Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Sivistys ja koulutus kuuluu kaikille

27.09.2017

Työväen Sivistysliiton Virtain-Ruoveden Opintojärjestön 40-vuotisjuhlien puhe, pidetty 24.9.2017

Hyvät kuulijat
Työväen sivistysliitto opintojärjestöineen on merkittävä osa suomalaista vapaan sivistystyön kenttää. Vapaalla sivistystyöllä tarkoitetaan tavallisesti sitä koulutus-, sivistys- ja kasvatustyötä, jota tehdään aikuisväestön parissa. Vapaata se on siinä mielessä, että kyse ei ole oppivelvollisuuteen kuuluvasta perusopetuksesta vaan vapaaehtoisesta opiskelusta. Vapaus viittaa myös vapaan sivistystyön luonteeseen kansalaistoimintana, jossa vapaaehtoisten toimijoiden työpanos on keskeisessä asemassa. Kolmanneksi vapaus kuvastaa sitä, että vapaan sivistystyön piirissä tutkintotavoitteisuudella ei ole ollut samaa merkitystä kuin sillä on esimerkiksi korkeakouluopetuksessa.

Vapaan sivistystyön historia on kunnioitettavan mittainen. Työväen sivistysliitto saavuttaa parin vuoden päästä sadan vuoden iän. Ajatus työväenliikkeen piirissä harjoitettavasta aikuiskasvatuksesta, koulutus- ja sivistystyöstä syntyi kansalaissodan jälkeisessä jakautuneessa Suomessa. Veljessodan syntymisen yhtenä taustatekijänä oli väestön jakaantuminen jyrkästi koulutuksen perusteella. Valtavat erot koulutuksessa tekivät mahdottomaksi ymmärtää toisen osapuolen näkemyksiä yhteiskunnan kehittämisestä. Koulutuserot vaikeuttivat yhteisen kielen löytämistä asioiden hahmottamisessa. Yhteisen kielen ja yhteisen ymmärryksen puuttuminen johtivat epäluuloihin ja epäluottamukseen. Tilanteet riistäytyivät käsistä, kun isoja yhteiskunnallisia arkipäivän ongelmia kuten elintarvikepulaa ei kyetty ratkaisemaan yhdessä.

Vapaasta sivistystyöstä, aikuiskasvatuksesta ja koulutuksesta tuli eräs keino nostaa koulutuksessa vähemmälle jäänyttä työväestöä yhteiskunnallisesti vahvempaan asemaan. Lisäämällä koulutuksen avualla yhteiskunnallista osaamista parannettiin samalla poliittista vaikutusvaltaa. Sivistystyöllä ja kulttuuritoiminnalla työväenliikkeen piirissä vahvistettiin yhteisöllisyyttä, omaa identiteettiä ja itsetuntoa. Vapaan sivistystyön avulla työväenliike hankki valmiuksia astua pää pystyssä yhteiskunnassa kaikille nuoren tasavallan näyttämöille.

Tavoitteissa onnistuttiin. Työväenliikkeestä kasvoi ennen muuta sosialidemokraattien muotoisena koko yhteiskuntaa uudistava ja rakentava voima. Kahtia jakautumisen uhkatilanteissa sosialidemokraatit osoittivat kykyä yhteistyöhön toisten poliittisten ryhmien kanssa. Tietoisina omista tavoitteista kykenimme ajamaan läpi merkittäviä uudistuksia yhdessä toisten puolueiden kanssa. Työväen sivistysliikkeen sivistysajattelusta ponnistaen sosialidemokraatit olivat keskeisessä roolissa 60-luvulla käynnistettäessä peruskoulu-uudistusta. Peruskoulu-uudistuksen myötä koulujärjestelmästämme poistui malli, jossa kansa jakaantui kahtia jo lasten ollessa 11 vuotiaita. Peruskoulun myötä ikäluokat kulkivat yhtä matkaa koko oppivelvollisuuden loppuun asti, 15 vuotiaiksi. 40 vuotta sitten, kun tämä opintojärjestö perustettiin, peruskoulu-uudistus alkoi olla täydessä voimassaan koko maassa.

Peruskoulu-uudistus on ollut menestystarina. Se on kyennyt hillitsemään kansakunnan kahtia jakautumista, kun jokainen lapsi ja nuori on saanut vahvemmat eväät ja tukevammat jalansijat elämälleen. Peruskoulu on kyennyt löytämään lasten ja nuorten erityiset lahjakkuudet ja kehittämään niitä yksilön ja yhteiskunnan hyväksi. Se on lähtökohtaisesti antanut koko ikäluokalle valmiudet jatko-opintoihin. Tasa-arvoisuutta korostava koulutus- ja sivistysajattelu on läpäissyt koko koulutusjärjestelmämme. Sosialidemokraattinen sivistysajattelu on saanut laajaa hyväksyntää myös muissa poliittisissa liikkeissä. Hyvin laajalti hyväksytään näkemys, että koulutusjärjestelmämme tulee olla sellainen, jossa jokaisella on mahdollisuus edetä ylimpään tutkintoon asti. Kansainvälisessä vertailussa koulumme on sijoittunut kärkijoukkoon.

Hyvät kuulijat
Vapaan sivistystyön historiassa rinnakkain ovat kulkeneet ajatukset yleissivistävästä koulutuksesta ja ammatillisista opinnoista. Jo 60-luvulla R.H. Oittinen, pitkäaikainen kouluhallituksen pääjohtaja ja moninkertainen ministeri, kiinnitti tähän huomiota. YK:n sivistysjärjestön Unescon piirissä oli ryhdytty korostamaan jatkuvan kasvatuksen mallia aikuiskasvatuksessa. R.H. Oittinen oli heti tämän kannalla, ja pohdiskeli, ettei tuossa oikeastaan mitään uutta ollut. Meillähän Suomessa tunnetaan sananlasku ”oppia ikä kaikki”. 

Omassa ajattelussaan Oittinen korosti sitä, ettei opiskelu saa loppua koulun päättyessä. Jo 60-luvulla hän totesi huolestuneena, että ”nykyaikainen koulu on sen ongelman edessä, että se ei voi opettaa kaikkea tarpeellista ja että se monesti opettaa vanhentuneita tai nopeasti vanhenevia asioita.” Oittisen korostukset tuntuvat sopivan hyvin myös meidän aikaamme, kun hän huomautti, että koulun tulisi pyrkiä ensi sijassa opiskelutekniikan ja tiedon hankintataitojen opettamiseen, sekä opiskeluhalun ylläpitämiseen. Koulusta tulisi kehittää entistä määrätietoisemmin jatkuvan kasvatuksen tai jatkuvan kasvun edellytyksiä kehittävä laitos.

60-luvulta lähtien vapaan sivistystyön tehtäväkenttä oli laajentunut. Yleissivistävän ja yhteiskunnallisia taitoja kehittävän humanistisen koulutuksen rinnalle oli yhä vahvemmin tullut myös ammatillisia valmiuksia lisäävä aikuiskoulutus. Aikuisväestön keskimääräinen ammatillisen koulutuksen taso ei enää vastannut kasvavia työelämän vaatimuksia. Työelämän ja teknologian muutokset lisäsivät tarvetta vastata nopeasti uusiin ammattitaitovaatimuksiin. Uusia ammatteja syntyi. Ammattien alle syntyi uusia erikoistumisen aloja. Kaikki tämä vaati nopeita vastauksia aikuiskoulutuksen puolella. Yhteiskunnassa julkinen rahoitus tuki vapaalle sivistystyölle kasvoi tehtäväkentän laajentuessa.

Monet 60-luvulle lausutut arviot tuntuvat sopivan hyvin myös tähän päivään. Sosialidemokraattien ajatus tasa-arvoisesta koulutuksesta näkyy vahvana koulutuspoliittisissa korostuksissamme. Olemme saaneet aikaan sen, että kaikki lapset osallistuvat esiopetukseen ennen oppivelvollisuuden aloittamista. Tämä parantaa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kykyä menestyä alakoulussa ja koko opintiellä. Edelleen ajamme voimakkaasti varhaiskasvatuksen maksuttomuutta ja lasten subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen. Kyse ei ole siitä, että haluaisimme riistää lapset pois kotoa yhteiskunnan hoiviin. Vaan kyse on siitä, että tällä tavalla turvaamme niiden lasten menestymisen eväät, joiden lähtökohdat kotona syystä tai toisesta ovat kaikkein heikoimmat. Kysymys on lasten oikeudesta oppimiseen, kasvuun ja kehitykseen. Kysymys on halustamme ennalta torjua syrjäytymisen ja yhteiskunnan kahtia jakautumisen riskejä.

Onnellinen Suomi lähtee onnellisista lapsista. Menestyvä suomi lähtee menestyvistä lapsista.

Toinen iso koulutuspoliittinen tavoitteemme koskee toisen asteen opiskelun kehittämistä. Hallitus on käynnistänyt ison ammatillisen koulutuksen reformin. Uudistuksen tavoitteissa on paljon hyvää. On tärkeätä vahvistaa opiskelun yhteyttä työelämään, jossa taidot ja osaaminen saavat parhaan alustan kehittyä. Työelämään siirtyminen valmistumisen jälkeen on opiskelijan, työnantajan ja koko yhteiskunnan kannalta mutkattomampaa, jos vastavalmistuneella on valmiudet ottaa vastuuta heti työhön tullessaan. Tätä kykyä toivottavasti nyt toteutettava uudistus lisää.

Uudistukseen sisältyy myös riskejä. Löytyykö työnantaja- ja yrityspuolelta riittävästi paikkoja työpaikalla opintojaan suorittaville opiskelijoille? Onko työnantajalla halukkuutta ja henkilöstöä, joka on kykenevä opettamaan opiskelijaa työn ohessa? Mitä kustannuksia laajasta työpaikalla opiskelusta syntyy yrityksille, oppilaitoksille ja opiskelijalle ja miten kustannukset on viisasta jakaa jatkossa? Miten oppilaitokset selviytyvät isojen rahoitusleikkausten keskellä? Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen liian pieni määrä saa jo nyt kovaa arvostelua opiskelijoiden taholta. Miten riittävä lähiopetus jatkossa turvataan. Kun opiskeluyhteisö entistä enemmän hajaantuu erilaisiin toimintoihin, sälytetäänkö nuoriso-opiskelijalle liian suuri vastuu elämän hallinnasta? Toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistusta on tarkoin seurattava ja sen vaikutuksia arvioitava opiskelijan hyvinvoinnin, työelämän odotusten ja opetuksen laadun.

Kolmas iso sivistyspoliittinen tavoitteemme on niin ikään linjassa sosialidemokraattien tasa-arvotavoitteemme kanssa. Taustalla on myös vanha sivistysliikkeemme usko siihen, että kaikille kansalaisille tarjottava sivistys ja koulutus on paras tapa ehkäistä yksilön syrjäytymistä ja yhteiskunnan kahtia jakautumista. Ajankohtaisessa budjettikeskustelussa me ajamme oppivelvollisuusiän nostoa. Saattamalla toisen asteen opinnot, lukio tai ammatillinen koulutus, oppivelvollisuuden piiriin ratkaistaisiin myös toisen asteen opiskelujen maksurasitusta koskevat ongelmat. Vaikka opiskelu sinänsä on maksutonta, merkitsevät toisen asteen opintoihin liittyvät kirja- ym. tarvikehankinnat joillekin perheille isoa kustannusta, joka voi muodostus kynnykseksi opiskelulle.

Toisen asteen saattaminen oppivelvollisuuden piiriin estäisi tuhansien nuorten putoamisen koulutuksen ja työelämän ulkopuolella peruskoulun jälkeen. Nykysuomessa pelkän peruskoulun varassa olevan henkilön asema työmarkkinoilla on todella huono. Huono työmarkkina-asema johtaa väistämättä huonoon ennusteeseen monessa muussa asiassa yhteiskunnassamme. Mahdollistaessaan opiskelun päättymisen peruskouluun yhteiskunta hukkaa ison osan niitä kätkössä olevia mahdollisuuksia joita syrjään pudonneisiin nuoriin sisältyy. Tähän meille ei ole varaa, kun väestö ikääntyy ja nuoret ikäluokat pienenevät.

Osana vapaata sivistystyötä Työväen sivistysliitto tekee jäsenjärjestöjensä kanssa parhaansa vastatakseen jatkuvan kasvatuksen ja koulutuksen haasteisiin yhteiskunnassamme. Muuttuva ammattiyhdistyskenttä ja työelämärakenteet vaativat palkansaajilta ajantasaista osaamista työelämäkysymyksissä. Yhteiskunnan muuttuessa digitalisaation myötä koko väestö tarvitsee jatkuvasti tuoreita taitoja uusien asioimistapojen käyttämiseen. Digitaalisista taidoista on tullut osa jokaisen tarvitsemia luku ja kirjoitustaitoja. Viihteen ja kulttuurielämän kansainvälistyminen haastaa suomalaiset tarkastelemaan omaa identiteettiä ja omia kulttuuriperinteitämme. Sivistysjärjestönä TSL omalta osaltaan tukee tällaista toimintaa. Vapaaehtoispohjalta toimivien opintojärjestöjen aktiiveilla eri puolilla maata on oma vahva roolinsa tässä toiminnassa. Sivistys vapausaatteena.

Hyvät kuulijat
Liikkeemme keskeiset arvot ovat vapaus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Sivistys ja koulutus ovat näiden arvojen palveluksessa. Myös vapaa sivistystyö. Myös se opintojärjestön toiminta jota täällä tehdään. Uskomme on, että nämä arvot johtavat ja vahvistavat yhteiskuntaa ja maailma, jossa jokaisen on hyvä elää. Sitä tavoitelkaamme!

Onnittelen 40 vuotta täyttävää Virtain-Ruoveden opintojärjestöä ja toivotan toiminnallenne parhainta menestystä!

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu