Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Valtion rahoitusleikkaus kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä

23.11.2016
täysistunnossa tiistaina 22.11.2016 lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin annetun lain 2 §:n ja ortodoksisesta kirkosta annetun lain 119 §:n muuttamisesta HE 247/2016 vp
20.59 Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! 
Käsittelyssä on kirkon ja valtion suhteita koskeva esitys. Kirkon ja valtion suhteita koskevia uudistuksia on viime vuosikymmeninä tehty useita. Uudistukset on tehty lähes poikkeuksetta kirkon ja valtion hyvässä yhteisymmärryksessä. Uudistamistyössä kirkon itsenäisyyttä valtiosta on pääosin lisätty. 1990-luvulla toteutettiin iso kirkkolainsäädännön uudistus, jossa suuri osa säännöksistä siirrettiin kirkolliskokouksen omaan päätösvaltaan, kirkkojärjestykseen. Vastaavasti eduskunnassa käsiteltävän kirkkolain pykälien määrää pienennettiin. 
Ennen vuosituhannen vaihdetta tehtiin muitakin isoja muutoksia: Hiippakuntien tuomiokapitulit muuttuivat valtion virastoista kirkon toimielimiksi. Piispatkin siirtyivät kirkon palkansaajiksi, kiinteistöt kirkon vastuulle. Tasavallan presidentin virkatoimista poistettiin piispan nimitystehtävä — kirkko itsenäistyi tältäkin osin. 
2000-luvun alussa uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä laadittiin sen peruslinjauksiin perustuva hautaustoimilaki, joka tuli voimaan 2003. Hautaustoimilain säätämisessä otettiin askel päinvastaiseen suuntaan kuin mihin oli edellisinä vuosina totuttu. Kirkon ja valtion välille rakentui uusi suhde lain nojalla. Valmistelussa päädyttiin siihen, että kun luterilaiset seurakunnat ovat perinteisesti vastanneet yleisistä hautausmaista ja ovat alan asiantuntijoita ja kunnilla ei ole kiinnostusta ryhtyä hautaustoimen hoitamiseen, niin säädettäisiin seurakuntien velvollisuudesta pitää hautausmaita myös lain tasolla. 

Hallituksen esityksessä 204/2002 todetaan, että hautausmaiden ylläpito ja vainajien hautaamisesta huolehtiminen ovat terveydensuojelullisesta näkökulmasta välttämättömiä yhteiskunnallisia tehtäviä. Siis hautausmaita pitää joka tapauksessa hoitaa. Hautaaminen pitää yhteiskunnassa aina jollakin tavalla järjestää. Se ei ole lähtökohtaisesti eikä välttämättä uskonnollinen tehtävä. Se on käytännöllinen asia. Hautausmaiden ylläpidosta vastaaminen kuuluu siis viime kädessä yhteiskunnalle. Kun tällainen välttämätön yhteiskunnallinen tehtävä annettiin evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien tehtäväksi tuossa hautaustoimilaissa, on perusteltua, että valtio huolehtii myös seurakuntien taloudellisista edellytyksistä tehtävän hoitamiseen. 
Hallituksen tuolloisessa esityksessä todetaan, että ei ole perusteltua, että seurakunnat joutuisivat huolehtimaan tehtävästä pelkästään seurakunnan jäseniltä perittävin kirkollisverovaroin, sillä seurakunnat vastaavat pääosin myös muiden kuin jäsentensä hautaamisesta. Hautaustoimilain mukaan seurakuntien tulisi lisäksi jatkossa tarjota hautaustoimen palvelut samoin maksuperustein, yhdenvertaisesti, ikään kuin uskonnonvapauslain hengessä riippumatta siitä, oliko vainaja kirkon jäsen vai ei, sekä huolehtia erityisten tunnustuksettomien hauta-alueiden ylläpidosta niitä vainajia tai omaisia varten, jotka eivät ole olleet kirkon jäseniä eivätkä halua tulla haudatuiksi siunattuun maahan. 

Luterilaisilla seurakunnilla on hautaustoimessa velvollisuus toteuttaa valtion säätämän uskonnonvapauslain mukaista syrjimättömyyttä. Seurakunnat toimivat viranomaistyyppisesti valtion alihankkijoina. Tämä yhdenvertaisuus on varmistettu uskonnonvapauslain mukaan hinnoittelua koskevin säännöksin sekä vaatimuksella tunnustuksettoman hautausmaa-alueen perustamisesta. Nämä ovat siis osa tätä silloin säädettyä uutta uskonnonvapauslakia. 
Hautaustoimilakia säädettäessä kirkon saama rahoitus perustui seurakuntien saamaan osuuteen yhteisöveron tuotosta. Lakiesityksen perusteluissa, tuolloin siis, ennakoitiin muutosta, joka tuli voimaan tämän vuoden alusta. Laki tuolloin kirjoitettiin tavalla, joka mahdollistaa siirtymisen yhteisöveroon perustuvasta tuesta lailla säädettyyn valtionapuun — me emme käytä nimitystä "valtionapu" vaan tällaista monimutkaista nimikettä: siis tämän vuoden alusta on rahoituksen välineenä ollut "valtion rahoituksesta evankelisluterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin annettu laki". Helpompi olisi sanoa "valtionapu". 

Hallitus esittää nyt muutettavaksi tätä rahoituslakia. Lainmuutoksella kumottaisiin juuri voimaan tullut laki kirkkojen valtionavun sitomisesta kuluttajahintaindeksiin, niin kuin edustaja Sari Essayah täällä juuri kertoi. Indeksin jäädyttäminen merkitsisi luterilaiselle kirkolle ensi vuodelle 1,2 miljoonan euron leikkausta, parille seuraavalle vuodelle noin 1,5 miljoonan euron leikkausta. Indeksikorotuksen jäädyttämisen vaikutus vuodesta 2019 alkaen olisi arviolta 4,270 miljoonaa euroa vuodessa. Hallituksen otteet ainakin muistuttavat vahvasti sitä kuin Ylen rahoitusjärjestelmän muuttamisessa. Pitkän valmistelun tuloksena tehty iso uudistus, Yle-rahoitus, tai nyt tämä kirkon ja valtion lainsäädäntö, murennetaan alkumetreillä. Uudistamiseen tarvittiin paljon kärsivällisyyttä, viisaita pohdintoja ja keskusteluja, runsaasti luottamusta puolin ja toisin. Nyt tuolla ei olekaan mitään arvoa, rakennettu järjestelmä voidaan toisen osapuolen toimesta yksipuolisesti purkaa. Kysymys on, arvoisa puhemies, ennen muuta periaatteesta, voidaanko näin tehdä, onko viisasta tehdä näin. 

Uskonnonvapauslain näkökulmasta — ja tämä on vähän toinen näkökulma uskonnonvapauslakiin — on erikoista, että hallituksen esityksessä pidetään ongelmattomana sitä, että seurakuntien jäsenet joutuvat maksamaan kirkon lakisääteisten, siis valtion lailla säädettyjen, tehtävien hoitamisesta enemmän kuin kirkkoon kuulumattomat, nimittäin kirkollisverolla ja sitten valtionverolla. Hallituksen esityksessä myönnetään, että valtion rahoitus kirkolle ei riitä kattamaan kirkon lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kuluja. Sen päälle todetaan: "Seurakunnat voisivat kattaa erotuksen joko käyttämällä lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksiin seurakunnan jäsenten kirkollisverovaroja tai korottamalla hautaustoimen maksuja." Minä kysyn, eikö tässä ole kyse uskonnolliseen vakaumukseen perustuvasta syrjinnästä. Siis ainoa peruste, jonka takia toiset joutuvat maksamaan enemmän yhteiskunnallisesta tehtävästä, valtion rahoittamasta hautaustoimesta, on se, että he ovat kirkon jäseniä, seurakunnan jäseniä. Ne, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä, eivät maksa kirkollisveroja, he osallistuvat kustannuksiin vähän pienemmällä summalla, ja ainoa peruste tälle on seurakunnan jäsenyys. 

Syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti valtiolla mielestäni on ehdottomasti yhtä suuri vastuu kirkon jäsenten ja kirkkoon kuulumattomien hautaustoimen rahoituksesta. Ei voi olla niin, että jos kuulut seurakuntaan, niin valtiolla ei ole sinusta vastuuta. Kyllä meillä valtio vastaa yhtäläisesti kaikkien kansalaisten palveluista. Ovatko seurakunnan jäsenet yhdenvertaisia lainsäädännön edessä, jos he joutuvat kirkollisveron maksajina osallistumaan hautaustoimen rahoittamiseen enemmän kuin kirkkoon kuulumattomat kansalaiset? Tämä on periaatekysymys mielestäni, ja tähän kirkolliskokous lausunnossaan myös viittaa. 
Toivon, arvoisa puhemies, että valiokunta tämän esityksen, joka rahallisesti ei ole merkittävä, käsittelyssä paneutuu tähän periaatteelliseen kysymykseen seurakunnan jäsenten yhdenvertaisesta kohtelusta lakisääteisen hautaustoimen rahoituksessa. Seurakuntien hautaustoimen kulut tulevat kasvamaan lähivuosina ikärakenteen takia ja ehkä myös sen takia, että seurakuntien jäsenmäärä on laskusuunnassa. Valtion on syytä varautua tähän ja huolehtia riittävällä taloudellisella tuella kansalaisten yhdenvertaisuudesta myös viimeisellä matkalla. 

Arvoisa puhemies! 
Hallituksen esityksessä viitataan siihen, että hautaustoimilaki aikanaan säädettiin tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. Niin tapahtui, ja taustalla on myös perustuslakivaliokunnan silloinen lausunto, jossa ei kyseenalaistettu tätä lainsäädäntöä. Katsoin sen perustuslakivaliokunnan lausunnon, ja siinä ei sanallakaan viitattu tähän rahoitusjärjestelmään. Perustuslakivaliokunta ei ole ainakaan tekstin perusteella lainkaan käsitellyt sitä, millä tavalla rahoitus kirkolle järjestyy siinä tilanteessa, kun tämä hautaustoimilaki tulee voimaan. — Kiitoksia.
 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu