Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Pääkirjoitus Yhdessä enemmän-lehdessä

07.10.2016

julkaistu pääkirjoituksena Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n Yhdessä Enemmän -järjestölehdessä lokakuussa 2016.

Ruotsalaisen Vilhelm Mobergin romaanisarja Maastamuuttajat (1949-59) oli luultavasti ensimmäinen kosketukseni maailmaan, jossa on kyse ihmisten muuttamisesta pois kotimaastaan paremman elämän toivossa. Kirja kuvaa ruotsalaisen perheen muuttoa Smålannista Pohjois-Amerikkaan, Minnesotaan 1800-luvun lopussa. Muuttamisen syyt ovat moninaiset. Elinolot karulla ja kivisellä maaseudulla leivän hankkimiseen ovat vaikeat. Arkipäivän elämä on raskasta myös moraalis-uskonnollisen ahdasmielisyyden takia. Amerikkaan lähdetään parempien elinmahdollisuuksien ja suuremman henkisen ja hengellisen vapauden toivossa.


Sain aikoinaan kirjan lahjaksi isovanhemmiltani. Vasta myöhemmin ymmärsin miksi juuri tuon kirjan. Myös he olivat nuorena parina, vähän päälle parikymppisinä, lähteneet pois Suomesta. Osittain henkisen ahdasmielisyyden, osittain aineelliseen toimeentuloon liittyvien lupaavien näkymien takia. Suuntana ei tosin ollut Pohjois-Amerikka, vaan Brasilia ja sinne syntynyt utopia. Maasta muuttaneet isovanhempamme havaitsivat hyvin pian utopian epärealistisuuden tavoitteidensa suhteen ja palasivat Suomeen. Mukana muutaman kuukauden ikäinen poikalapsi, isäni´.

Suomesta on aina lähdetty maailmalle paremman elämän toivossa. Laajin muuttoliike syntyi 60-luvulla, kun Suomesta lähdettiin suurin joukoin Ruotsiin työn ja paremman toimeentulon perään. Myös Ruotsiin lähteneistä moni palasi Suomeen jo 70-luvulla, kun työllisyystilanne täällä parani ja koti-ikävä kaihersi sydäntä. Turussa oleva Siirtolaisuusinstituutti tarjoaa nettisivuillaan kattavaa tilastotietoa Suomeen liittyvästä muuttoliikkeestä.

Ajankohtainen maahanmuuttokeskustelu Suomessa liittyy Lähi-idän maista Eurooppaan suuntautuvaan pakolaisaaltoon. Taustalla on pakolaisten lähtömaiden romahtaminen. Monista kansainvälisistä ratkaisuyrityksistä ja tuesta huolimatta demokratian ja oikeusvaltiokehityksen pystyttäminen ei ole onnistunut. Diktatuurien kaataminen läntisten asevoimin tuella ei ole saanut aikaan järjestäytyneitä yhteiskuntia, jossa väestöryhmien välinen luottamus muodostaisi edellytykset toimivalle demokratialle. Egyptin, Libyan, Irakin ja Syyrian tilanteessa on yhteistä heikko turvallisuustilanne ja jatkuva ihmisoikeuksien loukkaus.

Yhteiskuntien kaoottinen tilanne näkyy väkivaltana, joka Syyriassa ja osin Irakissa on saanut tuhoisan sisällissodan piirteet. Kansainvälinen yhteisö kuten YK tai EU ei ole kyennyt sopimaan yhteisistä toimista järkyttävän ja epäinhimillisiin mittoihin yltävän aseellisen konfliktin lopettamiseksi. Maailman vanhimpiin sivistys- ja kulttuurikaupunkeihin kohdistuvat pommitukset tuhoavat tai uhkaavat vakavasti sivistyneiden ja koulutettujen ihmisten elämää ja ottavat heiltä kokonaan pois tulevaisuuden näkymät. Naisia, lapsia ja kokonaisia perheitä kuolee. Eloon jääneet lapset eivät saa terveydenhoitoa eivätkä asianmukaista huolenpitoa. He jäävät ilman koulutusta usean vuoden ajaksi.

Olisi perin outoa, jos pakolaisuutta ei syntyisi tässä tilanteessa. Kodin jättäminen on äärimmäisen kipeää jokaiselle, mutta vaihtoehdot ovat vähissä silloin kun koti on jo pommitettu maan tasalle. Euroopan Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat surkeasti epäonnistuneet pakolaisvirtojen hallinnoimisessa.  Jäsenmaiden keskinäinen solidaarisuus on tullut mukaan vasta viime kuukausina ja silloinkin hyvin huterana. Täältä pohjoisesta viestitettiin pitkään, että vastuu pakolaisten vastaanotosta kuuluu yksinomaan ulkorajavaltioille, kuten Italialle ja Maltalle. Mitään yhteistä organisaatiota tai voimavaroja ei varattu siihen, että pakolaisten turvapaikka-anomusten käsittely olisi voitu hoitaa asianmukaisesti. Tämä on johtanut siihen, että pakolaiset omaisuutensa myytyään palkkaavat salakuljettajia ja matkaavat EU:n jäsenmaasta toiseen. Ja moni heistä saa kielteisen päätöksen ja tulee palautetuksi kotimaahansa.

Lasten kannalta tämä on erityisen traumatisoivaa. He ovat suojattomia ja alttiita hyväksikäytölle. Ihmisoikeuksien puolustamisessa aiemmin kunnostautunut Euroopan Unioni pelkää nyt jäsenmaidensa äänelle olevansa houkutteleva turvapaikka pakolaisille. Eurooppa sulkeutuu ja suojelee itseään, mutta ei kykene edistämään rauhaa siellä mistä pakolaiset joutuvat lähtemään sodan alta pois. Valtaosa pakolaisista jää kotimaansa naapurimaihin pakolaisleireille tai muuten sinnittelemään kotiinpaluun toivossa. EU:n tulisi lisätä apua näille pakolaisleireille, jotta inhimillinen elämä mukaan lukien lasten koulutus, olisi mahdollista vaikeissakin oloissa.

Suomessa kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli meille tulevien pakolaisten ensiavussa, tukemisessa ja kotouttamisessa. Ruohonjuuritason toiminta, asiantuntemus vapaaehtoistyön koordinoinnissa, vähäinen byrokratia ja aatteellinen sitoutuminen ovat järjestöjen erityinen vahvuus. Se näkyy joustavuutena ja toiminnan vaikuttavuutena alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Tällainen toiminta ansaitsee julkisen vallan henkisen ja aineellisen tuen.
 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu