Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Eduskunta päättää valtionosuuksista eikä palkoista

04.10.2007

Eduskunnan täysistunto 3.10.2007

Keskustelu välikysymyksestä VK 1/2007

Arvoisa puhemies! "Eduskunnan asiana on päättää hoitajien palkoista." Kuulin tällainen kannanoton eräässä viime kevään vaalipaneelissa, johon itsekin osallistuin. Muistan, että tuo kannanotto herätti keskustelua. Yleisön puolelta joku ryhtyi opettamaan ehdokasta muistuttaen suomalaisen työmarkkinajärjestelmän perusasioista. Hoitajien palkoista on tähän asti päätetty ihan muualla kuin eduskunnassa.

Vaalien alla oli vaikea pitäytyä aina asiallisessa keskustelussa. Toritapaamisissa kansalaisten kiinnostuksen kohteena olivat enimmäkseen ihmisiä lähellä olevat arjen asiat, joista päätetään kunnissa. Kansalaiset olivat vakavasti huolissaan terveydenhoidon palvelujen puutteista. Kuulimme myös karmeita kertomuksia vanhustenhuollon heikosta tilanteesta.

Mikä on eduskunnan rooli näiden asioiden kuntoon laittamisessa? Siitä keskusteltiin vähemmän. Kansalaiset toivoivat lupauksia siitä, että asiat laitetaan kuntoon. Ehdokkaat lupasivat kuka mitäkin, ainakin tehdä parhaansa. Kiusaus luvata kansalaisille sellaista hyvää, mistä päättäminen ei kuulu eduskunnalle, oli suuri. Vaalikentillä ihmiset luulivat, että kansanedustajaehdokkaat ymmärtävät, mitä lupaavat, ja siksi luottivat ehdokkaiden puheisiin.

Hankalaksi tilanne meni vaalien jälkeen keväällä, kun paljastui, ettei palkkaratkaisuja tällä kertaa tehdä tulopoliittisen kokonaisratkaisun kolmikantaisen valmistelun pohjalta. Hallituksen mahdollisuudet osallistua omilla toimillaan palkkatasa-arvon vahvistamiseen kaventuivat ratkaisevasti. Tämän epäonnistumisen merkitys on alettu tajuta vasta viime viikkoina. Lähes kahden vuosikymmenen kokemukset työmarkkinaneuvotteluista osoittavat, että tupo on ollut johdonmukaisin, pitkävaikutteisin ja tuloksekkain väline palkkauksen kehittämiseen tasa-arvoerillä erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla.

Vaalienaluspuheet toreilla synnyttivät odotuksia, joita nyt on vaikea täyttää niillä rahoilla, joita hallitus on kehyksiin varannut. Kuntien jo hyväksymät palkankorotukset laittavat kunnat tiukoille, koska hallituksen lupaama tasa-arvoerän suuruus jää yhteen prosenttiin kuntien palkkasummasta. Palkkatasa-arvo etenee, mutta kovin kovin verkalleen.

Kuntien tilanne ei kiristy pelkästään palkankorotusten takia. Rasituksena ovat moneen kertaan todetut alimitoitukset henkilöstön määrissä. Ministeriön ja Kuntaliiton laatusuositusten mukaan henkilökunnan määrän pitäisi laitoshoidossa olla 0,8 hoitajaa per asiakas. Valtakunnallinen hoitohenkilökunnan määrän keskiarvo on jotakin 0,52 hoitajaa per asiakas. Kun henkilökuntavahvuus vaihtelee laitoksissa, mennään joissakin laitoksissa todella pienellä työvoimalla.

Vanhustenhuollossa on painopistettä siirretty laitoshuollosta avopalveluihin. Laitoshoidossa olevat tarvitsevat kuitenkin entistä vaativampaa hoitoa. Samalla pitäisi kehittää avopalveluja, mikä vaatii runsaasti lisäpanostuksia työnantajan järjestämään henkilöstön koulutukseen. Kasvava dementiaa sairastavien joukko vaatii lisää henkilökuntaa. Se on henkilökuntavaltaista työtä.

Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle riittävä täydennyskoulutus. Sirkka-Liisa Kivelän selvityksen mukaan vanhainkotien hoitajat saavat vähiten täydennyskoulutusta. Tarvitaan muutakin kuin lisää palkkaa työntekijöille, tarvitaan lisää vakansseja ja työn kehittämiseen tarvittavaa väljyyttä. Ongelmalistaa voisi jatkaa.

Nämä haasteet tiedostettiin vaalien alla kaikissa poliittisissa ryhmissä. Vaalien jälkeen vastuu ongelmien ratkaisemisesta on hallituksella. Valtion keinot ovat lainsäädäntö- ja budjettipäätökset. Opposition välikysymys keskittyy budjettiesityksen puutteisiin. Opposition yhteinen talousarvioaloite 600 miljoonan euron määrärahan osoittamisesta valtionosuuteen kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin tähtää tuon puutteen poistamiseen. Kysymys on vastuun kantamisesta.

Hallituksen budjettiesitys jättää kunnille vastuun palvelujen kuntoon laittamisesta. Kaikkien tehostamis- ja tuottavuusohjelmien jälkeenkin kuntapuolella joudutaan harkitsemaan kunnallisen veroprosentin korottamista. Hallituksen esittämillä valtionosuuksilla ei kyetä riittävästi vastaamaan kaikkien tunnustamiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin.

Kunnallisveron korottaminen merkitsee tasaverojärjestelmän vahvistamista etenkin, jos samaan aikaan kevennetään valtion tuloveroa. Progressiivinen verotus valtionverotuksessa sekä valtionosuusjärjestelmä ovat toteuttaneet paitsi kuntien myös kansalaisten välistä solidaarisuutta. Kuntien selviytyminen tehtävistään ei ole vain paikallinen vaan myös kansallinen kysymys.

Arvoisa puhemies! Nyt on välttämätöntä, että valtio kantaa vastuunsa kuntien käsissä olevien mittavien haasteiden ja ongelmien hoitamisesta. Maan elinkeinoelämällä menee hyvin, talous kasvaa. Eikö olisi kohtuullista, että tätä hyvää jaettaisiin myös sinne, missä vaivalla rakennetut peruspalvelut ovat murenemassa, sinne, missä hoivahenkilöstö joutuu venymään äärimmilleen ja missä laitoksessa asuvan avuttoman vanhuksen päivät täyttyvät sen odottamisesta, että hoitajalla olisi aikaa pysähtyä hänen vierelleen?

Arvoisa puhemies! Eduskunta ei päätä hoitajien palkoista. Eduskunta päättää kuntien valtionosuuksien määrästä.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu