Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Puhe itsenäiselle Suomelle

06.12.2007

Juhlapuhe

Naantalin kaupungin itsenäisyyspäiväjuhla

Maijamäen koulu 6.12.2007

Suomi on minun isänmaani. Se on paikka – maa ja maisema, vesi ja metsä, valo ja hämärä, lämpö ja pakkanen - johon olen syntynyt ja jossa olen varttunut. Se on kieli, jolla ajattelen ja uskon, puhun ja kirjoitan, rakastan ja rukoilen.

Olen katsellut Suomea myös kaukaa eteläisestä Afrikasta, Pohjois-Amerikasta ja Kiinasta käsin. Se on lisännyt ymmärrystäni siitä, mikä Suomi on. Isänmaani on kaukana pohjoisessa, idän ja lännen rajalla. Jos maamme on maailmalta katsottuna kaukainen, on suomen kieli sitäkin syrjäisempi ja etäisempi. Tämä maa ja kieli ovat poikkeuksellisia.

Etäisyyksistään huolimatta isänmaamme on osa Eurooppaa. On sitä tänään ja on ollut ennenkin. Suomi oli Euroopassa jo satoja vuosia sitten, kun kauppamiehet toivat Pohjolaan vaikutteita sekä idästä että etelästä aina Välimereltä saakka. He olivat kosketuksissa roomalaiseen oikeuteen ja kreikkalaiseen filosofiaan. Myös ensimmäiset kristilliset vaikutteet kulkeutuivat maahamme kauppiaiden mukana. Kirkollinen hallinto ja köyhäinhoito tulivat vähän myöhemmin.

Kaupankäynti oli jo tuhat vuotta sitten keskeinen tekijä Euroopan ja Suomen kehityksessä. Kauppamiehet lähtivät pitkille matkoilleen. He veivät suomalaisia tuotteita kaukaisiin maihin, maailmanmarkkinoille. He toivat tavaroita, joista oli iloa ja hyötyä täällä kotona. Jos suomalaiset jostain syystä olisivat kieltäytyneet kaupankäynnistä oman Suomenniemen ulkopuolelle, maamme olisi jäänyt myös kulttuurisesti ja sivistyksellisesti eristäytyneeksi. Meidän onneksemme kauppamiehet lähtivät liikkeelle.

Käsitys kansasta, omasta kulttuurista ja kielestä syntyy silloin, kun kohdataan muita kulttuureja ja kansoja, joilla on toisenlaiset tavat ja toinen kieli. Kansallinen itseymmärrys, identiteetti syntyy silloin, kun samaa kieltä puhuvat ihmiset sijoittuvat asumaan samalla alueella. Kansallinen identiteetti vahvistuu, kun samalla alueella asuvat ja samaa kieltä puhuvat ihmiset kohtaavat yhteisen haasteen, uhkan tai tehtävän. Suomen kansallinen identiteetti alkoi vahvistua vajaat parisataa vuotta sitten, kun Suomi siirtyi Ruotsin valtakunnasta suuren Venäjän valtapiiriin.

Kulttuurinen raja Ruotsin ja sen itäisen maakunnan Suomen välillä oli vuosisatojen ajan ollut liukuva, veteen piirretty viiva erityisesti näillä seuduilla, jossa saariston pääkieli oli ruotsi. Kohtaaminen Venäjän kanssa uudessa tilanteessa pakotti suomalaiset pohtimaan mitä me suomalaisina olemme. Tätä identiteetin hahmottamista kuvaa yksinkertaisella tavalla A.I Arwidssonin lausuma kehotus: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia."

Suurvallan suomalaisiin kohdistamat sortotoimet lujittivat kansallista identiteettiä. Yhä päättäväisemmiksi kasvoivat vaatimukset oman poliittisen autonomian vahvistamisesta kansallisten tavoitteiden pohjalta. Itäisten tuulten suotuisasti puhaltaessa Suomen suuriruhtinaskuntaan saatiinkin perustetuksi yksikamarinen eduskunta runsaat 100 vuotta sitten. Kansalaisten eriarvoisuutta ilmentävät säätyvaltiopäivät lopetettiin ja uusi eduskunta valittiin yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla, jossa äänioikeus oli niin miehillä kuin naisillakin. Saavutus oli tasa-arvon kannalta ainutlaatuinen maailmassa. Käytännössä suomalaisten maailma ei tullut valmiiksi eikä eduskunta tosiasiassa kyennyt viemään läpi merkittäviä uudistushankkeita, kun emämaa Venäjän tsaari jätti eduskunnan päätöksiä vahvistamatta.

Suomen itsenäisyys tuli mahdolliseksi, kun historian kulku johti Venäjällä poliittisiin mullistuksiin. Tsaarinvalta väistyi. Vallankumousten käänteissä Suomelle tarjoutui mahdollisuus yhdistää oman kansan itsenäisyystoive ja naapurimaan uuden poliittisen johdon hetkellinen hyvä tahto. Itsenäisyysjulistuksen antaminen joulukuun 6. päivänä 1917 johti Suomen itsenäisyyteen.

Kokonaiset väestöryhmät Suomessa elivät samaan aikaan poliittisen murroksen, elintarvikepulan, nälän ja puutteen keskellä. Unelmat radikaalin vallankumouksen tuomasta uudesta yhteiskunnasta synnyttivät kärsimättömän muutoshalun niissä joukoissa, joilla ei juuri ollut mitään menetettävää. Maassa oli suuri joukko vieraan maan sotilaita. Kokonaiset väestöryhmät kokivat, etteivät he kykene luottamaan laillisen esivallan kykyyn rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa näissä oloissa. Juuri itsenäistynyt maa ajautui anarkiaan ja sisällissotaan. Ulkopuolinen vihollinen oli poistunut. Uusi vihollinen löytyi oman maan sisäpuolelta.

Uuden valtion synnytystuskat olivat kovat. Pahimmin joutui loukatuksi oikeudenmukaisuus, jota kaikki vilpittömästi tavoittelivat. Järjestyksen palauduttua kansallinen identiteetti, käsitys suomalaisuudesta rakentui uudella tavalla. Uusi Suomi jakaantui voittajien Suomeen ja hävinneiden Suomeen. Autonomian aikana perustettu poliittinen järjestelmä vahvistettuna vahvalla presidentillä kykeni kuitenkin viemään yhteiskunnallista kehitystä eteenpäin. Haavoittunut, epäluottamuksen myrkyttämä tasavalta jäi henkiin ja kehittyi.

Talvisodan syttyminen käänsi kaikkien katseet ulkoiseen uhkaan. Epäoikeudenmukaisuus uhkasi maata ja kansaa rajojen ulkopuolelta. Uhkan torjumiseen tarvittiin jokaista riippumatta siitä, millä puolella oli oltu oman maan sisäisissä taistoissa. Uhka torjuttiin yhteisin ponnistuksin. Isänmaan itsenäisyys säilytettiin yhteisen uhrivalmiuden ansiosta. Suomalainen identiteetti järjestyi jälleen uudella tavalla. Jatkosodan ja Lapin sodan vuodet veivät Suomen suurvaltapolitiikan pelinappulaksi. Aseiden vihdoin tauottua maata ja eri väestöryhmiä yhdistivät niin sotakokemusten järkyttävyys kuin rauhanehtojen kovuuskin.

Jälleen oli Suomen kansakuntana määriteltävä itsensä uudella tavalla. Olimme sekä voittajia että hävinneitä. Itsenäisyyden säilyttämisen hinta oli kova. Sodan voittaminen oli ollut ylivoimaista, nyt oli voitettava rauha. Ulkopolitiikan tavoitteeksi tuli hyvien naapuruussuhteiden kehittäminen Neuvostoliiton kanssa sekä kaikinpuolisen luottamuksen lisääminen maiden välillä. Taitava ja johdonmukainen naapuruuspolitiikka tuotti vakaan rauhan ajan lisäksi hyvät kahdenväliset kauppasuhteet, työpaikkoja ja hyvinvointia.

Sotien jälkeen aina 90-luvun alkuun saakka maan talous kasvoi ja yleinen hyvinvointi kehittyi kaikin tavoin. Koulutustaso nousi, sosiaali- ja terveydenhuolto laajeni, kulttuuri vapautui. Naapuruussuhteet Neuvostoliittoon kehittyivät samalla, kun Suomi otti ensimmäisiä askeliaan Länsi-Euroopan suuntaan. Suomalaista hyvinvointivaltiota rakennettiin laajan lainsäädännön ja kattavien sopimusten keinoin vahvassa yhteisymmärryksen hengessä.

Mitä meille suomalaisille kuuluu tänään, kun vietämme itsenäisen Suomen 90-vuotisjuhlaa? Keitä me oikein olemme me tämän päivän suomalaiset? Mikä tai kuka on se, joka meidät määrittelee?

Olemme naisten ja miesten tasa-arvon maa. Valtioneuvoston jäsenistä enemmän kuin puolet on naisia. Ja sanomme, että haluamme jatkaa tasa-arvon vahvistamista edelleen työelämässä niin että naisen euro voisi olla samankokoinen kuin miesten.

Olemme kansainvälinen Suomi. Lapsemme ottavat internetin avulla haltuunsa koko maailman jo ennen rippikouluikää. Kansainvälisissä mittauksissa Suomi sijoittuu kärkipäähän monissa asioissa. Meiltä löytyy superlahjakkuuksia ja huippuosaamista niin kulttuurin, tieteen kuin teollisuudenkin piirissä.

Olemme rauhanturvaaja Suomi. Pienenä maana meillä ei ole mahdollisuutta suurten joukkojen lähettämiseen. Vahvuutemme on henkilöstön korkea osaaminen ja ammattitaito. Saamme tästä jatkuvasti myönteistä palautetta myös sotilaallisilta suurvalloilta.

Olemme 90-luvun alun laman vahvasti puhuttelema kansa. Olemme unelmissaan pettynyt ja osin kuritettukin kansa. Olemme vahvalla talouspolitiikalla uudelleen vauhtiin autettu yhteiskunta, jossa kasvusta huolimatta on leipäjonoja ja köyhyyttä.

Olemme vanheneva kansa. Kysytään, kuka tekee työt, kun kohta yhä useammat ovat eläkkeellä tai viipyvät opintojensa parissa. Pystymmekö tehostamaan työtä ja lisäämään ahkeruutta opiskelussamme?

Olemme työssä väsyvä kansa. Yhä useampien työkyvyttömyyden syynä on henkisten voimien loppuminen. Henkisten voimien loppuminen näkyy myös alkoholiongelmien, perheväkivallan, avioerojen ja lastensuojeluongelmien kasvuna.

Mitä tapahtui sitkeydellemme? Mitä ovat ne harmaat kivet, joiden läpi emme enää tahdo päästä? Mitä meille tapahtui?

Olemme vapaasti liikkuvan pääoman maailmassa kamppaileva kansa. Työpaikkojen kohtalosta päättävät ihmiset asuvat yhä useammin maamme rajojen ulkopuolella. Heitä ei kiinnosta se, miten Suomi menestyy tai mitä suomalaisille kuuluu. Heitä kiinnostaa vain se, miten heidän sijoittamansa rahat kasvavat. Työpaikat voivat säilyä, jos niiden säilyminen nostaa osakkeen arvoa. Jos osakkeen arvo saadaan nousemaan työpaikkoja lopettamalla, tällainen päätös tehdään. Kylmästi laskelmoivalla rahalla ei ole isänmaata.

Isänmaata vailla oleva raha tulee sinne, missä on korkein osaaminen ja matalimmat palkat. Pärjätäkseen kilpailussa Suomen on investoitava koulutukseen, jotta osaaminen kasvaa. Jos samalla kykenemme hillitsemään työvoimakustannusten nousua, saatamme kyetä houkuttelemaan sijoittajia maahamme.

Isänmaaton pääoma, globaalit markkinavoimat, muistuttaa luonnonilmiöitä. Erilaiset luonnonilmiöt, kuten sade, tulva, tuuli tai aurinko voivat tuottaa paljon hyvää. Mutta samat luonnonilmiöt voivat voimistuttuaan saada aikaan paljon tuhoa. Olennainen kysymys on, antaudummeko me luonnonilmöiden armoille vai yritämmekö hillitä niitä. Annammeko jokien tulvia valtoimenaan vai rakennammeko tulvavalleja? Rakennammeko talomme myrskyn kestäviksi, vai otammeko vakuutuksen myrskytuhojen varalle?

Isänmaamme 90-vuotisjuhlapäivänä keskeisin kansallinen tulevaisuuden haasteemme on huolehtia siitä, että keskinäinen luottamus säilyy suomalaisessa yhteiskunnassa kaikissa oloissa. Viime kädessä perustuslaki on se väline ja kilpi, jolla valtiovalta haluaa suojella kansalaisia kaikkia ulkopuolisia uhkia vastaan. Perustuslaki velvoittaa eduskuntaa rakentamaan maata niin, että luottamus kansalaisten kesken säilyy ja vahvistuu.

Luottamus säilyy vain, jos kykenemme huolehtimaan perustuslain takaamista kansalaisten perusoikeuksista. Ellei oikeudenmukaisuudesta huolehdita, murenee myös luottamus. Isänmaaton pääoma toimii ahneuden ja itsekkyyden pohjalta. Suomalainen yhteiskunta ei ole koskaan perustunut näille arvoille. Isiemme ja äitiemme tavoin olemme uskoneet vastuulliseen vapauteen, tasa-arvoiseen demokratiaan ja solidaariseen yhteisvastuuseen. Nämä arvot ovat meidän vahvuutemme niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Niiden pohjalta on turvallista jatkaa työtä paremman huomisen rakentamiseksi Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu