Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle

25.11.2014
Arvoisa puhemies! Kirkon ja valtion suhteet kytkeytyivät toisiinsa aikaisempaa vahvemmin vastoin sitä edeltävää kehitystä, kun eduskunnan säätämä hautaustoimilaki tuli voimaan vuonna 2003. Hautaustoimilain taustalla oli samaan aikaan toteutettu uskonnonvapauslain uudistaminen. Uskonnonvapauslaissa korostuu velvollisuus kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun julkisen vallan taholta, siis uskonnosta riippumatta. Hautaustoimessa tämä yhdenvertaisuuden vaatimus merkitsi sitä, että hautaamisesta koituvien maksujen perusteiden tulee olla samanlaiset riippumatta siitä, oliko vainaja seurakunnan jäsen vai ei.

Lain valmistelussa selvitettiin avoimesti, periaatteellisesti eri mahdollisuuksia hautaamisen yhdenvertaiseksi järjestämiseksi. Periaatteessa olisi ollut mahdollista sellainenkin muutos, että hautaustoimi olisi annettu kuntien tehtäväksi yhtenä julkisena palveluna. Hallituksen esityksestä muuten, kun sitä tarkkaan lukee, huomaa, että Ruotsissa, esimerkiksi Tukholmassa, kaupunki hoitaa hautaustointa. No, Suomessa kunnilla, kun sitä tiedusteltiin, ei kuitenkaan ollut halukkuutta ottaa vastuulleen hautaustoimen hoitoa. Valmistelussa päädyttiin siihen, että hautaustoimen kokemus ja osaaminen ovat evankelisluterilaisen kirkon seurakunnilla kautta maan, jotka käytännössä ovat lähes poikkeuksetta hoitaneet suomalaisten hautaamisen. Hautaustoimilaissa tuo tehtävä osoitettiin seurakunnille lain tasolla. Ensimmäistä kertaa siis laissa säädettiin, että luterilaiset seurakunnat hoitavat hautaamisen Suomessa pääsääntöisesti.

Yhdenvertaisuusvaatimusten johdosta seurakuntien oli tarkistettava käytäntöjään. Paikoin sovelletusta käytännöstä seurakunnissa, joissa hinnoiteltiin kirkkoon kuulumattoman vainajan hautapaikka kalliimmaksi kuin seurakunnan jäsenen, oli nyt luovuttava, hinnoittelun perusteiden kun tuli jatkossa olla samat kaikille paikkakuntalaisille. Eri paikkakuntien välillä hinnat saattavat vaihdella, mutta samalla paikkakunnalla paikkakuntalaisen hautaamisen hinnoittelun perusteiden pitää olla yhtäläiset.

Lisäksi tuo hautaustoimilaki edellyttää, että seurakunnat varaavat siunaamattoman tai tunnustuksettoman hautausmaa-alueen niitä paikkakuntalaisia varten, jotka eivät halua tulla haudatuksi kirkolliseen hautausmaahan. Käytännössä näitä tunnustuksettomia alueita ovat seurakunnat yhdessä perustaneet. Aivan kaikissa pienissä seurakunnissa ei oman hautausmaan yhteydessä tällaista aluetta ole, mutta paikkakuntalaisille järjestyy kyllä, jos halutaan. Kysymys on tässäkin uskonnonvapauden periaatteen tarkasta toteuttamisesta.

Arvoisa puhemies! Kun seurakunnat hoitavat valtion sille antamaa tehtävää hautaustoimessaan, siis sen hautaustoimen ikään kuin maallisen osuuden osalta - kaikki virrenveisuu, kappelin käyttäminen, kirkolliset toimitukset ovat sitten sitä hengellistä osuutta - niin laissa on tähän liittyvä viittaus siihen, että valtio osallistuu hautaustoimen kustannusten korvaamiseen. Mutta juuri niin kuin ministeri äsken sanoi, niin ei ole mitään tarkkaa määritelmää, millä tavalla. No, seurakunnan jäsenten kannalta ei tietenkään olisi oikein se, että he joutuisivat kirkollisveroillaan maksamaan kirkkoon kuulumattomien hautaamisen kuluja tai että he joutuisivat maksamaan kirkollisveroillaan ja sitten sen lisäksi yhteiskunnallisilla veroillaan. No jotta näin ei tapahtuisi, valtio korvaa näitä kustannuksia. Osan kustannuksista maksavat vainajan perilliset hautausmaksuina sen mukaan, mitä seurakunnat ovat tasosta päättäneet, mutta kuitenkin yhdenvertaisesti. Seurakuntien saama yhteisövero-osuus on vakiintuneesti tulkittu tällaiseksi korvaukseksi.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys valtion rahoitukseksi ev.lut. kirkolle tähtää siihen, että yhteisövero-osuusjärjestelmästä luovutaan ja sen tilalle tulee tietynsuuruinen indeksiin sidottu valtionavustus kirkolle. Uusi malli poistaa yhteisöveroon liittyviä epävarmuustekijöitä ja puutteita seurakuntien yhdenvertaisuudessa. Ihmisten kuolleisuus paikkakunnalla kehittyy eri tavoin kuin yhteisöverokertymä, eli hautaustoimen kustannukset kehittyvät ihan eri tavalla kuin valtiolta tuleva korvaus nykyjärjestelmässä. Siirtyminen valtion budjetista myönnettävään avustukseen tuo ennustettavuutta ja vakautta hautaustoimen kustannusten korvaamiseen.

Tärkeää on myös se, että suora kytkös yritysten verotukseen nyt katkeaa. Yritysten ja muiden yhteisöjen kirkollisverovelvollisuudesta luovuttiin jo vuonna 1993. Kun jatkossa rahoitus ei myöskään yhteisöveron kautta kytkeydy yrityksiin, voidaan yritysten puolelta lopettaa ihmettely ja kritiikki siitä, miksi joutuvat rahoittamaan kirkon toimintaa silloinkin, kun omistajat eivät kuulu kirkkoon.

Hautaustoimen kuluihin osallistumisen ohella tulevalla valtionavustuksella on tarkoitus tukea seurakuntia niiden huolehtiessa kulttuurihistoriallisten rakennusten kunnossapidosta, joista keskiaikaiset kirkkomme muodostavat arvokkaimman osan. Lisäksi valtio osallistuu kuluihin, joita syntyy eräistä kirkon väestökirjanpidon tehtävistä, kuten vanhoista kirkonkirjoista ja niistä luovutettavista tiedoista.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on syntynyt hyvässä yhteisymmärryksessä ev.lut. kirkon kanssa. Niin kuin ministeri äsken totesi, kirkolliskokous on omalta puoleltaan jo käsitellyt tähän liittyvät kirkkolain muutosesitykset. Toivon, että hallintovaliokunta vie uudistuksen eteenpäin sujuvasti.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu