Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Tunteet ja tieto yhteensovitettava totuuden palauttamiseksi

26.11.2016

Varsinais-Suomen JYTY 60v-juhlapuhe
Turku 26.11.2016

Arvoisat juhlavieraat, hyvät naiset ja herrat
Elämme vaikeiden kysymysten ja helppojen vastausten aikaa. Sekä kansainvälisesti että kotimaassa.

Maailman muutos on jatkuvaa ja toimintaympäristön muutos sen kuin kiihtyy. Jatkuvassa muutoksessa jotkut asiat yksinkertaistuvat, toiset monimutkaistuvat. Tietoa koskevat muutokset vaikuttavat moniin vastakkaisiin suuntiin. Joidenkin arvioiden mukaan tiedon määrä kaksinkertaistuu joka sekunti. Lisääntyvän tiedon avulla kyetään ratkaisemaan ongelmia, jotka aikaisemmin olivat ylivoimaisia. Esimerkiksi lääketieteessä lääkkeitä ja hoidon teknologiaa koskeva tieto on auttanut voittamaan sairauksia ja antanut käsiimme uusia kustannustehokkaita hoitomuotoja.

Toisaalta tiedon ja informaation jatkuva kasvu tekee mahdottomaksi ottaa tieto haltuun. Tiedon tulva tekee maailmasta mahdottoman hahmottaa ehyenä ja selkeänä. Tiedämme yhä paremmin sen, että emme tiedä tai että tietomme on vajavaista. Jos oman tietämättömyyden tietäminen on suurinta viisautta, kuten sanotaan, me alamme olla jo aika viisaita. Niin hyvin tunnemme voimattomuutemme uuden jatkuvasti kasvavan tiedon tulvan edessä.

Olemme tottuneet ajattelemaan että tärkeiden päätösten ja merkittävien yhteiskunnallisten ratkaisujen tulee perustua tietoon. Virallisissa puheissa tiedon merkitystä päätöksenteon pohjana korostetaan edelleen. Käytännössä tämä ajattelutapa näyttää menettäneen suosiottaan viime vuosina. Isoja ratkaisuja on siellä täällä ruvettu tekemään muilla kuin tiedon perusteella. Tiedon sijaan perusteeksi ovat tulleet tunteet, vaikutelmat, ideologiat ja subjektiiviset mielikuvat. Ja niin meidän ajastamme on alettu puhua totuuden jälkeisenä aikana.

Britannian kansanäänestys EU:sta eroamisesta koski tavattoman monimutkaista ja kauaskantoista kysymystä. Eron tai jäsenyyden jatkamisen merkityksen analysoiminen olisi vaatinut syvällistä asiantuntijoiden tietoon perustuvaa raporttia. Selvityksiä tehtiinkin, ja tietoa oli tarjolla. Mutta koska elämme totuuden jälkeistä aikaa, tiedolla ei ollut sitä vaikutusta, joka sillä ennen vanhaan oli. Tieto ei kyennyt syrjäyttämän sitä monien brittien kokemusta, että EU:n myötä moni asia heidän kotimaassaan on mennyt pieleen. Euroopan Unionista tuli syypää ja syntipukki puutteisiin ja pettymyksiin ihmisten henkilökohtaisessa elämässä ja arjessa. Syntipukista oli päästävä eroon, jotta siihen kohdistuva viha voitiin purkaa. Siksi enemmistö kääntyi EU eron kannattajiksi vaikka heillä ei ollut juuri mitään tietoon perustuvaa käsitystä siitä, mitä EU ero merkitsisi arkielämän tasolla. Sinänsä oikeutetut tunteet olivat niin vahvoja että tieto jäi toiseksi.

Vasta äänestystuloksen julkistamisen jälkeen monet alkoivat etsiä tosiasiatietoa siitä, mitä EU jäsenyys on Britannialle merkinnyt ja miten mahdollinen eroprosessi voisi tapahtua. Vaikeaan kysymykseen EU:n ja Britannian suhteesta annettiin helppo ja yksinkertainen vastaus: erotaan EU:sta, niin kaikki on taas hyvin. Elämme vaikeiden kysymysten ja helppojen vastausten aikaa.

Yhdysvaltain presidentinvaalissa sama ilmiö toistui vähäisin muutoksin. Keskiluokan ja alemman keskiluokan työväestö oli teollisuuden rakennemuutosten myötä ajautunut suuriin vaikeuksiin arjessaan. Hiilikaivos- ja autoteollisuuspaikkakunnat olivat menettäneet valtavan määrän työpaikkoja. Ihmisiltä oli viety tulevaisuuden näkymät rajussa murroksessa. Varallisuutensa kasvuun valmistautuneet ahkerat ja työteliäät ihmiset olivat joutuneet taipumaan siihen että toimeentulo heikkenee. Pettyneet ja katkeroituneet ihmiset vaativat muutosta poliittisilta päättäjiltä.

Kun heitä ei riittävästi kuultu, poliittisista päättäjistä tuli syntipukkeja. Taitavalla retoriikalla politiikkaan ihan sivusta tullut ehdokas kykeni samaistumaan poliitikkoja vihaaviin kansalaisiin. Hän vaikka olikin miljonääri, asettui heidän asianajajakseen. Donald Trump otti heidän muutosvaatimuksensa tosissaan ja otti muutoksen lupaamisen vaaliteemakseen. Alemman keskiluokan kehnoon tilanteeseen syypääksi tehtiin vallassa ollut poliittinen eliitti, ehdokas Clinton etunenässä. Republikaanien Donald Trumpin kampanjaa ei juuri häirinnyt se, että hänen puolueellaan on ollut merkittävä asema parlamentin molemmissa kamareissa, edustajainhuoneessa ja senaatissa. Tärkeintä oli osoittaa, että syyllinen keskiluokan kurjuuteen on kilpaileva ehdokas Clinton ja hänen taustajoukkonsa.

Trump puhtaaksiviljeli totuuden jälkeisen poliittisen puheen. Tunnetulla tavalla hän hyökkäsi myös istuvaa presidenttiä Barack Obamaa vastaan kirkkailla valheilla. Osa mediasta teki työtään paljastaessaan Trumpin valheita, yhden toisensa jälkeen, mutta tämäkään ei ratkaissut. Totuudella ei ollut merkitystä, totuus ei tuntunut kiinnostavan. Kiinnostavaa oli vain se, että päästiin vihaamaan vallassa ollutta eliittiä. Tärkeätä oli se, että Trump lupasi muutosta ja antoi toivoa paremmasta. Donald Trump osasi puhua lyhyesti monimutkaisista asioista. Hän osasi antaa selviä lupauksia ja vastauksia monimutkaisiin ja vaikeisiin kysymyksiin.  Hän voitti koska elämme vaikeiden kysymysten ja helppojen vastausten aikaa.

Suomen eduskuntavaaleissa vuonna 2011 ja 2015 perussuomalaiset edustivat liikettä joka antaa vaikeisiin kysymyksiin helppoja vastauksia. Niin kuin Donald Trump nyt Yhdysvalloissa, niin hekin lupasivat muutosta keskiluokkaan kuuluville teollisuustyöntekijöille, joita teollisuuden rakennemuutos kipeästi ja julmasti kohteli. Sosialidemokraatteihin johdonmukaisesti kohdistunut luottamus teollisuustyöväestössä oli kääntynyt epäluottamukseksi. Emme olleet kyenneet johtamaan työllisyyden ja talouskasvun politiikkaa nopeasti muuttuvassa teollisuuden ja talouden ympäristössä 90-luvun jälkeen. Meiltä ei löytynyt riittäviä vastauksia entistä monimutkaisempiin kysymyksiin. Luottamus kääntyi pettymykseksi ja kiukuksi. Lohtu löytyi perussuomalaisten, ennen muuta Timo Soinin taitavasta retoriikasta helppoine vastauksineen ja suurine lupauksineen.

Totuuden jälkeisen ajan jälkeen tulee uusi totuuden aika. Eilen alkoi tulla ulos kansalaisilta suunnaton pettymys perussuomalaisten puheenjohtajaan Timo Soiniin siksi, että kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämisestä euroerosta pysäytettiin eduskunnan perustuslakivaliokunnassa yksimielisesti. Euroerosta olikin tullut vaikea asia myös Timo Soinille. Siihen kysymykseen ei löytynytkään helppoa vastausta. Helppojen vastausten aika oli yhtäkkiä ohi. Perussuomalaiset torjuivat asian käsittelyn eduskunnan täysistunnossa vaikka ovat tällä kysymyksellä keränneet suuren kannatuksensa. Viestin laittanut kansalainen vannoi tekevänsä kaikkensa jotta Soinin kannatus tulee romahtamaan. On totuuden aika.

Hyvät kuulijat
Minä ajattelen että tämän hallituksen aikana totuuden jälkeinen aika näkyy myös siinä, miten hallitus suhtautuu julkisiin palveluihin. Hallitusta ei kiinnosta kansainväliset vertailut siitä, miten tehokas meidän julkinen sektorimme on palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa. Hallitus pitää julkisen sektorin laajuutta uhkana koko hyvinvointivaltiolle. Sille ei riitä se, että julkishallintoon ja palvelujen tuotantoon on parina viime vuosikymmenenä tuotu yritysmaailman malleja, toimintakulttuurin piirteitä ja mittareita. Että on otettu käyttöön ns. New Public Management. Hallituksessa ei tunnuta ymmärrettävän, millä tavalla ihmisten opettaminen, hoito ja huolenpito eroavat tavaratuotannosta.

Tämän hallituksen ihmiskäsitys perustuu ajatukseen, että jokainen yksilö pyrkii ennen muuta turvaamaan omat etunsa. Oman edun tavoittelu on yhteiskunnan perustavin voima ja rakenteet tulee kehittää tältä pohjalta. Tämän ihmiskäsityksen mukaan ihmisen järkevyyttä, rationaalisuutta, kuvastaa juuri se että hän laskelmoi ja pyrkii edistämään omaa etuaan kaikessa. Tästä ajattelusta nousee hallituksen halu yhtiöittää, avata portit yksityisille yrityksille, korostaa yksilön valinnanvapautta ja niin edelleen.

Mutta hallituksessa vallitseva ihmiskäsitys ei pidä yhtä todellisuuden kanssa. Se on helppo mutta väärä vastaus monimutkaiseen, ihmisyyttä koskevaan kysymykseen. Ihmistä ei aja vain pyrkimys omien etujen edistämiseen. Ihminen on myös sosiaalinen olento, jolla on valmius empatiaan ja yhteiseen vastuuseen muutenkin kuin laskelmoiden.

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltion mallissa julkisen sektorin työn lähtökohtana on ihminen yhteisöllisenä olentona. Kyse on yhteisön jäsenten erilaisten elämän riskien ja yksilölliset tarpeiden ja aikaansaannosten yhteisestä jakamisesta. Verotus, sosiaalivakuutus ym. ovat osa tätä kokonaisuutta. Palvelut ja tulonsiirrot samoin. Julkisen sektorin organisaatiot toteuttavat tätä yhteisöllisyyttä ja yhteisen vastuun kantamista. Niiden tavoitteena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu. Niiden käyttövoimana ei ole yksilön oman edun maksimointi.

Tavoitteena on ollut, että tämä näkyy myös työntekijöiden kohtelussa. Työntekijä ei ole vain väline yrityksen tuloksen tekemisessä vaan myös päämäärä itsessään. Työntekijä on osa sitä yhteisöä, jossa ollaan sekä synnytetyn hyvän saajia että antajia. Tämä filosofia on toinen kuin se, mihin hallitus tuntuu nojaavan. Julkisten palvelujen yhtiöittäminen heikentää palvelun maksajien ja toimeenpanijoiden välistä yhteyttä. Maakunnan yhtiöt tulevat olemaan kauempana vaaleilla valituista poliittisista päättäjistä kuin nykyisessä julkisten palvelujen tuotannossa. Ajatus yhteisöllisyydestä murtuu tässäkin kohdin jos toiminta piiloutuu yhtiöihin.

Tällä hetkellä on epäselvää, miten henkilöstön käy tässä uudistushankkeessa, jossa työnantaja tulee vaihtumaan useamman kerran ja samalla pitäisi nostaa asiakaspalvelun tasoa merkittävästi. Epäselvää on myös mitä valinnanvapaus kansalaisen kannalta tulisi käytännössä tarkoittamaan. Onko esimerkiksi mahdollista vaihtaa palveluntuottajaa saman tien kun asiakkaana on palveluun tyytymätön, vai pitääkö pysyä asiakkaana kuusi kuukautta ennen kuin voi vaihtaa?

Valinnanvapaus on lähtökohtaisesti hyvä asia. Mutta se on ylellisyyttä jota tulisi tarjota vasta sen jälkeen kun jokaisella on nopea pääsy palveluihin edes yhden vaihtoehdon puitteissa. Nyt on epäselvää lisääkö valinnanvapaus kansalaisten yhdenvertaisuutta vai eriarvoisuutta. Tuoko se jo ennestään hyvien palvelujen piirissä oleville lisää hyvää samalla kun toiset joutuvat edelleen tyytymään pitkiin odotusaikoihin ja heikkoon palvelujen saatavuuteen?

Sdp:ssä on esitetty vaihtoehto, jossa julkinen tuotanto voisi jatkossakin toteutua ilman yhtiöittämistä. Käsityksemme on, ettei mikään EU direktiivi vaadi maakunnan tuotannon siirtämistä yhtiöihin. Mielestämme maakunnan oman toiminnan rinnalla voisi jatkossa olla yksityisiä yrityksiä ja kolmannen sektorin palvelutuotantoa silloin kun nämä sitoutuvat laadullisiin kriteereihin. Julkisella tuotannolla tulisi kuitenkin myös jatkossa olla päävastuu kansalaisten palveluista sosiaali- ja terveyssektorilla. Me uskomme että tämä olisi paras keino edistää kansalaisten yhdenvertaisuutta palveluissa. Omassa vaihtoehdossamme korostamme myös sitä, että kunnilla tulisi olla jatkossakin mahdollisuus toimia palvelujen tuottajina silloin kun kunnilla on tähän riittävät voimavarat henkilöstössään ja infrassaan. Tulevalla maakuntavaltuustolla tulisi olla mahdollisuus sopia palvelujen tuotannosta tällaisten kuntien kanssa. Näin vähennettäisiin henkilöstön asemaan ja prosesseihin syntyvää epävakautta ja turvattomuutta.

Hyvät kuulijat
Tunteet ovat tärkeitä. Ne ovat ilmausta vahvasta elämästä meissä. Tunteet myös kertovat tärkeitä asioita, tarjoavat informaatiota siitä mitä ihmisten mielessä liikkuu. Tunteiden sivuuttaminen kokonaan olisi vakava virhe. Luulen että oma eduskuntaryhmäni on juuri tässä asiassa ollut hieman haparoiva viime aikoina.

Tunteet eivät kuitenkaan saa sivuttaa tietoa silloin kun harkitaan ja tehdään isoja yhteiskunnallisia päätöksiä. Sillä totuuden jälkeisen ajan jälkeen palaa lopulta aina totuuden aika. Aika, jolloin kysytään apua niiltä jotka uskaltavat katsoa maailmaa sellaisena kuin se on ja jotka vaivautuvat perehtymään asioihin ennen päätöksentekoa. Uskon että erityisesti toimihenkilöt ovat suomalaisessa yhteiskunnassa, niin julkisella kuin yksityisellä puolella se joukko, joka pyrkii toimimaan tiedon pohjalta silloinkin kun maailma näyttää kaoottiselta ja tieto mahdottomalta ottaa haltuun. Teidän roolinne on erityisen tärkeä tänä aikana.

Kiitän tekemästänne arvokkaasta työstä, onnittelen juhlivaa yhdistystä ja toivotan menestystä työllenne ja toiminnallenne edelleen!

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu