Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Liikennepolitiikkaa ei voi tehdä osaoptimointien kautta

18.11.2015
Täysistunnossa 17.11.PTK 65/2015 hallituksen liikennepolitiikan tavoitteiden vaikutuksista kansalaisille ja alueelliselle saavutettavuudelle

Arvoisa puhemies! 
Laajassa maassamme raideliikenne on aikanaan muodostanut kaiken kehityksen perustan yhdistäessään kaukana olevat seudut ja resurssit kaupallisiin keskuksiin, kaupunkeihin ja vientisatamiin. Suomen lihaksiin alkoi virrata verta aivan uudella voimalla, kun rataverkko saatiin aikanaan syntymään. Rataverkko on luonteensa mukaisesti edustanut pysyvää logistista yhteyttä. Sen varaan on kehitetty teollisuutta, elinkeinoelämää ja myös asutusta. Eri liikennemuodot raiteilla ovat tukeneet toisiaan. Missä radan kunnosta ja kapasiteetista on huolehdittu, siellä myös teollisuuden investoinnit ja asuntorakentaminen ovat tuoneet elinvoimaa paikkakunnalle. Omistajan välinpitämättömyys radan kunnosta ja yhteyksien laadusta on puolestaan näkynyt teollisuuden hiipumisena ja alan työntekijöiden hätähuutoina. 

Suomen kaltaisessa maassa maamme laaja alue muodostaa keskeisen haasteen kilpailukyvyllemme. Laajat erämaa-alueet, koskematon luonto ja hajanainen asutus ovat toki maamme erityispiirteitä. Ne ovat ehkä eksotiikkaakin, jolla voi olla suurikin merkitys matkailun kannalta, mutta teollisuuden ja elinkeinoelämän kustannusten näkökulmasta pitkät etäisyydet ovat ylimääräinen lisärasite. Kansalaisten yhdenvertaisuuden toteuttamiselle maamme pitkät etäisyydet asettavat oman ison haasteensa. Kun väestömäärä Suomessa on pieni ja keskittyy lähinnä eteläiseen Suomeen, vaaditaan liikennepolitiikalta erityistoimia, jotta joukkoliikenne voisi liikennemuotona palvella kaikkia kansalaisia asuinpaikasta riippumatta. 

Vähän yllätyksellisesti Sipilän hallituksen liikennepolitiikka näyttää keskittämispolitiikalta. Suunnitelmat julkisesti tuetun henkilöliikenteen vaihtamisesta markkinaehtoiseen merkitsevät kulkuyhteyksien heikentymistä laajalla maaseudulla Suomessa, ellei jotain pontevaa tehdä tilalle. Markkinaehtoisesti toimiva yksityinen liikenne on mahdollinen vain siellä, missä se on taloudellisesti kannattavaa. On vaikea uskoa, miten liikennöinti voisi pidemmän päälle olla taloudellisesti kannattavaa alueilla, joilla matkustajamäärät jäävät pieniksi. Liikenneyhteyksien heikkeneminen puolestaan on omiaan ajamaan ihmisiä keskuksiin.  

No, yksinkertaisin ja halvin ratkaisu olisi politiikkatoimin vauhdittaa väestön keskittymistä Etelä-Suomeen, pääkaupunkiseudulle ja muutamiin muihin keskuksiin Suomessa. Vahvasti toteutettu keskittämispolitiikka toisi ihmiset lähemmäksi toisiaan ja lähemmäksi työpaikkoja. Tämä toisi joukkoliikenteelle aivan uusia mahdollisuuksia. Kapasiteettia voisi lisätä. Toiminta alkaisi kaupallisesti olla kannattavaa, kun matkustajia riittäisi. Julkista tukea voitaisiin vähentää. No, tällainen joukkoliikenteen kannalta sujuva mutta keskitetty Suomi olisi tietysti toisenlainen kuin tämä Suomi, jossa nyt asumme ja jossa verrattain kattavaa joukkoliikennettä pidetään yllä muutamin erityisin omistusjärjestelyin ja julkisinkin varoin. Ei kai keskustajohtoinen hallitus halua tätä Suomea muuttaa keskitetyksi Suomeksi, niin että annetaan vastuu joukkoliikenteestä nykyistä laajemmin markkinaehtoisille toimijoille ja vaarannetaan se haja-asutusseutujen liikenne, eikä hylätä tasa-arvon ihannetta joukkoliikenteessä sen varjolla, että markkinaehtoisen kilpailun uskotaan joillakin aloilla tuottavan tehokkuushyötyjä. 

Liikennepolitiikkaa ei voi tehdä osaoptimointien kautta — siitä on käytetty paljon hyviä puheenvuoroja tänään, ja tätä on pohdittu ja tätä puolta jaettu tänään — ei osaoptimointien kautta. Kustannustehokkaan ja kansalaisten tasa-arvoa edistävän liikennepolitiikan tulee perustua jatkossakin laajaan vastuuseen. Muun muassa kaupunkiseuduille järjestetty joukkoliikenne toteuttaa hyvin pitkälle tätä laajan vastuun mallia. Sen, joka saa hoitaakseen kannattavat linjat, on otettava vastuulleen myös niiden palvelujen hoitaminen, jotka ovat taloudellisesti tappiollisia. Ei voi olla oikein, että yksityinen yritys niin sanotusti kuorii kermat päältä — anteeksi tämä kliseinen ilmaus — ja veronmaksajat joutuvat yksin osallistumaan taloudellisesti tappiollisten yhteyksien kustannuksiin. 

Arvoisa puhemies!
Ilmastonmuutoksen uhkan vakavuus velvoittaa meitä kaikkiin toimiin, joilla liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää. Joukkoliikenteen kehittäminen on tässä avainasemassa. Hallituksen holtiton rahankäyttö autoveron alentamiseen on merkitykseltään vähäinen tämän tavoitteen kannalta. Ne rahat tulisikin käyttää joukkoliikenteen edistämiseen. 
 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu