Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Kirkon avioliittokäsityksen muuttumisesta on olemassa ennakkotapaus

31.10.2016

julkaistu Lännen Median lehdissä 29.10.2016 alkaen

Maaliskuun alussa 2017 voimaan tuleva avioliittolaki on ilmaus lainsäätäjän avioliittokäsityksen muutoksesta. Perinteinen käsitys avioliitosta miehen ja naisen parisuhteena laajenee niin, että aviopuolisot voivat olla samaa sukupuolta. Avioliiton avaaminen samaa sukupuolta oleville on tulos monia vaiheita sisältäneestä, homoseksuaalien asemaa koskevasta lainsäädännön kehityksestä. Lainsäädännön muutoksen taustalla ovat vähittäiset mutta syvälliset muutokset yhteiskunnassa vallitsevissa moraalisissa arvoissa ja kansalaismielipiteessä. Moraalisten arvostusten kehitys heijastuu lainsäädännössä, joka puolestaan muovaa yhteiskuntaa ja eettistä ajattelua. Molempiin tuo lisämausteensa kansainvälinen lainsäädännön ja eettisten normien kuten ihmisoikeuksien esillä olo.

Maallisen lainsäätäjän luoma uusi avioliittokäsitys haastaa nyt kirkon, jolla on julkisoikeudellinen asema vihkiviranomaisena. Maallinen ja kirkollinen avioliittokäsitys ovat ajautuneet erilleen toisistaan. Parhaillaan kirkossa käydään keskustelua siitä, onko kirkon syytä muuttaa avioliittokäsityksensä vai pitää kiinni perinteisestä. Kirkkohallitus on tuoreessa selvityksessään lausunut kantansa tilanteen oikeudellisesta puolesta. Selvitys ei sisällä esitystä kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Eduskunnan lainvalmisteluasiakirjoissa tulee esiin eduskunnan halu olla puuttumatta kirkon avioliittokäsitykseen millään tavoin.

Tilanne on ilmiselvästi toinen kuin sotien jälkeen 1940 luvun lopulla, jolloin syntyi ennakkotapaus kirkon avioliittokäsityksen muuttumiselle. Tuolloin kirkon avioliittokäsitys haastettiin edellisen kerran. Maassa oli sodan jälkeen havahduttu avioerojen suureen määrään. Kirkossa katsottiin laajalti, että eronneitten uudelleen vihkiminen olisi vastoin Raamatun opetusta ja kirkon avioliittokäsitystä. Piispa Eelis Gulin sai Tampereella vuonna 1947 pidetyssä hiippakuntansa pappien kokouksessa papiston lähes yksimielisen tuen asettuessaan vastustamaan eronneitten uudelleen vihkimistä. Mielenkiintoista on, että vaikka piispa Gulin vastusti eronneitten kirkollisesti tapahtuvaa uudelleen vihkimistä, hän katsoi että maistraatissa vihittyjen liitto voidaan kuitenkin siunata kirkollisesti. Vuonna 1948 kokoontunut kirkolliskokous päätti ehdottaa Kirkkolakiin säännöstä, joka kieltäisi eronneitten kirkollisen vihkimisen joitakin erikoistilanteita lukuun ottamatta. Samaan aikaan yhteiskunnan lainsäädännössä helpotettiin avioeron saamista. Maallinen ja kirkollinen avioliittokäsitys olivat ajautumassa erilleen toisistaan.

Sen aikaisen käytännön mukaan maan hallitukselle esiteltävät Kirkkolain muutokset menivät ensin presidentin käsittelyyn. Presidentti Paasikivi näki lakiesityksessä ongelmia. Neuvoteltuaan arkkipiispa Aleksi Lehtosen kanssa Paasikivi pysäytti Kirkkolain muutosesityksen. Presidentin ja arkkipiispan yhteinen näkemys oli, että sen vieminen eduskuntaan olisi sisältänyt suuria riskejä kirkon ja valtion keskinäisen suhteen kannalta. Eduskunta olisi saattanut hylätä kirkolliskokouksen esityksen.

Kirkkolakiin ei tullut kieltoa vihkiä eronneita. Kirkko asettautui uuteen tilanteeseen. Kirkkokäsikirjan vihkikaavaan laadittiin myöhemmin pappien käyttöön mallipuhe, jota neuvottiin käyttämään silloin, kun kyseessä on eronneen vihkiminen uudelleen. Vähitellen yhä suurempi osa papeista ajatteli eronneiden vihkimistä kirkolle kuuluvana palvelutehtävänä, jossa kirkko lopulta oli uskollinen omalle tehtävälleen. Osa papistosta katsoi, ettei omantunnon syistä voi vihkiä eronneita. Kirkon avioliittokäsitys muuttui vähitellen. Tunnustettiin se, minkä maallinen valtakin oli tunnustanut lainsäädännössä. Kansankirkko asettui palvelemaan jäseniään arvojen muuttuessa.

Nyt ei ole Paasikiveä ratkaisemassa kirkon avioliittokäsityksen muuttumista. Muutoshalu näyttää tänään nousevan isojen kaupunkiseutujen seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden suunnasta. Pöydällä ovat silti osin samat kysymykset. Luopuuko kirkko vihkimisoikeudestaan? Antaako se papistolle luvan siihen mitä maallinen valta pitää oikeana? Tulkitaanko Raamattua palvelunäkökulmasta vai kirjaimellisesti? Omaksutaanko avioliittokäsitys, joka vastaa sitä arkipäivän todellisuutta, jonka pohjalta maallinenkin lainsäädäntö syntyy?

Lainsäädännön muutos astuu voimaan ensi maaliskuussa. On ilmeistä, että konflikti kirkon sisällä on väistämätön, kun käsitykset pappeja sitovista säännöksistä ovat vastakkaiset. On mahdollista, että erimielisyyksiä päädytään ratkomaan valitusten kautta maallisissa tuomioistuimissa.  Kirkon tulisikin mahdollisimman nopeasti selkeyttää omia säännöksiään kirkollisen vihkimisen edellytyksistä joko perinteisen tai eduskuntalaissa hyväksytyn uuden avioliittokäsityksen pohjalta.

Ehkä tässäkin asiassa kannattaa turvautua presidentti Paasikiven viisauteen. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Ilkka Kantola, kansanedustaja (sd), teol.tri.,Turku

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu