Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Vappuna 2007

20.06.2007

Juhlapuhe

Perniö 1.5.2007

Pohtiessani vappupuheen sisältöä mielessäni on ollut ajankohtainen tilanne, jolloin uusi hallitus on juuri aloittanut toimintansa. Aivan viime päivien tapahtumat Virossa ovat kuitenkin ohjanneet ajatuksia pois kotimaan kysymyksistä. Viron hallituksen päätös siirtää venäläisten sotilaiden muistomerkki keskeiseltä paikalta johti laajoihin mielenosoituksiin. Levottomuudet Tallinnassa saivat lopulta väkivaltaisen muodon. Mielenosoitukset sekä yritykset rahoittaa tilanne johtivat yhden hengen kuolemaan ja monien loukkaantumiseen.

Suomesta käsin ei ole mahdollista antaa viisaita neuvoja naapurille. Meidän historiamme poikkeaa siinä määrin Viron historiasta. Mutta on mahdollista jossain määrin ymmärtää molempaa Virossa keskenään riitelevää kansanosaa. Viron venäläisväestölle on tärkeätä säilyttää yhteys omiin juuriinsa, omaan kieleensä ja omiin perinteisiinsä. Venäläisten näkökulmasta Neuvostoliiton voitto Hitlerin Saksasta kuuluu historian merkittävimpiin tapahtumiin. Patsas on omalta osaltaan ollut tuon voiton muistomerkki.

Virolaisten näkökulmasta muistomerkki tuo mieleen Neuvostoliiton ja pitkän miehitysajan, jolloin Viro joutui luopumaan valtiollisesta itsenäisyydestään. Vapauttajan asettaman miehitysvallan alla eläneiden kansalaisten ei ole helppo kokea tuota sotilaspatsasta vapautuksen muistomerkkinä.

Vastaavan kaltainen riita eri väestöryhmien välillä ei ole todennäköistä Suomessa. Oman maamme lähihistoriassa ei ole aineksia siihen. Tilanne voisi kuitenkin olla toisenlainen. Oma historiamme sisältää myös kipeät kohtansa. Itsenäisyytemme alussa eri väestöryhmät kokivat syvää epäluottamusta toisiaan kohtaan. Epäluottamus johti lopulta siihen, että omia tavoitteita lähdettiin ajamaan ase kädessä. Maa ajautui sisällissotaan, joka merkitsi suurta verenvuodatusta ja mittaamattomia kärsimyksiä vastasyntyneessä tasavallassa. Kuten aina, niin tässäkin tapauksessa, veljessota synnytti kansan muistin kerroksiin syviä haavoja, jotka vaikuttavat yhä siellä täällä.

Maa on kuitenkin monella tavalla eheytynyt. Hyvinvointia on yritetty rakentaa yhdessä. Sillä tavalla, että jokainen pääsee siitä jotenkin osalliseksi. Kansalaissotaa koskeva keskustelu kuitenkin jatkuu edelleen. Uusia tutkimuksia ilmestyy. Monet kokevat tärkeänä, että menneet asiat voitaisiin avoimesti ja rehellisesti kohdata ja käsitellä. Monet toivovat, että puolin ja toisin löytyisi halua myöntää omia virheitä, ehkä pyytää anteeksi ja rakentaa sovinto sen osalta mikä sovittamista kaipaa. Viimeksi tällä viikolla Matti Viialainen pohdiskeli Kotimaa lehden haastattelussa sitä, eikö työväenliikkeen tulisi pyytää kirkolta anteeksi kapinan aikana tapahtuneita ylilyöntejä.

Parisen viikkoa sitten olin Porissa Salinin Sällskapin vieraana keskustelemassa aiheesta kirkko ja työväenliike nyt. Myös tässä tilaisuudessa yleisön joukosta käytettiin asiantuntevia puheenvuoroja, jossa pohdittiin kansalaissodan jättämien haavojen syvyyttä ja sovinnon tarvetta. Tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa työväenliikkeellä ja kirkolla on paljon yhteistyömahdollisuuksia. Työväenliikkeen parhaimpaan arvoperintöön kuuluu ihmisen ainutkertaisen elämän arvon puolustaminen. Ketään ihmistä ei ole tarkoitettu vain työtä varten tai vain työn orjaksi. Ihmisen vapauttaminen työn orjuudesta on ollut työväenliikkeen alkuperäisin tehtävä.

Vapautuminen työn orjuudesta on antanut mahdollisuuden hankkia koulutusta, opiskella ja ymmärtää elämää laajemmin. Vapautuminen työn orjuudesta on antanut mahdollisuuden edetä elämässä ja päästä vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Vapautuminen työn orjuudesta on antanut tilaa kulttuurin ja taiteen harrastamiseen, vapaa-aikaan, ystävyyteen ja rakkauteen ja perhe-elämään. Tämä vapauttamisen aate, tämä vapautumisen ideologia on syvää ihmisarvon kunnioittamista.

On tärkeätä, että tämä ihmisen vapauden puolustaminen jatkuu. Tämä vapauttamisen aate ei tarkoita vastuusta vapauttamista. Nimittäin, vasta sellainen ihminen, joka on vapautettu orjuudesta, voi olla vastuullinen yksilö. Orja on ihminen, jonka tekemisistä on vastuussa orjan omistaja. Mutta kun orja vapautetaan, hän joutuu ja saa ottaa itse vastuun elämästään. Tällaiseen ihmisen vapauttamiseen tähtäävät niin työväenliike kuin kirkkokin omalla opetuksellaan. Vapauteen, jossa ihmiset ottavat vastuuta ja ovat solidaarisia toisilleen, ja huolehtivat erityisesti niistä, jotka eivät itse kykene huolehtimaan itsestään.

Kun mietimme tänä päivänä työväenliikettä ihmisen vapauttajana, on kysyttävä, mitkä asiat tekevät ihmisen epävapaaksi tämän päivän yhteiskunnassa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka estävät yksilöä kehittämästä itseään täyteen mittaansa? Mitkä asiat tekevät ihmisen voimattomaksi tänä päivänä? Mitkä asiat masentavat tai vievät ilon elämästä? Mitkä asiat tekevät epätoivoiseksi?

Uskon, että eri ihmisten kohdalla nämä vapautta estävät asiat ovat erilaisia. Monet ovat työn orjia, edelleen. He pelkäävät työpaikkansa puolesta, he pelkäävät etteivät ole tarpeeksi hyviä. He pelkäävät että heidät irtisanotaan. He eivät uskalla pyytää palkankorotusta, he eivät uskalla jäädä kotiin sairaan lapsen luo, he eivät uskalla jäädä kotiin vaikka ovat sairaana. He ovat työn orjia. Heidän lapsensa ovat orjan lapsia. Heidän vapauttamisensa vaatii edelleen työtä meiltä.

Vapauttamista kaipaavat myös he, jotka eivät saa työtä. He pelkäävät toimeentulonsa puolesta. He pelkäävät yksinäisyyttä ja ulkopuolelle joutumista. He pelkäävät kadotusta, sitä että he katoavat systeemissä lopullisesti. He pelkäävät mielenterveytensä puolesta. Nämä ihmiset eivät ole vapaita, koska he pelkäävät. He etsivät mutta eivät löydä, he tarvitsevat mutta eivät saa, he kolkuttavat mutta heille ei avata, he lähettävät kymmeniä ja satoja hakemuksia mutta heitä ei kutsuta haastatteluihin. He pettyvät uudelleen ja uudelleen.

Vapauttamista kaipaavat myös ne, jotka odottavat hyvää hoitoa ja huolenpitoa. He ovat sairauden ja kivun vaivaamia. Heidän hätänsä on ajanut heidät nurkkaan eivätkä he siksi voi olla vapaita. Työväenliikkeen on siis jatkettava työtään ihmisten vapauttajana. Sairaiden, vanhusten, yksin jätettyjen ja syrjäytettyjen ihmisten vapauttajana.

Uusi hallituspuolue Kokoomus esiintyi vaalimainonnassaan toivon tuojana. Lupaus toivosta on iso lupaus. Toivo on tärkeätä siellä missä epätoivo uhkaa. Epätoivo uhkaa siellä, missä yksilö ei koe olevansa vapaa. Kun toivoa luvataan, olisi tärkeätä hyvin nopeasti kuulla mihin se toivo perustuu. Kokoomus sai vaalivoiton ehkä juuri siksi, että niin moni kaipaa korjausta omaan tilanteeseensa. Nyt ihmiset odottavat että hallitus nopeasti tuo heille sen mitä he toivovat. Aikaa ei ole yhtään hukattavaksi. Luvattu toivo kääntyy nopeasti pettymykseksi ja epätoivoksi, jos ihmiset eivät saa sitä mitä ovat kaivanneet. Minä pelkään, että ihmiset joutuvat pettymään.

Sosialidemokraattinen puolue lähti vaaleihin hakemaan hallituspaikkaa, jotta voisi laittaa kuntoon niitä asioita, jotka ovat jääneet kuntoon laittamatta viimeisten 12 vuoden aikana. Emme saaneet hallituspaikkaa ja joudumme tekemään työtä nyt oppositiosta käsin. Toimintamahdollisuudet ovat pienet verrattuna siihen, mitä sosialidemokraateilla hallituspuolueena on ollut kolmena edellisenä vaalikautena. Oppositiorooli haastaa meidät myös kirkastamaan omaa ajatteluamme ja toimintatapojamme. Alkaneen vaalikauden aikana on välttämätöntä, että puolueen ja työväenliikkeen aateperinnöstä keskustellaan piiri- ja paikallistasolla mahdollisimman laajasti. On tärkeätä haastaa nuoria mukaan keskustelemaan liikkeen historiasta ja tämän päivän haasteista. Arvot ovat kohdallaan, keskustelua kaivataan.

Tiedämme, että työväenliikkeellä on syvät juuret ja vahva aatteellinen ja arvoperusta. Siksi tällä liikkeellä on kyky ponnistaa vastuuseen entistä vahvempana seuraavissa vaaleissa. Niin kauan kuin maassamme on ihmisiä, jotka eivät koe olevansa vapaita, niin kauan tarvitaan yhteistä poliittista toimintaa ihmisten vapauttamiseksi. Meidän on kyettävä näkemään samanaikaisesti sekä syvälle omaan aateperintöön että syvälle tämän päivän ihmisten elämän huoliin ja murheisiin. Hyvä, yhteiskuntaa kehittävä poliittinen liike saa elinvoimansa siellä, missä aate ja arki kohtaavat syvällisellä tavalla.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu