Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Menestys syntyy koulutuksesta ja tutkimuksesta

03.06.2015


Täysistunnossa 2.6. PTK 13/2015 Valtioneuvoston tiedonanto 1/2015 pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmasta

Arvoisa puhemies
Hyvinvointiyhteiskunnan pohjoismaista mallia on usein kutsuttu sosialidemokraattiseksi malliksi. Sen ytimenä on käsitys hyvinvointivaltiosta, jonka kantavia ajatuksia ovat jokaisen kansalaisen oikeus koulutukseen, terveydenhoitoon ja huolenpitoon hänen kotitaustastaan ja varallisuudestaan riippumatta. Kansalaisten oikeudet turvataan lailla ja niiden toteuttaminen rahoitetaan verrattain kireän ja progressiivisen verotuksen avulla siten. Tämä yhteiskuntamalli, johon lisäksi sisältyy vahva sukupuolten tasa-arvo, on osoittautunut kansainvälisessä mittakaavassa kansallisen menestyksen ja kilpailukyvyn keskeiseksi tekijäksi.

Hyvinvointivaltion ja sosialidemokraattisen politiikan perimmäisenä tavoitteena on yksilön vapauttaminen. Hyvinvointivaltion tehtävä on vapauttaa yksilöt köyhyydestä, tietämättömyydestä, osattomuudesta, tulevaisuudettomuudesta ja toivottomuudesta. Hyvinvointivaltion tehtävänä on vapauttaa yksilöt pelosta ja turvattomuudesta, syrjinnästä ja sorrosta, hyväksikäytöstä ja orjuudesta. Vapauttaa kehitykseen, kasvuun, iloon, oppimiseen, luovuuteen, luottamukseen, yhteisvastuuseen ja eettisyyteen. Hyvinvointivaltio ja hyvinvointiyhteiskunta ovat lähtökohtaisesti ja historiallisesti vapautuksen asialla.

Tähän nähden tuntui erikoiselta, kun Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä arvioi, että me suomalaiset olemme jääneet hyvinvointiyhteiskunnan vangeiksi. Vapauttajasta onkin tullut vankila. Olemme vaikeuksissa, koska hyvinvointiyhteiskunta on vanginnut meidät. Olemme lamassa koska hyvinvointiyhteiskunta on lamaannuttanut meidät.

Oliko tämä ajatus taustalla kun hallitusohjelmaa kirjoitettiin? Jos oli, niin näyttää siltä että vapautusprosessi on alkanut. Hallituksen kaavailemien leikkausten perusteella meidät ovat vanginneet pienituloiset eläkeläiset, työttömät, päivähoitolapset ja peruskoululaiset. Vapautta, liikkumatilaa julkiselle vallalle haetaan heikentämällä näiden asemaa, vähentämällä näiden liikkumatilaa. Nämä ryhmät ovat pallo jalassa ja kiviriippa, jonka aiheuttamat kustannukset lamauttavat valtiota ja kuntia. Näiden ryhmien saamat edut ovat osa sitä hyvinvointiyhteiskunnan vankilaa, josta nyt hallitus etsii tietä vapauteen. Tarkoittiko Juha Sipilä tätä puhuessaan hyvinvointiyhteiskunnasta vankilana? Toivottavasti ei. Muutoin on edessä todella kylmä näkymä.

Vankila on vahva sana. Kuten on vapauskin. Ketkä tai mitkä ovat vapautemme esteitä, sitä on hyvä miettiä.

Ehkä olemme vankilassa, mutta olemmeko hyvinvointiyhteiskunnan vankilassa? Sosialidemokraattinen yhteiskunta-ajattelu on aina korostanut koulutuksen merkitystä yksilön vapautumiselle. Mitä parempi koulutus, sitä enemmän yksilöllä on valinnan mahdollisuuksia työmarkkinoilla, ja sitä enemmän hänellä on liikkumatilaa yhteiskunnassa. Elinkeinoelämän toimiessa kansainvälisessä ympäristössä tieteellisen ja soveltavan tutkimuksen sekä kehitystyön merkitys kasvaa. Mitä lähempänä olemme kansainvälistä tutkimuksen ja innovaatioiden tasoa, sitä suurempi on vapautemme kehittää suomalaisten yhteiskuntaa haluamaamme suuntaan. Tätä vapautta meidän tulisi janota. Tähän vapauteen tarvitaan sekä julkista että elinkeinoelämän rahaa.

Suomen ongelma ei ole palvelulupauksissamme vaan riittämättömässä panostuksessa tutkimukseen ja innovaatioihin. Tieto ja osaaminen vanhenevat tänä päivänä ennätyksellisen nopeasti. Tiedon ja osaamisen tarve kasvaa koko ajan huimaa vauhtia. Mikäli emme pysy tässä vauhdissa mukana, putoamme tietämättömyyden ja osaamattomuuden kuiluun. Siitä voi tulla meille vankila, joka vaikeuttaa selviytymistämme käsillä olevassa kilpailussa.

Hallitus leikkaa tutkimusmäärärahoista ja opetuksesta perusasteelta yliopistotasolle saakka. Tätä perustellaan mm. sillä, että lisävelan otto merkitsisi rasitusta tuleville sukupolville, lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Mutta voi kysyä, keneltä sitten on pois koulutuksen voimavarojen vähentäminen. Kenen tulevaisuuden perustaa siinä murennetaan? Eikä juuri lasten, joiden huolenpito päivähoidossa heikkenee ryhmäkoon suurentamisen myötä? Eikä juuri lasten, joiden oikeus varhaiskasvatukseen heikkenee?

90-luvun lamassa tehtyjen leikkausten vaikutukset ovat tiedossa. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat heikennykset ovat kaikkein pitkävaikutteisimpia. Vakavat puutteet huolenpidossa varhaisessa lapsuudessa voivat kohtalokkaalla tavalla vaikuttaa yksilön koko elämään. Ja toisaalta onnistumiset lapsen ja nuoren kehityksen, kasvun ja oppimisen tukemisessa vaikuttavat ratkaisevasti yksilön pärjäämisen ja menestymisen mahdollisuuksiin koko elämän aikana. Onnistunut koulutuspolku on paras tai yksilön omalle vapaudelle, se on paras keino varmistaa, ettei yksilön elämästä tule vankilaa.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu