Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Naisjärjestöjen tuen vakinaistaminen on tarpeellista

20.06.2007

Täysistunto 15.5.2007

Hallituksen esityksen HE 1/2007 ensimmäinen käsittely

Arvoisa puhemies.

Naisjärjestöjen toiminnan tuen vakiinnuttaminen ja vahvistaminen on tarpeellinen ja hyvä asia. Järjestöissä tehdään hyvää työtä tärkeän asian puolesta. Naisten asema suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole niin hyvä kuin sen tulisi olla. Maan nykyisen hallituksen kokoonpanosta ei voi päätellä tasa-arvotilannetta koko yhteiskunnassa.

Yhteiskunnallisten tasa-arvo ongelmien korjaaminen vaatii sekä jatkuvaa tutkimustyötä että samansuuntaisia päätöksiä ja toimenpiteitä yhteiskunnan eri alueilla. Järjestöillä on tärkeä tehtävä sekä tutkimuksessa että käytännön toiminnassa. Kansalaisjärjestöjen vahvuuksiin kuuluu kyky tehdä havaintoja ruohonjuuritasolla, ja tämä on tärkeätä. Järjestöt ovat myös oppimisen ja kasvamisen foorumeita, joissa vaikutetaan ihmisten ymmärrykseen ja asenteisiin.

Miesten ja naisten tasa-arvon vahvistamisella on suomalaisessa yhteiskunnassa pitkät perinteet. Suomalaisissa ankarissa oloissa naiset ja miehet ovat tehneet työtä rinta rinnan. Perheen elatus on valtaosiltaan nojannut niin miesten kuin naistenkin työpanokseen. Kun poliittista järjestelmää viime vuosisadan alussa kehitettiin kansanvaltaiseen suuntaan, päätettiin samalla ottaa maailmanennätystason askel sukupuolten välisen tasa-arvon kehittämisessä. Vuonna 1906 säädetty yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toi samoin perustein demokraattisten oikeuksien piiriin niin naiset kuin miehetkin.

Tasa-arvovaliokunnan mietinnössä mainitaan, että protestanttinen uskonto on omalta osaltaan edistänyt naisten itsenäisen aseman vahvistumista yhteiskunnassa. On aivan totta, että luterilainen uskonpuhdistus toi mukanaan uusia tapoja keskustella naisten ja äitien tekemästä työstä. Pohtiessaan sitä, mikä on merkittävää tai vähemmän merkittävä työtä, akateemisesti korkeasti koulutettu Martti Luther korosti naisten kotona tekemän työn merkitystä. Vaihtaessaan vauvalle vaippaa äiti tai isä tekee yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti yhtä tärkeätä työtä kuin yliopiston professori tai kauppias. Meillä tämä on itsestään selvää, mutta 1500-luvulla Lutherin lähestymistapa arkielämän kysymyksiin oli jonkinmoinen uutuus.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kuluneen kevään aikana ollut julkisuudessa tasa-arvoon liittyvien epäselvyyksien takia. On kiistatta käynyt ilmi, että naispuolisten pappien asemasta kirkon työelämässä ei ole kaikilta osin kunnossa. Muutamat kirkon työntekijät ovat kieltäytyneet tekemästä eräitä työsuoritteita naispuolisten pappien kanssa. Kyseessä näyttää olevan sukupuoleen perustuva syrjintä.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on laillisella ja pitävällä tavalla todennut vuonna 1986, ettei naisten pappeudelle ole opillisia esteitä. Tällä päätöksellä kirkko on antanut naisille samanlaiset oikeudet kirkon työelämässä kuin miehilläkin on. Tämä päätös merkitsi sitä, että myös papiston osalta kirkon työelämä tuli normaalien työelämäsääntöjen piiriin. Niissä kirkoissa, joissa opillisin perustein on päätetty olla avaamatta pappeutta naisille, tilanne on tietenkin toinen.

Naispappeuspäätökseen liitettiin kuuluisa ponsi, jonka tarkoituksena oli toivoa yhteistyön henkeä niiden välillä, jotka kirkossa ajattelevat eri tavoin naisten pappeudesta. Tavoitteena oli tuolloin, ettei ketään syrjittäisi vakaumuksensa takia ja että eri tavoin ajattelevat voisivat tehdä yhteistyötä toinen toistaan kunnioittaen. Naisten pappeuden torjuvat alkoivat kuitenkin tulkita tuota pontta niin, että se antaisi heille oikeuden olla tekemättä yhteistyötä naispuolisten pappien kanssa. Vastuu työelämän sujuvuudesta tässä tilanteessa on jäänyt aivan liian usein naisille. Tilanne on käytännössä ja erityisesti periaatteessa kohtuuton.

Kirkon sisällä on erimielisyyttä siitä miten Raamattua tulee tulkita naisen asemaa seurakunnassa koskevien tekstien osalta. Tämä erimielisyys on opillinen erimielisyys. Tämä jyrkkä opillinen erimielisyys ei kuitenkaan ole hajottanut kirkkoa niin kauan kuin naiset ovat vähin äänin väistyneet ja antaneet tilaa niille, jotka eivät hyväksy heidän pappeuttaan. Näyttää siltä, että vastuu kirkon eheydestä on kaatunut naispuolisten pappien kannettavaksi. Tämä ei ole kohtuullista. Naispappeuden torjujien oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva riitakysymys on joko opillinen kysymys tai työelämän normeja koskeva kysymys. Ongelman ratkaiseminen on kirkon johdon ja työnjohdon asia.

Naiset tarvitsevat tukea. He tarvitsevat, että joku suostuu katsomaan asiaa heidän näkökulmastaan. Kuin huomaamatta on naispuolisille papeille annettu vastuu kirkon eheyden ylläpitämisestä. Tämä ei ole ollut kirkolliskokouksen eikä lainsäätäjän tarkoituksena. Jostain syystä jousto on otettu sieltä, mistä se on ollut otettavissa. Naisilta. Luterilaisen kirkon naispappien tilanne on vain yksi esimerkki siitä, miten isoja kuormia huomaamatta siirtyy naisten kannettavaksi. On tärkeätä että näissä asioissa tehdään tarkkoja havaintoja ja päästään eteenpäin.

Arvoisa puhemies. Suomi on tuhansien järjestöjen maa. Myös nyt käsiteltävässä lakiesityksessä mainittuihin keskusjärjestöihin kuuluu niiden jäsenjärjestöjen kautta noin 500 000 henkilöä. Erilaisia kansalaisjärjestöjä pidetään keskeisenä ja pysyvänä osana demokraattista yhteiskuntaa. Myös naisjärjestöjen panos nykyisenkaltaisen suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen on ollut merkittävä. Siksi eräiden naisjärjestöjen toiminnan jatkuvuuden turvaaminen on erinomainen tapa juhlistaa 100-vuotiasta kansanvaltaa.

Mielihyvin yhdyn valiokunnan mietintöön ja annan tukeni hallituksen esitykselle.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu