Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Vankien oikeudet on turvattava

12.09.2007

Eduskunnan täysistunto 11.9.2007

Lähetekeskustelu eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksesta vuodelta 2006 (K 7/2007)

Arvoisa puhemies

Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus on kuin suurennuslasin antama kuva suomalaisen yhteiskunnan eräistä piirteistä. Suurennuslasin tavoin kertomus piirtää tarkkaa kuvaa siitä, mitä Suomelle oikeusvaltiona kuuluu. Suurennuslasi nostaa näkyville sellaista joka muuten jäisi näkemättä.

Kertomuksesta käy ilmi eduskunnan oikeusasiamiehen asema kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista valvovana instituutiona. Oikeusasiamiehen lausumat huomautukset, käsitykset ja esitykset kertovat siitä, että eräät kansalaisten kokemat puutteet oikeusturvan toteutumisessa ovat todellisuuteen perustuvia. Viranomaisten toiminnassa, koulutuksessa, asenteissa ja resursseissa on siellä täällä parannettavaa. Kertomukseen on otettu mukaan maininta myös niistä huomautuksista ja tuomioista, joita Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat antaneet Suomelle.

Oikeusasiamies saa valtaosan toimeksiannoistaan kansalaisilta tulevan kirje- ja sähköpostin välityksellä. Saapuvan postin määrä on rajusti kasvanut. Yhteydenotto on tullut helpommaksi uuden tekniikan takia. Tämä on hyvä asia, joka vahvistaa kansalaisten oikeussuojaa. Lisääntyvään palvelutarpeeseen on kohtuullisen hyvin kyetty vastaamaan aikaisemmin henkilökuntaa lisäämällä. Viimeaikoina on panostettu työtapoja kehittämiseen ja henkilöstön koulutukseen.

Oikeusasiamiehen postilaatikkoon tulevat kirjeet ilmaisevat ja purkavat kansalaisten monenlaista pahaa mieltä ja oloa. Osan näistä kirjeistä saamme myös me kansanedustajat. Ihmiset panevat turvansa jonnekin ylös, silloin kun tuntuu että elämä murjoo. On käytännöllistä, että oikeusasiamiehessä meillä on tällainen yksi, selkeä taho, jota kansalainen voi pettymystensä ja toiveittensa kanssa lähestyä.

Viestin lähettämisen helppous on roimasti lisännyt oikeusasiamiehelle saapuvan postin määrää, mutta tämä ei merkitse sitä, että perus- tai ihmisoikeuksien toteutuminen maassamme olisi samassa suhteessa heikentynyt.

Kertomuksesta käy ilmi, ettei jokainen kirje ja pahanolon purkaus johda siihen, että oikeusasiamies käynnistäisi asian tarkan tutkinnan. Kanteluiden määrä on vuosina 2004-2006 kasvanut 22,2%. Kaikista kanteluista eniten (42,5%) on kasvanut sellaisen postin määrä, jonka johdosta ei ryhdytä asian tutkimiseen. Niiden asioiden määrä, jotka tutkitaan mutta jotka eivät johda erityisiin toimenpiteisiin, on kasvanut samassa ajassa 22%. Niiden kanteluiden määrä, jotka tutkitaan ja joiden johdosta oikeusasiamies ryhtyy toimenpiteisiin, on kasvanut vain 5,1%.

Kertomuksesta nousee voimakkaasti esiin vuonna 2006 voimaan tuleen uuden vankeuslain merkitys. Vankeuslaissa korostuvat vapaudenmenetykseen tuomitun kansalaisen perus- ja ihmisoikeuksien asema. Kertomuksessa todetaan, että vankeinhoito on luonteeltaan erityisen perusoikeusherkkä toimintaympäristö. Sitaatti apulaisoikeusasiamis Petri Jääskeläisen tekstistä: "Vankeuslain mukaan vankeuden sisältönä on vapauden menetys tai sen rajoittaminen. Vankeuden täytäntöönpano ei saa aiheuttaa vangin oikeuksiin eikä olosuhteisiin muita rajoituksia kuin niitä, joista säädetään lailla tai jotka välttämättä seuraavat itse rangaistuksesta."

Tällaisen ajattelun sisäistäminen on valtaisa haaste paitsi suurelle yleisölle, kansalaismielipiteelle, myös vankeinhoidon piirissä toimiville. Vapaudenmenetykseen tuomitulla ihmisellä on muilta osin jäljellä perusoikeudet ja ihmisoikeudet. Jääskeläinen toteaakin (sitaatti): "Vankeuslain ns. normaalisuuden periaatteen mukaan vankilan olot on järjestettävä niin pitkälle kuin mahdollista vastaamaan yhteiskunnassa vallitsevia oloja." Jääskeläinen on kiinnittänyt huomiota monien vankiloiden tilojen puutteellisuuksiin sekä tilanahtauteen, jotka yhdessä johtavat siihen, että olosuhteet eivät ole ihmisarvoisen kohtelun kannalta hyväksyttävät. Ongelmat eivät ole vain psykologisia vaan myös hygieniaan, terveyteen ja fyysiseen turvallisuuteen liittyviä.

Huolimatta siitä, että Suomi on saanut vankilaolojen johdosta suosituksen YK:n kidutuksen vastaiselta komitealta nopeuttaa vankiloiden peruskorjausta, kehitys on resurssien puutteessa ollut päinvastaista. Kun lähiaikoina otetaan käyttöön Turun uusi vankila, voidaan todeta, että myös myönteistä kehitystä tapahtuu. Fyysisten tilojen puolesta Turun uudella vankilalla on hyvät mahdollisuudet toteuttaa uuden vankeuslain kirjainta ja henkeä.

Vankeuslain hengen toteutumiseen kaikkialla vankeinhoidossa on vielä matkaa. Tarvitaan tutkimusta, koulutusta, osaavaa henkilökuntaa, vankeinhoidon huippuosaajia ja ihmisarvoisen kohtelun mahdollistavia tiloja niille, jotka kärsivät vapaudenmenetystä. Tästä huolehtiminen on hallituksen ja eduskunnan asia.

Arvoisa puhemies. Olen halunnut nostaa oikeusasiamiehen kertomuksesta esiin vankeinhoidon kysymyksiä, koska suljettuina laitoksina vankilat kaikkein helpoimmin mahdollistavat yksilön perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset viranomaisen taholta.

Lopuksi en malta olla ottamatta esiin ajankohtaista keskustelua joka koskee ulkomaalaisviraston asiantuntemusta ja viimeaikaisia päätöksiä. Turkulainen luterilainen seurakunta on voimakkaasti asettunut siltä suojaa hakeneen ulkomaalaisen puolelle ja suhtautunut hyvin kriittisesti ulkomaalaisviraston tekemään palauttamispäätökseen. Kriittisiä puheenvuoroja ovat esittäneet myös monet kansalaisjärjestöt ja jotkut kulttuurin ja uskonnon yliopistotason tutkijat. On epäilty, ettei ulkomaalaisvirastolla ole riittävää asiantuntemusta käännytettävän henkilön kotimaassa noudatettavien uskonnollis- kulttuuristen tapojen vaikutuksesta hänen turvallisuuteensa, jos hänet palautetaan kotimaahansa.

Oikeusasiamiehen kertomuksessa mainitaan, että viime vuonna oikeusasiamiehen toimesta ratkaistiin 65 ulkomaalaisasiaa. Ratkaisuista otetaan kertomuksessa esiin kaksi. Toisessa tapauksessa oikeusasiamies katsoi Ulkomaalaisviraston tehneen vakavan virheen päättäessään käännyttää maasta Suomessa syntyneen lapsen ilman laillisia perusteita. Oikeusasiamiehen esittämän moitteen merkittävyyttä lisää se, että Helsingin hallinto-oikeus oli hylännyt ulkomaalaisviraston päätöksestä tehdyn valituksen. Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi nostaa virkasyytettä yksittäistä virkamiestä vastaan, vaan hän antoi virastolle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä.

Toinen esimerkkitapaus koskee georgialaisnaisten käännyttämistä. Eri tahoilta oli pyydetty selvittämään olivatko viranomaiset menetelleet asianmukaisesti käännyttämisen perusteita selvittäessään. Oikeusasiamies ei tutkimuksen jälkeen nähnyt moitittavaa viranomaisten menettelyssä. Ratkaisussaan oikeusasiamies totesi yleisellä tasolla, että asianmukaiseen viranomaistiedottamiseen kuuluu ottaa mahdollisuuksien mukaan kansaa julkisuudessa esitettyihin, selkeästi virheellisiin tietoihin.

On selvää, että ulkomaalaisvirastossakin tapahtuu virheitä. Selvää on myös se, että virheet eivät aina tapahdu siellä, mistä julkisuudessa nousee kovin häly. Oma käsitykseni on, että silloin kun ulkomaalaisviraston toimintaan kohdistuu laajaa epäluottamusta, voisi olla hyödyksi esitellä laajalle yleisölle ulkomaalaisviraston käytettävissä olevaa asiantuntemusta ja toimintatapoja, joihin se päätöksissään nojautuu. Myös kritiikki voi olla asiantuntematonta, mutta tuntuisi hyvältä jos se siitä huolimatta käsitellään asiantuntevasti.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu