Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Saavutetaanko pakkolakeja säätämällä tuloksia?

08.10.2015


Täysistunnossa 30.9. PTK 42/2015 Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista

Arvoisa puhemies! Edustaja Satonen on ihan oikeassa todetessaan, että perustuslakivaliokunta ei voi ottaa käsiteltäväkseen asiaa, joka ei ole hallituksen esityksen muodossa. Viime kaudellahan perustuslakivaliokunnalle tuotiin niin sanotun Orpon työryhmän hahmotelma siitä, miten sote-uudistuksessa ehkä voitaisiin edetä. Perustuslakivaliokunta ei voinut pykälien nojalla ottaa tätä käsiteltäväksi. Sinne pitää lähettää hallituksen esitys, jota sitten käsitellään.

On aika merkillistä, että nyt viime aikoina, aina kun meillä on porvarihallitus, niin ollaan jotenkin pakkolakien säätämisen edessä. (Olavi Ala-Nissilä: Keskustavetoinen hallitus!) — Ja keskustavetoinen hallitus, niin ollaan pakkolakien säätämisen edessä. — 2007, jolloin olin ensimmäistä kautta, ensimmäistä vuotta eduskunnassa, syksyllä oli aika kovat ajat. Muistatte tämän hoitajien työtaistelun, joka liittyi siihen, että hoitajien piirissä oli syntynyt käsitys, että eräskin meidän eduskuntapuolueista oli luvannut vahvaa palkankorotusta ja etuisuuksien kasvattamista hoitajasektorilla. Tästä sukeutui sitten ankara työtaistelu, joka oli omiaan, niin koimme vahvasti silloisessa eduskunnassa, vaarantamaan jopa kansalaisten, hoidossa olevien ihmisten terveyden, jopa hengen. Siinä tilanteessa sitten meillä — tänään on vähän kerrattu sitä keskusteluissa — useampikin valiokunta istui joko pyhänä tai yötä päivää saadakseen nopeasti sellaisen lainsäädännön voimaan, jota tarvittaessa voitaisiin käyttää niin, että kansalaisten terveyden vakavalta vaarantamiselta ja hengen menetykseltä voitaisiin välttyä pakottamalla lain nojalla jotkut hoitajat hoitamaan tehtäviään, vaikka työtaistelu olikin päällä. No, koskaan tuota lakia ei jouduttu soveltamaan. Onneksi työtaisteluun löytyi sitten muunlainen ratkaisu.

Nyt on toinen tilanne. Nyt ollaan myös eräänlaisen pakkolainsäädännön edessä. Siinä mielessä tilanne on samanlainen, että me joudumme miettimään sitä, onko mahdollista, onko riittävät perusteet puuttua perustuslaissa säädettyihin perusoikeuksiin. Hallituksen tiedonannossa on kiitettävän pitkä jakso pohdinnasta, jossa pohditaan näiden esitysten luonnosten suhdetta perustuslakiin, ei tietenkään vielä lakiesitystä, mutta kuitenkin tämän periaatteellisen, suhteellisen konkreettisen tasoisen hahmotelman suhdetta perustuslakiin, perusoikeuksiin nimenomaan siellä.

Täällä selostetaan sitä, että perustuslakivaliokunnan käytännössä ei tähän mennessä ole koskaan arvioitu sellaista lakiehdotusta, jonka perusteella työehtosopimuksella ei saisi työntekijän eduksi poiketa lainsäännöksistä. Siis lailla on säädetty minimiä, ja sen päälle on voinut sitten sopia työehtosopimuksella. Mutta nyt meillä on uusi tilanne, ja tästä ei ole ennakkotapausta, miten perustuslain näkökulmasta tulkitaan tätä sopimusvapauteen puuttumista, yhteen keskeiseen perusoikeuteen. Ja kysymys, joka tulee hyvin tässä hallituksen tiedonannossakin, kun käydään läpi tätä perusoikeusasetelmaa, se keskeinen kysymys kuuluu: ovatko hallituksen nyt valitsemat keinot, joita tullaan sitten lainsäädännössä tuomaan, oikeasti välttämättömiä? Nimittäin perusoikeuksiin voidaan puuttua vain silloin, kun se keino, joka tarvitaan ja joka johtaa niiden puuttumiseen, on ainoa, on oikea, on välttämätön keino siihen tavoitteeseen nähden, johon pyritään, niin että se on oikeutettu sillä perusteella.

Samassa yhteydessä on kysyttävä: vievätkö hallituksen nyt valitsemat keinot, joilla puututaan perusoikeuksiin, siihen päämäärään, jonka me hyväksymme? Kustannuskilpailukyvyn parantamisen me hyväksymme. Työllisyyden parantamisen tavoitteen, verotulojen kasvun tavoitteen ja sitä kautta kaikki hyväksymme sen, että hyvinvoinnin säilymistä ja turvaamista tässä tavoitellaan ja sitä kautta monien sosiaalisten, terveyteen, sosiaalitoimeen liittyvien perusoikeuksien turvaamista. Vievätkö nämä keinot siihen ja ovatko ne välttämättömiä? Tämä on se kysymys, jota perusoikeuksien näkökulmasta joudutaan pohtimaan. Mielestäni tätä voi epäillä.

Hallituksen ratkaisuja kiirehtivä toimintapa on jo vaarantanut mahdollisuudet maltilliseen palkkaratkaisuun. Vielä ei ole menetetty sitä kokonaista mahdollisuutta, mutta tämä on vaarantunut. Jos hallitus nyt tällä niin sanotulla pakkolainsäädännöllään saakin aikaan 5 prosentin kustannuskilpailukyvyn parantamisen, kun tavoitellaan sitä 15:tä kaiken kaikkiaan — okei, saadaan se 5 prosenttia, mutta saattaa käydä niin, että edessä olevissa työmarkkinaneuvotteluissa, kun sopimuskausi päättyy, sama 5 prosenttia menetetään kustannusten hillinnässä. Eli kun puututaan perusoikeuksiin ja ryhdytään niitä rajoittamaan, olisi mielestäni oltava varmuus siitä, että käyttöön otettu keino johtaa tuloksiin eikä aiheuta päinvastaisia vaikutuksia, haittavaikutuksia siihen tavoitteeseen nähden nyt kustannuskilpailukyvystä puhuen.

Suomi on edelleen kolmen A:n ja AA+:n luottoluokituksen maa. On kyseenalaista mielestäni, onko tilanne niin vakava, että joudutaan puuttumaan perusoikeuksiin, kuten hallitus nyt tekee. Nyt ei ole terveyden vaara, nyt ei ole kansalaisten hengenmenon vaara, niin kuin oli vuonna 2007 syksyllä edellisen keskustajohtoisen hallituksen aikana. Nyt pitää miettiä sitä, onko tilanne niin vakava, että meillä on perusteet puuttua perusoikeuksiin, ja ovatko ne keinot niitä, jotka vievät perille eivätkä aiheuta haittavaikutuksia, jotka tuhoavat sen, mitä tavoitellaan.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu