Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Lapsivaikutusten arviointi osaksi päätöksentekoa

20.06.2007

Kolumni Diakonia-lehti 8.2.2007

Lapsen asema ei ole häävi Vanhassa testamentissa. Aikuisella miehellä on päärooli miltei kaikissa VT:n kirjoissa. Naiset ja lapset saavat harvoin osakseen huomiota itsenäisinä olentoina. Monissa VT:n teksteissä on hirvittäviä kuvauksia siitä, miten naiset ja lapset joutuvat kansojen sodankäynnin uhreiksi. Voittajan oikeuksiin kuuluu tuhota viholliskansat, kaupungit ja kylät naisia ja lapsia myöten. (4. Moos. 31: 14-18) Naisten ja lasten tuhoaminen on osa voittajan voimannäyttöä ja sotasuorituksen viimeistelyä. Lastensuojelun näkökulmasta kauhistuttavin on kertomus, jossa Jumala määrää Abrahamin uhraamaan poikansa Iisakin. (1. Moos. 22: 2)

Jumala itse näyttäytyy näissä kirjoituksissa julmana ja armottomana hahmona, jolle on tärkeämpää oman asemansa säilyttäminen kuin viattomien lasten henki ja elämä. Tätä vaikeaa aihetta ruotsalainen vapaakirkkotaustainen kirjailija Jonas Gardell käsittelee rohkeasti viime vuonna suomeksi ilmestyneessä kirjassa Jumalasta (Johnny Kniga).

Moni muistaa kansakouluajalta, miten julmalta ja epäoikeudenmukaiselta tuntui Kymmenen käskyn yhteyteen liitetty varoitus siitä, mitä tapahtuu, ellei näitä käskyjä noudateta. Jumala sanoo kostavansa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. Jumala pitää silmällä isien tekoja ja päättää sen perusteella lähettääkö hän lapsille ja lasten lapsille siunauksen vai kirouksen. (2 Moos. 34: 7; 5 Moos. 5: 9 ja 28:18

Tekstit heijastelevat paitsi oman aikansa ihmisten käsitystä Jumalasta myös kokemusta siitä, miten yhden sukupolven teot vaikuttavat seuraavien sukupolvien elämään. Jos isovanhempien sukupolvi on elänyt hurskaasti ja oikein, on lasten ja lasten lasten elämä hyvää. Mutta jos edelliset sukupolvet ovat tehneet syntiä ja viettäneet jumalatonta elämää, joutuvat lapset kantamaan näiden tekojen ikäviä seurauksia. Asioilla on ylisukupolvisia syitä ja seurauksia.

On mahdotonta varmuudella tietää, missä tarkoituksessa nämä tekstit on alun perin kirjoitettu. Onko raamatunkohdan tarkoituksena korostaa Jumalan pyhyyttä ja loukkaamattomuutta? Onko tarkoituksena saada meidät ajattelemaan tekojamme Jumalan edessä ja synnyttää aitoa Jumalan ja rangaistuksen pelkoa? Vai onko testin kirjoittajan lähtökohta pikemminkin lastensuojelullinen?

Onko tekstin synnyn taustalla oivallus siitä, että meidän tekomme vääjäämättä vaikuttavat siihen, millaiseksi seuraavien sukupolvien elämä muodostuu? Pyrkiikö puhe siitä, että Jumala panee lapset ja lasten lapset vastaamaan meidän teoistamme, havahduttamaan meidät ajatteleman vastuutamme seuraavista sukupolvista. Jumalakuvasta tulee väistämättä ikävä, mutta ehkä tavoite on hyvä ja lastensuojelullinen. ”Ottakaa kaikissa ratkaisuissanne huomioon niiden vaikutukset lapsiin.”

Eduskuntatalossa pidettiin marraskuussa Lasten ja nuorten hallitusohjelmaseminaari, jossa nostettiin esiin lasten ja nuorten kannalta tärkeitä asioita. Alan asiantuntijoille suunnatun seminaarin tarkoituksena oli vaikuttaa eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan uuden hallituksen hallitusohjelman sisältöön. Yhtenä keskeisenä ohjelmallisena vaatimuksena esitettiin, että kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon olisi liitettävä niiden lapsivaikutusten arvioiminen. Henki oli sama kuin VT:n ajatuksessa siitä, miten meidän ratkaisumme koituvat siunaukseksi tai kiroukseksi seuraaville sukupolville.

Tekojen ylisukupolviset vaikutukset eivät ole uusi asia. Meidän sukupolviemme elinolosuhteet ovat sekä hyvässä että pahassa aikaisempien sukupolvien tekojen seurausta. Esimerkiksi yli kuusikymmentä vuotta kestänyt rauhan aika ei ole itsestäänselvyys vaan seurausta viime sotien päättymisestä, rauhansopimuksista ja menestyksellisestä ulkopolitiikasta. Rauha on eräs suurimmista siunauksista meille ja lapsillemme.

Viime sotien koettelemukset vaikuttavat myös taakkana meidän aikamme lapsiin asti. Sodan kokemusten kovuus ja rauhanehtojen ankaruus siirtyivät mieliin. Maata rakennettiin uudelleen sitkeydellä ja vakavuudella. Näille valmiuksille oli runsaasti käyttöä, kun luotiin hyvinvointia ja lähdettiin nostamaan aineellista elintasoa. Tulokset olivat vakuuttavia. Tuottavuus kasvoi, maa teollistui, muuttoliike maalta kaupunkiin kiihtyi ennätykselliseen tahtiin. Työelämää sekä terveydenhuollon ja koulutuksen järjestelmiä uudistettiin tasa-arvoa vahvistavaan suuntaan.

Työtä tehtiin, jotta seuraavien sukupolvien elämä olisi helpompaa. Lapset toivottiin koulutukseen ja sitä kautta hyvään ammattiin. Asuntoa isommaksi, jotta jokaisella olisi vähän enemmän omaa rauhaa. Säästettiin auto ja muuta apuvälinettä helpottamaan käytännön elämää ja tuomaan vapautta. Työelämä kutsui myös naiset mukaan. Päivähoitojärjestelmää kehitettiin. Molempien puolisoiden oleminen ansiotyössä toi mahdollisuuksia elintason nousuun. Se lisäsi turvallisuutta, kun yhden tulonhankkijan tilapäinen työttömyys ei heti kaatanut perheen koko taloutta.

Työelämän vahva vetovoima ja laaja muutto maalta kaupunkiin muuttivat perhe-elämän paikkaa yksilöiden ja pariskuntien elämässä. Muuton myötä sukupolvet joutuivat toisistaan eroon. Perheitten koko pieneni. Suurperheiden tilalle tulivat ydinperheet. Entisen kotipaikkakunnan yhteisön elämää tukevat ja kontrolloivat vaikutukset jäivät etäälle. Muutot uudelle paikkakunnalle toivat sekä vapautta että yksinäisyyttä. Pienen ydinperheen työkeskeinen elämä jätti vain vähän tilaa ihmissuhteiden verkostolle, jossa itse elämää laajemmin pohdittaisiin, opittaisiin ja rakennettaisiin yhteisöllisesti ja ylisukupolvisesti. Ihmissuhteita koskevat odotukset kohdistuivat korostuneina perheeseen ja parisuhteeseen, vaikka yhdessäoloaikaa oli vähän.

Yhteiskunnan puolelta perheitä tuettiin kehittämällä erityisesti neuvolatoimintaa, päivähoitoa ja koulua. Suurin osa lapsista sai näiden kautta ratkaisevaa tukea selviytymiselleen. Työelämän suhdanteiden vaihdellessa osa perheistä joutui taloudellisesti uhatuksi työttömyyden takia. 90-luvun alun lama tuotti lukuisia konkursseja ja suurtyöttömyyden, joiden seurauksena maahan syntyi uudenlainen köyhyysongelma.

Tämän kehityksen rinnalla avioerojen määrä oli lisääntynyt vuosikymmenten mittaan. Yhä useammin kodit rikkoutuivat. Monet lapset tulivat tutuksi samaan aikaan sekä köyhyysongelman että perheen särkymisestä johtuvan turvattomuuden kanssa. Talouden ja ihmissuhteiden samanaikainen konkurssi oli ja on omiaan synnyttämään masennusta ja altistamaan vakavammille mielenterveyden häiriöille. Yksinhuoltajavanhemman masennus tai kyvyttömyys hallita arkielämää on hänen lapselleen valtava haaste. Lapsi ottaa ääritapauksessa vastuuta äidistään ja sisaruksistaan yli sen, mitä hänen kehitysvaiheelleen olisi kohtuullista. Lapsi kieltää omat tunteensa, mutta alkaa voida pahoin. Taakankantaja nääntyy kuormansa alle, ellei hän saa apua.

Useimmissa kunnissa on havahduttu ajattelemaan, että kriisiin joutuneiden lapsiperheiden vanhempia tulisi auttaa ajoissa, ennen kuin lapset joutuvat kohtuuttomaan tilanteeseen. Lapsiperheen ainoan vanhemman vakavalla masennuksella tai päihde- tai mielenterveysongelmalla on aina lastensuojelullinen ulottuvuus. Panostaminen vanhempien selviytymiseen ja kuntoutukseen antaa lapselle mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.

Vaikutukset ulottuvat useamman sukupolven päähän. Sekä hyvässä että pahassa. Kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Tulevaisuuden lasten kärsimys torjutaan nyt. Tulevien sukupolvien hyvän elämän perusta ratkaistaan tämän päivän valinnoilla.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu