Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Kokonaisvaltainen sivistystehtävä

14.11.2003

 

Rymättylä 14.11.2003

Koulun ja kirjaston vihkiminen

 

 

 

Juhlan viettäminen koulun uusien tilojen ja kirjaston vihkimisen merkeissä on erinomainen osoitus siitä, että edelleenkin elämme sivistysyhteiskunnassa. Inhimillinen kulttuuri on vuosituhansien ajan ammentanut elinvoimansa siitä, että yhteisössä on harkitusti ja suunnitellusti pyritty siirtämään edellisten sukupolvien hankkimaa tietoa ja kokemusta seuraavien sukupolvien käyttöön. Tämä kokemuksen ja tiedon siirtäminen on tapahtunut yhtäältä kasvatuksen ja opetuksen keinoin ja toisaalta niin, että aikaansaatuja kulttuurisia saavutuksia on tallennettu ja näin varmistettu että ne ovat seuraavienkin sukupolvien käytettävissä.

 

 

Perusopetuksen ja kirjastotoimen hyvä järjestäminen on osa sivistysyhteiskunnan toimintaa. Suomalaiselle yhteiskunnalle on pohjoismaiseen tapaan ominaista, että tätä sivistysyhteiskuntaa yritetään rakentaa kaikkien kansalaisten ulottuville. Tämä on ollut pitkään selvää perusopetuksen osalta. Oppivelvollisuus ulottuu kaikkiin määrätyn ikäryhmän kouluikäisiin. Oppivelvollisuuden sisältönä on, että yhteiskunnan tulee järjestää perusopetusta kaikille kansalaisille. Jokaisella lapsella on oikeus päästä perusopetuksen piiriin. Yleisen oppivelvollisuuden kautta vahvistetaan ja tuetaan kansalaisten tasa-arvoa. Perusopetuksen kautta vahvistetaan kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan.

 

 

Kirjastojen merkitys on osittain samankaltainen. Yhteisin varoin ylläpidettävä kirjastolaitos mahdollistaa sen, että kuka tahansa ihminen voi astua omaehtoisen opiskelun, kirjallisuuden tutkimisen ja lukuharrastuksen pariin mitättömin pienin kustannuksin. Kirjasto on kuin ovi, josta voi vapaasti tulla ja mennä. Kirjasto on ovi tuntemattomaan ja sananmukaisesti lukemattomia mahdollisuuksia sisältävään maailmaan. Kuten hyvin tiedämme, kirjojen maailmasta me löydämme henkilöitä, kokemuksia, elämäntarinoita ja ajatuksen kulkuja, jotka muistuttava meitä ja omia kokemuksiamme ja ajatuksiamme. Kirjojen maailmasta löydämme uusia näköaloja, ja oivalluksia, jotka laittavat meissä liikkeelle uusia prosesseja ja parhaassa tapauksessa saavat aikaan luovuutta. Yleisin varoin ylläpidetty kirjastolaitos avaa nämä mahdollisuudet kaikille kansalaisille.

 

 

Kun perusopetus antaa lähtökohdat sivistykselle ja yhteiskunnassa toimimiselle, niin kirjastolaitos tarjoaa jatkuvan lähteen ja aarteiston tietojen ja taitojen sekä oman ajattelun syventämiseen. Yhteiskunnan tasapainoisen kehittämisen ja oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun kannalta on arvokasta, että tällaiset asiat ovat samalla tavalla kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Demokraattinen, kansanvaltainen yhteiskunta voi toimia hyvin vain silloin, kun jokaiselle kansalaiselle pystytään antamaan riittävän hyvä perussivistys ja tasapuoliset mahdollisuudet henkiseen kasvuun ja sivistykselliseen kehitykseen. Perusopetuksen ja kirjastolaitoksen voi siten sanoa olevan myös osa demokraattisen yhteiskunnan kivijalkaa.

 

 

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana yhteiskunnan kehitystä koskevassa keskustelussa otettiin käyttöön uudenlainen nimitys, tietoyhteiskunta. Tietotekninen kehitys on perin lyhyessä ajassa muuttanut kuvaa siitä, millä tavalla kirjoitettu informaatio ja tieto voidaan saada julkaistuksi ja yleiseen käyttöön eri puolilla maailmaa. Tietokoneiden kehityksessä koneiden suorituskyky ja muisti ovat kasvaneet nopeata vauhtia. Olemassa olevaa informaatiota pysytään koneiden avulla käsittelemään ja järjestämään suurella nopeudella. Tämä osaltaan helpottaa ihmisaivojen työtä ja antaa ihmiselle mahdollisuuden muodostaa uusia johtopäätöksiä ja uutta tietoa kiihtyvällä tahdilla. Tieteellisessä tutkimuksessa uutta tietoa syntyy yhä nopeammin, kun asioita voidaan tietokoneiden avulla laskea ja selvittää paljon nopeammin kuin mihin ihmisaivot ikinä pystyisivät.

 

 

Tietotekniikan kehityksen myötä rakentunut maailmanlaajuinen sähköinen tietoverkko on tehnyt mahdolliseksi sen, että melkein mikä tahansa informaation palanen on periaatteessa saatavissa käyttöön kenen tahansa kotitietokoneelta, joka on kytketty tuohon verkkoon. Tieto ja informaatio siis lisääntyvät koko ajan mahdotonta vauhtia ja kaikki tieto on koko ajan kaikkien saatavilla. Tämä yhteiskuntaan vahvasti vaikuttava kehityskulku on antanut oikeutuksen sille, että yhteiskuntaa on alettu kutsua tietoyhteiskunnaksi.

 

 

Sivistysajattelun näkökulmasta tietoyhteiskunnan käsite saattaa olla jossain määrin harhaanjohtava. Tietokone on lopulta vain ”kompuutteri”, laskukone. Tietokoneet voivat suorittaa vain sellaisia selvityksiä ja laskuja, joiden suorittamiseen ne on ihmisen tahtomana ja valitsemana ohjelmoitu. Tietokoneet eivät kykene tuottamaan luovia tahdonilmauksia. Ne esittävät kysymyksiä ja tarjoavat vaihtoehtoja, mutta näin ne tekevät siksi, että ne reagoivat tiettyyn sähköiseen signaaliin siten kuin ne on määrätty reagoimaan. Tehokkaiden laskukoneiden tapaan tietokoneet kykenevät tuottamaan uutta tietoa.

 

 

Mutta olisi virhe kuvitella, että kaikki tietokoneiden kautta saatava informaatio on tietoa. Itse asiassa suurin osa maailmanlaajuisen tietoverkon sisältämästä informaatiosta on muuta kuin luotettavaa tietoa. Suurin osa internetin käytöstä on muuta kuin tiedon hakua tai sen välittämistä. Verkko on paitsi tietoverkko myös maailmanlaajuinen sensuroimattoman viihteen verkko. Tästä syystä nykyisen kaltainen internet-maailma asettaa merkittävän haasteen sekä perusopetukselle että kirjastolle. Sivistysyhteiskunnan tulisi antaa koululaisille valmiudet löytää sähköisen informaation äärettömästä maailmasta se, mikä on olennaista ja luotettavaa tietoa ja informaatiota. Mediakasvatuksen osuutta perusopetuksessa olisi syytä jatkuvasti arvioida. Kirjastojen merkitys ei ole vähenemään päin, vaikka tiedonvälitys ja hankinta ovatkin suurelta osin muuttuneet sähköiseksi. Useat selvitykset osoittavat, että perinteinen paperille painettu kirja on edelleenkin korvaamattoman tärkeä.

 

 

On vaikea kuvitella, että kirjallisuutta koskaan alettaisiin merkittävässä määrin lukea sähköisiltä sivuilta, tietokoneen ruudulta. Nykyaikaiset kirjastot sisältävät toki välineet, joilla päästään käsiksi sähköiseen tietoon ja informaatioon. Mutta tämän rinnalla on jatkuvasti tarjottava tietoa myös paperille painetussa muodossa. Ottaessaan käsiinsä joukon kirjoja, henkilö tietää, että käsillä oleva tiedon ja informaation määrä on rajallinen ja siksi inhimillisen kokoinen. Kirjan muodossa julkaistu teksti on todennäköisemmin harkittua ja punnittua. Siitä ovat jo karsiutuneet pois epäolennaiset rönsyt, jotka ovat esteenä asian ymmärtämiselle.

 

 

Kirjaharrastuksen ylläpitäjänä kirjastolaitos vahvistaa omalta osaltaan kansalaisten valmiuksia erottaa olennainen epäolennaisesta ja suhtautua kriittisesti siihen informaatiopaljouteen, jota sähköisessä tietoyhteiskunnassa on tarjolla.

 

 

Perusopetus ja kirjasto ovat osa sivistysyhteiskunnan kivijalkaa. Niiden tehtävänä on luoda pohja jokaisen kansalaisen perussivistykselle ja sen kehittämiselle. Jos hyväksymme tämän ajatuksen, on heti kysyttävä, mitä ymmärrämme sivistyksellä. Onko sivistys tiedon jakamista vai virikkeiden tarjoamista vai elämän eväiden antamista? Epäilemättä kaikkea tätä, mutta ehkä myös jotain muuta.

 

 

Yhteiskunnan kannalta olisi tärkeätä, että jokaisesta syntyvästä lapsesta varttuisi hyvä ihminen, hyvä lapsi, nuori, aikuinen, hyvä puoliso, hyvä äiti tai isä, hyvä oman alansa ammattilainen ja hyvä yhteisen vastuun kantaja. Antiikin suurista filosofeista erityisesti Aristoteles pohti hyvän yhteiskunnan ja hyvän ihmisen suhdetta. Aristoteles uskoi, että mitä paremmaksi ihmiset yksilöinä tulevat, sitä parempaan suuntaan yhteiskunta kehittyy. Tästä syystä Aristoteles paneutui hyvin perusteellisesti miettimään sitä, miten kansalaisista voisi tulla hyviä ihmisiä. Hänen pohdintansa ovat mielestäni edelleen merkityksellisiä silloin, kun pohdimme sivistysyhteiskunnan edellytyksiä ja mm. koulun ja kirjaston tehtävää.

 

 

Aristoteles ajatteli, että lapsen kasvaminen hyväksi ihmiseksi on hyvin kokonaisvaltainen asia. Ihminen on syntyessään avoin monille eri mahdollisuuksille. Hänen elämänsä kulkuun vaikuttaa ratkaisevasti kaksi asiaa, se millaiseksi hänen luonteenpiirteensä kehittyvät ja se, miten täsmällistä tietoa hänellä on käytettävissään. Ihmisen luonteenpiirteet kehittyvät lapsuudessa ja nuoruudessa kasvamisen aikana vähitellen. Tästä kehityksestä riippuu se, mitä tuo kasvava ihminen tottuu haluamaan ja tahtomaan, miten ahkera tai laiska hänestä tulee, miten jyrkkä tai joustava, miten rohkea tai arka, miten rehellinen tai epärehellinen, miten luova tai mielikuvitukseton.

 

 

Aristoteleen mielestä kasvava lapsi ja nuori voi saada hyviä luonteenpiirteitä ja luonteenhyveitä vain kasvatuksen kautta. Lapsen luonne muodostuu hyvin sattumanvaraiseksi, jos hänen kokonaisvaltaisesta kasvatuksestaan ei huolehdita. Lapsen persoonallisuus jää hyvin hauraaksi ja epävakaaksi, jos hänet jätetään yksin ratkaisemaan oman kasvamisensa suuria kysymyksiä.

 

 

Aristoteles olisi pitänyt käsittämättömänä ajatusta, että lapsille tarjotaan vain virikkeitä ja annetaan lapsen itse päättää millaiseksi hän haluaa kasvaa. Meidän ihastunut puheemme tietoyhteiskunnasta kuvastaa meidän uskoamme tiedon kaikkivoipuuteen. Siihen, että kaikki elämän ongelmat voidaan ratkaista, kunhan vain saadaan riittävästi tietoa kaikkien ulottuville.

 

 

Aristotelesta on pidetty filosofina, joka antoi tiedolle ja tietämiselle varsin suuren merkityksen. Eräässä mielessä näin onkin. Nimittäin silloin, kun ihminen on luonteenpiirteittensä ja hyveittensä puolesta hyvin varustettu eli hyvä ihminen, silloin hänen tarvitsee enää täsmällistä ja oikeaa tietoa ja heti sen saatuaan hän toimii oikein. Useimmiten yksilön elämän ja yhteiskunnan vaikeudet juontuvat kuitenkin muista asioista kuin tiedon puutteesta. Siksi kasvatus ja sivistys eivät voi rajautua vain tiedon ja informaation jakamiseen.

 

 

Kirkkohallitus on tämän vuoden lokakuussa antanut opetusministeriölle lausunnon Yhteiskunnan koulutusta ja tutkimusta koskevasta kehittämissuunnitelmaluonnoksesta. Tässä lausunnossa kirkkohallitus painottaa sitä, että koulutuksen keskeinen perustehtävä on kasvatus- ja sivistystehtävä. Tämä kokonaisvaltainen kasvatustehtävä tulisi ottaa omaksi kehittämishankkeekseen mm. perusopetuksessa. Tässä kasvatustehtävässään koululaitos on vastuussa ensisijaisesti kodeille ja lasten vanhemmille ei markkinavoimille, toteaa kirkkohallitus lausunnossaan.

 

 

Kirkon näkemys on, että koulutusta ei tule suunnitella ja kehittää vain taloudellisilla arvopäämäärillä, kuten taloudellisen tuotannon tai kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamisella. Oppivaa ja koulutuksessa olevaa ihmistä ei tule nähdä vain tulevana työvoimana ja tuotannontekijänä ja siis välineenä, vaan tulee muistaa, että jokainen ihminen on ainutkertainen persoona ja päämäärä sinänsä.

 

 

Kirkkohallitus muistuttaa siitä, että Koulutuksen ja tutkimuksen arvoperustaan on kirjattava mm. sellaisia suomalaiseen, kansalliseen arvoperustaan kuuluvia asioita kuin oikeudenmukaisuus, vastuu lähimmäisistä ja etenkin kaikkein heikoimmista. Nämä arvot ovat keskeinen osa sivistysyhteiskuntaa. ”Koulutuksen perustehtävä on kaikilla asteilla ja koulumuodoissa edistää kasvua sivistyneeksi ihmiseksi.” Kirkkohallituksen lausunnossa todetaan, että ei riitä, että koulutuksen tavoitteeksi asetetaan hyvä kansalainen tai hyvä työntekijä tai hyvät osaamisvalmiudet ammateissa. Tavoitteena tulee olla hyvä ihminen.

 

 

Kirkon asiana on olla niiden tukena, joista ei koskaan tullut hyviä ihmisiä. Tavalla tai toisella me kohtaamme oman kasvumme rajat ja heikkoudet. Puhuessaan armosta ja anteeksiannosta kirkko ei halua turhentaa sitä tärkeätä kasvatus- ja sivistystyötä, jota tehdään kouluissa ja kirjastoissa. Meidän kaikkien tehtävänä on yrittää tehdä tästä maailmasta vähän parempi maailma. Mahdollisuus kasvuun ja kehittymiseen on osa sitä elämän lahjaa, josta me suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa olemme vuosisatojen ajan sydämistämme lausuneet kiitoksen elämän antajalle, Jumalalle. Antakoon hyvä Jumala siunauksensa ja varjeluksensa kaikelle työlle ja kasvulle, oivaltamiselle ja ilolle tässä koulussa ja uudessa kirjastossa.

 

 

 

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu