Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Korkeakouluopiskelu on kivaa

20.06.2007

Kolumni Turkulainen 13.1.2007

Kirjoitin ylioppilaaksi Naantalista 1976. Lukioaikana koin ympäristöherätyksen ja olin huolissani väestöräjähdyksestä ja luonnon saastumisesta. Pyrin Turun yliopistoon lukemaan biologiaa sekä maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan Helsingissä. Siellä oli juuri käynnistynyt uusi, ympäristönsuojeluun painottuva opintolinja.

Toiveitteni mukaiset ovet eivät tuolloin avautuneet. Muutaman vuoden päästä 1979 löysin itseni teologisesta tiedekunnasta Helsingistä. Vakaumuksellis-eettiset syyt olivat taustalla sinnekin pyrkiessä. Kiinnostus luontoon oli syventynyt kiinnostukseksi ihmiseen.

Väliin jääneet vuodet kuluivat armeijassa ja rakennusalan töissä. Vuodet koulun ja yliopiston välissä olivat tärkeitä. Yliopisto-opiskelu ei ollut suora jatko koulunkäynnille. Lähtiessäni ilmoittautumaan yliopistoon panin työmiehen haalarit naulaan. Parin päivän päästä istuin kreikan alkeiskurssilla ja aloittelin filosofian perusopintoja.

Syksyn mittaan työmiehen kourat pehmenivät kirjoja lukiessa ja luentomuistiinpanoja tehdessä. Koulun jälkeisten välivuosien kokemus arjen elämästä kulki mukana, ponnistuspohjana ja kriittisenä peilinä. Yliopistosta riippumatonta aikuisuutta rakentavana elementtinä.

Tiedekunnassa oli juuri käynnistynyt radikaali tutkinnonuudistus. Vanhojen arvosanakokonaisuuksien (approbatur, cum laude, ja laudaturopinnot) sijasta ryhdyttiin suorittamaan opintoviikkoja. Vanhaan tutkintoon verrattuna opiskelu muuttui koulumaiseksi. Tiedekunta otti yksityiskohtaisemmin vastuuta opiskelijan opintojen kuvaamisesta ja etenemisestä.

Uusi järjestelmä auttoi opiskelijoita etenemään opinnoissaan ja valmistumaan kohtuullisessa aikataulussa. Mitään hoputtamisen meininkiä ei kuitenkaan tuolloin ollut aistittavissa. Opintosihteeri varoitti pappisoppilaita liian nopeasta valmistumisesta. Teologian oppimisen tuli tapahtua samaan tahtiin elämän oppimisen kanssa. Käytin maisteriopintoihin kuusi vuotta. Opiskelu oli niin kivaa, että jatkoin opintoja muutaman vuoden päästä. Tohtoriopintoihin kului lähes yhtä kauan.

Opiskelu oli kallista. Keskimääräinen ansiotaso opiskeluvuosilta jäi perin matalaksi. Innostus opiskeluun oli silti valtava. Ratkaisevaa tuon innostuksen syntymiseen olivat tiedekunnan muutamat opettajat, tutkijat ja professorit, joilla oli kyky innostua ja innostaa opiskelijoita kriittiseen ajatteluun, tieteelliseen tutkimukseen ja sitkeään työhön. Parhaimmillaan koki olevansa osa ryhmää, joka kulkee kohti tuntematonta uskoen, että jotain todella merkittävää ollaan hakemassa ja löytämässä.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu