Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Rikkaan jumalanpelko on köyhän turva

06.12.2006

 

Lieto 06.12.2006

 

 

Itsenäisyyspäivä, Lieto 675-vuotisjuhlajumalanpalvelus

 

 

Jos et tiedä, mistä olet tulossa, et voi tietää mihin olet menossa.

 

 

Merenkulussa tämä periaate on ollut aivan ratkaiseva. Jos et tiedä mistä olet tulossa, olet eksynyt. Siksi suunnistaja tekee koko ajan merkintöjä. Hän piirtää lyijykynällä karttaan viivaa, joka syntyy sitä mukaa kun alus etenee. Näin hän pystyy joka hetki näkemään sen matkan, joka on jäänyt taakse. Ja hän kykenee tietämään, mihin laiva on menossa. Nykyään satelliitit ja sähköiset paikannuslaitteet tekevät tämän työn ihmisen puolesta. Ne kertovat, mistä olemme tulossa, jotta tietäisimme, mihin olemme menossa. Apu tulee taivaalta.

 

 

Jos et tiedä, mistä olet tulossa, joudut eksyksiin ja laivasi uppoaa ennemmin tai myöhemmin.

 

 

Lieto viettää tänään 675-vuotisjuhliaan. Juhlavuoden aikana on tavallista enemmän katsottu taaksepäin ja tutustuttu omaan historiaan. On yritetty nähdä tarkasti se, mistä ollaan tultu tähän päivään. Matka on ollut pitkä. Historiaan mahtuu monenlaisia vaiheita. Paikkakunnan menneisyys ulottuu Liedon historiaa kauemmas, esihistorialliselle ajalle asti. Sieltä saakka olemme tulleet tämän päivään Lietoon. Nyt kirkossa koolla olevan Liedon historiamatkan alkukohtia löytyy sekä Jerusalemista ja Roomasta että Liedon Vanhalinnasta.

 

 

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin kuuluu lähimenneisyyden muistaminen. Sankarihaudalla vietetyt hetket kuuluvat ohjelmaan siksi, että muistaisimme mistä olemme tulleet tähän päivään. Seurakuntien hautausmailla sankarihautoja hoidetaan erityisellä huolellisuudella. Kyse ei ole vain sodassa henkensä antaneiden muiston ja uhrin kunnioittamisesta. Kyse on myös suunnistusviivan piirtämisestä uudelleen ja uudelleen isänmaamme menneisyyden karttaan. Yhdessä toteamme: Tuon kautta olemme kulkeneet, tuota reittiä pitkin meitä on johdatettu tähän päivään. Tuota vahvalla kädellä piirrettyä suunnistusviivaa meidän on katsottava, kun mietimme miten haluamme jatkaa tästä eteenpäin.

 

 

Jos en osaa lukea menneisyyttä, en myöskään ymmärrä tämän hetken merkitystä. Jos en ymmärrä tämän päivän arvoa, en osaa suunnistaa tästä eteenpäin. Mutta jos tiedän mistä olen tullut, tajuan, että tämän päivän hyvät asiat Liedossa ja Suomessa eivät ole itsestään selvyys. Mitä paremmin ymmärrämme se, mistä tämän päivän onnellisuus ja kärsimys ovat syntyneet, sitä paremmin kykenemme rakentamaan omaa ja yhteistä hyvää elämää tulevaisuudessa.

 

 

Raamattu ja erityisesti Vanha testamentti asettaa ihmiselämän historian keskelle. Yksilöllä ja kansalla on historiansa. Tämän hetken merkitys ja tulevaisuuden mahdollisuudet perustuvat historian ymmärtämiselle. Siksi Vanha testamentti piirtää uudelleen ja uudelleen viivaa, joka kuvaa sitä, mistä israelilaiset ovat tulleet. Ihmisten identiteetti, se keitä he ovat, kuvataan toistamalla kertomusta israelilaisten orjuudesta Egyptissä ja kansan matkasta kuivan erämaan halki kohti luvattua maata. Oman historian muistaminen on ratkaisevan tärkeätä, jotta ihmiset osaisivat tehdä oikeita ratkaisuja suunnistaessaan kohti tulevaisuutta.

 

 

Historian tunteminen antaa viisautta, joka ohjaa oikeanlaiseen nöyryyteen. Vanha testamentti kuvaa Israelin kansaa yhteisönä, joka joutuu helposti pois tasapainosta. Kansa ajautui orjuuteen Egyptissä. Se sai Mooseksesta vapauttajan ja vahvaa sivustatukea Jumalalta. Orjuus päättyi ja matka kohti luvattua onnen maata alkoi. Matka oli vaivalloinen. Kuten vastoinkäymisissä usein käy ihmisten kesken, niin israelilaisetkin alkoivat riidellä keskenään. Sekä Mooses että Jumala saivat kuulla syytöksiä siitä, että he olivat houkutelleet ihmiset pois Egyptin orjuudesta, jossa sentään oli ruokaa kohtuullisesti. Nykyhetki tuntui ikävältä, koska menneisyys muistettiin väärin. Mooseksella oli täysi työ pitää kansa järjestyksessä ja säilyttää se suunta, joka historian perusteella oli ainoa oikea.

 

 

Vanhan testamentin uskonyhteisön erityinen piirre on huolestuneisuus siitä, mitä rikkaat ajattelevat ja miten he toimivat. Itsenäisyyspäivän saarnateksti on tyypillinen esimerkki tästä huolestuneisuudesta. Ei niin, että rikastuminen sinänsä olisi syntiä. Mutta rikkaus on keskeinen vallan väline. Yhteisön kannalta on tavattoman tärkeätä tietää, miten tuota valtaa käytetään. Jos rikkaat käyttävät valtaansa koko yhteisön hyväksi, yhteisö voi hyvin. Jos rikkaat unohtavat olevansa osa yhteisöä ja käyttävät valtaansa vain omaksi hyväkseen, yhteisö alkaa voida pahoin. Kaikki ei ole kunnossa, jos rikkaat myyvät köyhän kenkäparin hinnalla.

 

 

Yhteisölle on tärkeätä, että rikkaat tietävät, mistä he tulevat ja mistä heidän rikkautensa on peräisin. Jos rikkaat unohtavat historian ja elävät vain tätä päivää, köyhien käy huonosti. Rikkaalla ihmisellä on historiansa ja hänen rikastumisellaan on historiansa. Samoin on köyhällä historiansa ja hänen köyhtymisellään historiansa. Vanhan testamentin Israelin kansalla oli takanaan vieraalla maalla ja orjana olemisen historia. Tämän historian muistaminen auttoi rikastunutta ja hyvinvoivaa yhteisöä asettumaan köyhän ja muukalaisen asemaan. - Historian valossa olemme veljiä ja kuulumme samaan sosiaaliluokkaan vaikka nyt olemme eri asemassa. Oman historiani perusteella tunnistan sinun hätäsi ja autan sinua. - Meillä suomalaisilla on oman historiamme takia mahdollisuus ymmärtää niitä kansoja, jotka kaipaavat vapautta ja itsenäisyyttä. Luovutetusta Karjalasta Länsi-Suomeen muuttaneella väestöllä on kyky ymmärtää niitä, jotka ovat muukalaisia tämän päivän Suomessa.

 

 

Rikkaiden solidaarisuus köyhiä kohtaan ei useinkaan toiminut Vanhan testamentin yhteisöissä. Siksi profeetat pitivät tulikivenkatkuisia parannussaarnoja rikkaille oikeudenmukaisuuden puolesta köyhien hyväksikäyttöä vastaan. Sama kaiku on itsenäisyyspäivän raamatunkohdassa. Rikkaiden kovasydämisyyden ja armottomuuden taustalla on sydämen kylmyys Jumalaa kohtaan. Raamatun mukaan tämä sydämen kylmyys johtaa siihen, ettei rikas muista eikä ymmärrä, mistä hänen rikkautensa on peräisin. Sydämen kylmyys Jumalaa kohtaan johtaa historian väärinymmärtämiseen. Rikas kuvittelee, että se hyvä mitä hänellä on, on vain hänen omaa aikaansaannostaan. Rikas unohtaa olevansa yksi ihminen pitkässä historian ketjussa.

 

 

Hän unohtaa, että hänellä on historiansa ja samoin hänen rikastumisellaan. Hän unohtaa, että hänen elämänsä on lahja. Hän unohtaa, että hänen terveytensä on lahja. Hän unohtaa että hänen älynsä kirkkaus ja tahtonsa voima on lahja. Hän unohtaa että hänen tunne-elämänsä rikkaus ja tasapaino ovat lahja. Hän unohtaa että hänen varjeltumisensa tapaturmilta ja onnettomuuksilta on lahja. Hän unohtaa, että se yhteisö, jossa hän elää ja rikastuu, on lahja. Hän unohtaa, että ne ihmiset, joiden avulla hän on rikastunut, ovat lahjaa.

 

 

Unohtaessaan oman ja rikastumisensa historian, ihminen kuvittelee olevansa Jumala. Hän, joka kykenee luomaan itse itselleen kaiken sen, mikä on hyvää. Unohtaessaan historiansa ihminen käpertyy itsensä ympärille ja uskoo, ettei hän enää tarvitse Jumalaa. Hän on kiitollinen itselleen omasta luomistyöstään. Hänellä on mielestään syytä olla ylpeä itsestään, ja hän unohtaa Herran, Jumalansa, joka on lahjoittanut hänelle kaiken sen, minkä avulla hän on rikastunut.

 

 

Varokaa unohtamasta omaa historiaanne. Varokaa unohtamasta Herraa, Jumalaanne, joka on johdattanut historian läpi tähän päivään asti. Älkää kuvitelko, että koko historia sisältyy siihen, mitä te olette saaneet aikaan. Raamattu sanoo: ”Kun syötte itsenne kylläisiksi, Kiittäkää Herraa, Jumalaanne, siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.”

 

 

Kiitollisuus on mahdollista sille, jonka sydän ei ole kokonaan kylmä. Historian tunteminen avaa ymmärtämään, että se hyvä mitä meillä nyt on, ei ole itsestäänselvyys vaan perimmältään Jumalan lahjaa ja armoa. Jotain sellaista, minkä saamme ottaa vastaan ja mistä saamme nauttia kiitollisina. Kiitollisina niille ihmisille, jotka ovat tämän hyvän suojelleet ja rakentaneet. Kiitollisena Jumalalle, joka hyvyydessään on siunannut meitä lahjoillaan. Niin meidän Lietomme, Suomemme, Eurooppamme kuin tämä koko maailmammekin tarvitsevat ihmisiä, joiden sydän ei ole kova eikä kylmä. Tämä ei tarkoita sitä, että me emme saisi syödä itseämme kylläisiksi. Tämä ei tarkoita sitä, että emme saisi rakentaa kauniita taloja. Tämä ei tarkoita sitä, että meille ei saisi kertyä kultaa ja hopeaa tai että omaisuutemme ei saisi kasvaa.

 

 

Haaste on siinä, ettemme ala ylpeillä saavutuksillamme vaan otamme kaiken hyvän vastaan Jumalan lahjana. Niin kauan kuin meissä elää kiitollisuus, niin kauan meissä elää valmius jakaa muille sitä, minkä itse olemme lahjaksi saaneet. Jos sydämemme on tällä tavalla lämmin Jumalan ja lähimmäisen edessä, silloin kykenemme yhdessä rakentamaan parempaa tulevaisuutta niin Liedossa, Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassakin. Jumalaan uskoen ja lähimmäistä rakastaen.

 

 

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu