin se on ahneuden palkitsemisjärjestelmä, jonka aiheuttamat riskit rahoitusjärjestelmässä häiritsevät ja lamauttavat reaalitaloutta, tavallisia yrityksiä, tuotantoa ja työntekijöiden taloudellista turvallisuutta.

 
Maailman talousfoorumissa, jossa suurimmat globaalit yritykset kokoontuvat, on vihdoin tajuttu, että rajoittamaton taloudellinen vapaus ei kenties ole pidemmän päälle kestävä malli. Tuloerojen kasvattamisen mielekkyyttä ryhdyttiin maailman talouseliitin taholla pohtimaan kriittisesti vuoden 2011 kokouksessa Davosissa. Myös kysymys yritysten yhteiskuntavastuusta oli esillä.

Piispa Heikan kirjasta jäi mieleen erityisesti kaksi painavaa kirkon edustajaa taloudellisen tasa-arvon kysymyksessä. Toinen oli edesmennyt paavi Johannes Paavali II. Hän oli huolissaan finanssikapitalismin murskaavasta voimasta ja perään kuulutti globaalia sääntelyä. Paavin mielestä globaalin sääntelyn puute on tuhoamassa toimivat ja yritysten kannalta välttämättömät rahoitusmarkkinat.

 
Toinen merkittävä henkilö on Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos. Hän haluaa painokkaasti sanoa ”jo riittää” analysoidessaan globaalia kapitalismia ja finanssimarkkinoita. Ortodoksinen patriarkka näkee miten globaalien yritysten ahneus johtaa köyhien köyhtymiseen ja rikkaiden rikastumiseen sekä siihen että elämisen edellytykset maapallolla vähiten katoavat ympäristön ja ilmaston pilaantumisen myötä.
 
Kirkoilla ja uskonnoilla on mahdollisuus vaikuttaa puheenvuoroillaan, silloin kun ne perustuvat tarkkaan analyysiin ja kirkkaaseen arvopohjaan ja ovat johdonmukaisia. Mitä voimakkaampi on yhteinen ääni, sitä suurempi on vaikutusvalta.
 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu