Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Saarna Piispanpäivillä

03.09.2007

Saarna

Piispanpäivien päätösjumalanpalvelus

Kuusiston kirkko 2.9.2007

Lähimmäinen (Luuk. 10: 25-37)

Jeesuksen vertaus Laupiaasta samarialaisesta, tuo mieleen Porin diakonialaitoksen logon. Logo muodostuu kuvasta jossa mies taluttaa aasia, jonka selkään on nostettu pahoin loukkaantunut ihminen. Diakoniatyö perustuu kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Kertomus Laupiaasta samarialaisesta on kertomus lähimmäisen rakkaudesta.

Kertomus on Jeesuksen vastaus kirjanoppineen viisastelevaan kysymykseen: ”Kuka on minun lähimmäiseni?”

Kertomuksellaan laupiaasta samarialaisesta Jeesus vastaa itse asiassa hyvin moneen kysymykseen. Hän kertoo mitä lähimmäisen rakkaus on. Hän kertoo mitä on olla lähimmäinen toiselle ihmiselle. Hän kertoo mitä on rakkaudettomuus. Hän näyttää keiden sisimmässä lähimmäisen rakkaus syntyy.

Lähimmäisen rakkaus on sitä, että näkee toisen ihmisen hädän ja avun tarpeen. Lähimmäisen rakkaus lähtee siitä, että kulkee silmät auki ja mieli avoimena. Ettei rakenna ympärilleen suojakuorta. Ettei sulje silmiään ikäviltä asioilta, kärsimykseltä ja tuskalta. Että kulkee niin hitaasti, että kykenee näkemään ja ymmärtämään sen, mitä näkee. Samarialainen kulki hitaasti, silmät avoimena ja mieli valppaana. Hän ymmärsi mitä hän näki.

Toiseksi. Lähimmäisen rakkaus on sitä, että pysähtyy auttamaan silloin kun näkee ja ymmärtää toisen ihmisen olevan hädässä ja avun tarpeessa. Lähimmäisen rakkaus ei kysy onko auttaminen minun vai jonkun muun velvollisuus. Lähimmäisen rakkaus ei mieti, mitä muut ajattelevat minusta, jos pysähdyn auttamaan tuota ihmistä. Lähimmäisen rakkaus ei pohdi likaantuvatko vaatteeni, myöhästynkö tapaamisesta tai joudunko itse vaaraan, jos pysähdyn auttamaan. Lähimmäisen rakkaus keskittyy lähimmäisen hätään.

Kolmanneksi. Lähimmäisen rakkaus antaa apua tarvitsevalle ihmiselle juuri sen avun, jota tämä on vailla. Samarialainen ajatteli sydämellään ja käytti päätään ja käsiään kuolemaisillaan olevan miehen pelastamiseen. Samarialainen organisoi pelastamis- ja hoitoprosessin loppuun saakka. Hän huolehti sairaan kuljetuksesta, majoituksesta ja tämän lääkintäkulujen rahoituksesta. Väkivallan uhrin ei tarvinnut murehtia mistään. Pahoin loukkaantunut mies sai käyttää kaikki voimansa traumasta selviytymiseen. Avulle ei asetettu mitään ehtoja ennen avun antamista eikä sen jälkeenkään. Väkivallan uhri oli toipumisensa jälkeen yhtä vapaa ja itsenäinen kuin ennen tuota onnettomuutta.

Neljänneksi. Lähimmäinen ei ole vain se, joka on lähimmäisenrakkauden kohteena. Myös auttaja on lähimmäinen. Kertomuksessa esiintyi samarialaisen lisäksi pari pappismiestä, paikalliseen eliittiin kuuluvaa, jotka kulkivat tien vieressä verissään makaavan miehen sivuitse. Heistä ei ollut lähimmäiseksi tuolle onnettomalle ihmiselle. Nämä eliittiin kuuluvat kulkivat silmät kiinni, kovan kuoren suojaamina, kiireisinä ja tärkeinä omien asioittensa kanssa. Yhden onnettoman ihmisarvo ei siinä paljoa painanut. Lähimmäisen rakkaus on sitä että suostut lähimmäiseksi toiselle ihmiselle vaikka hän olisi vieras, likainen, pelottava, luotaan työntävä, kaikkien halveksima jne.

Viidenneksi. Lähimmäisen rakkaus syttyy sellaisen ihmisen sisimmässä, joka itse ymmärtää, mitä on tulla hylätyksi, lyödyksi ja satutetuksi. Aivan tarkoituksellisesti Jeesus asetti kertomuksessaan hyvän ihmisen rooliin samarialaisen. Tuossa yhteisössä samarialainen kuului ihmisryhmään, joka omassa elinympäristössään oli halveksittu ja vihattukin. Mies tiesi, miltä tuntuu, kun ihmiset kääntävät päänsä pois, kulkevat ohi, kieltäytyvät kohtaamasta ja sulkevat ulos yhteisöstään. Oman kipunsa läpi käyneenä ja sitä päivittäin kokevana samarialainen kykeni eläytymään väkivallan uhrin osaan. Jeesuksesta itsestään sanotaan Raamatussa, että koska hän oli kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.

Kuudenneksi. Lähimmäisen rakkautta syntyy yllättävissä kohdissa. Lähimmäisen rakkaus ei ole Jumalan kansan jäsenten, uskovaisten, uskonnon tai kirkon yksityisomaisuutta. Samarialainen ei tuon ajan ajattelutavan mukaan kuulunut Jumalan kansan parhaimmiston piiriin. Hän ei kyennyt kilpailemaan raamatun- tai opintuntemuksellaan hurskaimpien juutalaisten kanssa. Hän tuskin oli esimerkillinen juutalaisen uskonnon sääntöjen noudattamisessa. Silti hän lähimmäisen rakkaudessa toimii tavalla, joka kelpaa esimerkiksi pyhimmälle papistollekin.

Lähimmäisen rakkauden käsky sisältyy Jeesuksen opettamaan rakkauden kaksoiskäskyyn.

Lähimmäinen on hieno sana. Lähimmäisenä oleminen on lähelle tulemista. Se on kykyä olla toisen ihmisen lähellä. Lähelle tuleminen tekee mahdolliseksi nähdä, kuulla ja ymmärtää toisen ihmisen tilanne hänen kannaltaan. Kun suostumme toisen ihmisen lähelle osaamme eläytyä hänen hätäänsä ja ymmärrämme, mitä apua hän toivoo.

Lähimmäisen rakastaminen ei tarkoita, että meidän tulisi vihata itseämme tai kieltää kaikki omat tarpeemme. Jos vihaamme itseämme tai työnnämme mielestämme omat toiveemme ja unelmamme, emme ehkä kykene ymmärtämään myöskään toisen ihmisen elämän janoa, hänen tuskaansa, ristiriitojaan ja kipujaan. Jeesus ei sano: rakasta lähimmäistäsi ja unohda itsesi, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi. Ole lähellä itseäsi ja ole lähellä toista ihmistä, joka tarvitsee apuasi.

Kenties vaikuttavin raamatun kohta, joka kehottaa diakoniatyöhön ja käytännön lähimmäisen rakkauteen on Matteuksen evankeliumin luvussa 25 oleva Jeesuksen vertaus viimeisestä tuomiosta.

Vertauksessa Jeesus kuvaa tilanteen aikojen lopussa, jolloin kaikki ihmiset ovat kuninkaan edessä tuomittavina tekojensa mukaan. Vertauksen varsinainen tarkoitus ei ole tuomiolla pelotteleminen vaan lähimmäisen rakkauteen innostaminen seurakunnassa, jossa ihmiset käyttivät enimmän aikansa ja energiansa Kristuksen palvomiseen.

Vertauksessa kuvataan miten hyvää tehneet pääsevät kuninkaan valtakuntaan ikuiseen iloon ja miten pahaa tehneet kuningas lähettää luotaan pois, ikuiseen rangaistukseen. Kuva on hyvin selkeä ja hyvin mustavalkoinen kuten hyvän opetuksellisen vertauksen tuleekin olla.

Viimeisellä tuomiolla ihmiset arvioidaan hyviksi tai pahoiksi sen mukaan miten he ovat osoittaneet rakkautta lähimmäisilleen. Kertomuksella on kirkas ajatuksellinen yhteys kertomukseen laupiaasta samarialaisesta ja rakkauden kaksoiskäskyyn.

Jeesus nostaa lähimmäisiksi, lähimmäisen rakkauden kohteiksi, ne ihmiset, jotka ovat kaikkein onnettomimpia ja kaikkein heikoimmassa asemassa. Ne, jotka ovat ihmisten halveksimia ja syrjään sysättyjä, unohdettuja, ulkopuolelle työnnettyjä. Ne ihmiset, jotka jäävät vaille apua silloinkin kun kaikkia muita on autettu. Jeesus luettelee:

Nälkään ja janoon nääntyvät ihmiset.

Asunnottomat ja kodittomat ihmiset.

Vaatteita vailla olevat ihmiset, alastomat.

Yksinäiset, sairasvuoteeseen sidotut ihmiset.

Rikolliset, vankilaan heitetyt ihmiset.

Vertauksen mukaan ihmisten iankaikkinen kohtalo ratkeaa sen perusteella ovatko he osoittaneet rakkautta näille ihmisille vai eivät.

Jeesuksen vertaus viimeisestä tuomiosta on puhutellut ihmisiä lähes parin tuhannen vuoden ajan. Vertauksessa mainitut kärsivät ja heikot ihmiset ovat olleet keskellämme koko ajan. Olivat Jeesuksen aikana ja ovat tänä päivänä.

Vertauksen voima on siinä, että se nostaa esiin todelliset ihmiskohtalot meidän keskellämme. Se kuvaa karua arjen todellisuutta suorin sanoin ja kysyy, miten minä kohtaan tämän maailman ja nämä ihmisryhmät.

Vertaus on osoitettu uskovalle seurakunnalle. Ihmisille, jotka ihailevat ja palvovat Jeesusta. Ihmisille, jotka ovat innoissaan siitä, että he tuntevat haluavansa rakastaa Jeesusta.

Opetuksellaan Jeesus näyttää ohjaavan ihmisiltä tulevan rakkauden ja palvonnan pois itsestään. Oppitunti on tavattoman kovakourainen. Jeesus ei suostu kokoamaan ihmisiä ympärilleen, hän ei suostu heidän ihailunsa kohteeksi. Viimeisellä tuomiolla ei kysytä, oletko rakastanut Jeesusta vaan oletko rakastanut lähimmäistäsi, hän opettaa. Jeesuksen rakastaminen toteutuu silloin, kun te rakastatte lähimmäistänne. Hädänalaisissa, avuttomissa veljissänne ja sisarissanne te kohtaatte minut, opettaa Jeesus. Jättäkää minut ja menkää heidän luokseen, jos tahdotte rakastaa minua.

Asetelma on täsmälleen sama kuin Vanhassa testamentissa. Profeetta julistaa Jumalan sanovan: Viekää pois virsienne pauhina, en minä tarvitse teidän uskonnollisia uhrejanne. Minä haluan että te ryhdytty työhön oikeudenmukaisuuden ja rauhan tuomiseksi erityisesti niille ihmisille jotka ovat kaikkein köyhimpiä. Älkää huolehtiko minusta, Herrastanne ja Jumalastanne, huolehtikaa köyhistä.

Seurakunnissa erityisesti diakoniaväki on usein löytänyt innoituksensa ja työnäkynsä tästä viimeisen tuomion vertauksesta. Lähimmäisen hädän kohtaamiseen on sisältynyt lupaus siitä, että tämä palvelutehtävä on samalla tie Jeesuksen luokse.

Hyvien ihmisten hyvät teot olivat pyyteettömiä tekoja. Eivät he ajatelleet palvelevansa Jeesusta. Eivät he ajatelleet saavansa palkintoa hyvien tekojensa takia.

Aito lähimmäisen rakkaus palvelee lähimmäisen hyvää. Sillä ei ole mitään muita päämääriä kuin kärsivän lähimmäisen hädän lievittäminen ja avun antaminen juuri siihen mihin hän apua tarvitsee.

”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt”, sanoo apostoli Johannes. ”Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.”

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu