Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Ihmiskasvoisempaan hyvinvointiyhteiskuntaan

31.03.2008

Kolumni Uutispäivä Demari 31.3.2008

Ei ole sattuma, että Suomesta löytyy maailmanennätysmäärä formulamaailman huippuja. Sama kulttuuri, joka tuottaa näitä erikoistuneita, huipputaitavia yksilöitä, näkyy pienen kansan menestyksessä muissakin yksilölajeissa urheilun ja kulttuurin alueilla.

Kulttuurimme perususkomuksiin on vanhastaan kuulunut ja yhä vahvempana kuuluu luottamus yksilössä piileviin voimavaroihin ja selviytymiskykyyn. Tiedämme, että yksilön voimavarojen löytyminen yhdellä alueella ei kuitenkaan takaa hänen selviytymistään elämässä muilla alueilla. Tiedämme myös, että vaikka huippuja löytyykin, yksilö tarvitsee menestyäkseen myös muuta kuin omia sisäisiä voimavarojaan.

Vahva usko yksilön selviytymiskykyyn luo positiivista mieltä ja yrittäjyyden henkeä. Siihen sisältyy aimo annos yksilön kunnioitusta. Siksi tämä kulttuuriimme kuuluva perususkomus on hyvä asia. Tällä uskomuksella on kuitenkin myös varjopuolensa. Usko on osittain harhaista ja se viettelee meitä jättämään ihmisen yksin silloinkin, kun hänen omat voimavaransa eivät riitä selviytymiseen. Mitä vahvempi on uskomme yksilön omiin voimavaroihin, sitä vähemmän meille merkitsee solidaarisuus.

Hyvinvointivaltion uudistamisessa tärkeimpiä asioita on solidaarisuuden palauttaminen. Solidaarisuudeksi ei uudessa hyvinvointivaltiossa riitä se, että köyhälle annetaan rahaa. Solidaarisuudeksi ei riitä se, että köyhänkin perheen lapsi pääsee maksutta kouluun ja saa ilmaiset kirjat. Solidaarisuudeksi ei riitä, että jokainen sairas pääsee jonoon ja että jokainen vanhus saa hoitopaikan, jossa on vuode, sisälämpötila, ravinto ja tarvittaessa vaipat.

Uudistuneessa hyvinvointivaltiossa kansalainen vauvasta vaariin kokee päivittäin, että joku on hänestä aidosti kiinnostunut. Kiinnostunut ihmisenä, ei vain tuotantovälineenä, kilpailukyvyn kohottajana, veronmaksajana tai kustannusten aiheuttajana. Kestävä hyvinvointi perustuu sellaiseen ihmisten väliseen solidaarisuuteen, joka näkyy aitona kiinnostuksena toisen ihmisen tilannetta, kysymyksiä, huolenaiheita ja mielipiteitä kohtaan.

Kasvavan syrjäytymisen eli uloslyödyksi tulemisen selvin yksittäinen syy on se, että yksilön selviytymistä kunnioittava kulttuurimme, elämänmuotomme ja järjestelmämme liian heikosti kykenevät välittämään yksilölle, että joku on hänestä kiinnostunut. Ensimmäiset kokemukset ohi kävelemisestä syntyvät jo vauvaiässä. "Minusta ei olla kiinnostuneita. Minut jätetään sivuun." Jo pieni lapsi saattaa tulla lyödyksi ulos solidaarisuuden piiristä.

Neuvolatoiminta, päivähoito ja peruskoulu sisältävät mahdollisuuksia myönteisille kokemuksille ja pettymyksille. Ollaanko meistä tai minusta kiinnostuneita? Halutaanko ja ehditäänkö oikeasti kuulla mitä meille ja minulle kuuluu? Ehtiikö kukaan kysyä, mitä itse ajattelen tilanteestani ja miten itse haluaisin kulkea tästä eteenpäin? Aivan samat kysymykset elävät heidän mielessä, jotka jonottavat lääkäriin tai hammashoitoon. Ja tätä kysyvät myös ne monet, joiden toimintakyky on vammaisuuden, sairauden tai ikääntymisen takia vakavasti heikentynyt. Onko kukaan minusta kiinnostunut, jaksaako kukaan osoittaa solidaarisuutta? Onko kukaan kiinnostunut minusta, jolla ei ole varaa maksaa kiinnostuksesta sen tämän hetken markkinahintaa?

Uudessa hyvinvointivaltiossa julkisin varoin rahoitetun palvelujärjestelmän keskeinen, virallinen laatukriteeri on se, miten vahvasti kansalainen kokee, että hänestä ollaan aidosti kiinnostuneita. Uudessa hyvinvointivaltiossa niin hallinnollinen toiminta kuin ruohonjuuritason asiakastyökin lähtevät siitä, että asiakkaalla on aina itsellään merkittävää ja kiinnostavaa tietoa tilanteestaan. Hallinto ja viranomaistoiminta aletaan kokea yhä useammin laadukkaana ja ihmiskasvoisena palveluna samalla kun kansalaisen hallintoalamaisidentiteetti hiipuu vähitellen pois.

Asiakastyötä tekevien kyky olla aidosti kiinnostuneita asiakkaasta varmistetaan niin, että työnantajapuoli on aidosti kiinnostunut työntekijän tilanteesta. Todellista hyvinvointia synnyttävä solidaarisuus ei synny tyhjästä. Tänä päivänä solidaarisuuden lähteeksi ei riitä se, että työntekijät tuntevat solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Työnantajien on oltava tässä aikaisempaa paljon vahvemmin mukana, jos halutaan varmistaa se, että työntekijöitä riittää ja työkyky ja tuottavuus ja edellä mainittu laatu vahvistuvat. Työelämän kehittäminen, työsuojelu ja työterveyshuollon järjestäminen ovat esimerkkejä alueista, joiden hyvä hoitaminen edellyttää työnantajapuolen vahvaa solidaarisuutta työtä ja työntekijöitä kohtaan. Tulevaisuuden Suomella ei ole varaa yhteenkään yritykseen, jossa ajatellaan, että toiminnan suurimman ongelman muodostavat työntekijät.

Solidaarisuuden käsitteen päivittäminen yllä kuvatulla tavalla on sosialidemokraattisen puolueen luonteva tehtävä. Solidaarisuuden sisältö etsitään jälleen ihmisiltä itseltään kysymällä, mitä heille kuuluu, mihin he haluavat mukaan, mitä he ovat valmiita tekemään ja mitä he tarvitsevat. Yhdistetään perinteinen usko yksilön omiin voimavaroihin ja uusi, aito kiinnostus häntä kohtaan. Annamme hänen määritellä itse itsensä, voimansa ja avun tarpeensa, mutta kerromme, että kuulumme hänen maailmaansa ja hän meidän maailmaamme.

Tällä tavalla uudistuva hyvinvointivaltio avautuu hyvinvointiyhteiskunnaksi, joka keskustelee ja tekee yhteistyötä sujuvasti ja tehokkaasti kansalaisyhteiskunnan, järjestöjen ja yksityisen yritystoiminnan kanssa. Kun palvelujen laatukriteerit määritellään tarkasti, on järkevää että joissakin palveluissa tuotantoa avataan myös järjestöille ja yksityiselle yritystoiminnalle silloin, kun näin tehden voidaan löytää uusia tehokkaita palvelutuotannon tapoja. Tähän mennessä saadut kokemukset on arvioitava kriittisesti ja tarkasti. Tilaaja- ja kilpailutusosaamisesta on kunnissa huolehdittava. On tärkeätä, ettei julkisen palvelutuotannon vähentäminen luo yksityiselle puolelle tilannetta, jossa palvelutuottaja monopoliasemassa voi sanella kuntien ostamien palvelujen hinnat yksipuolisesti.

Yllä kuvaamani muutos edellyttää lainsäädäntötoimia, taloudellisten resurssien uudelleen kohdistamista, koulutuksen uudistamista, organisaatioiden ja prosessien selkiyttämistä sekä johtamisen kehittämistä. Ratkaisevassa asemassa on kulttuurimuutos niin uskomusten, asenteiden kuin tekojenkin tasolla. Tämä kulttuurimuutos ei tapahdu yhden komiteamietinnön tai selonteon tuloksena vaan edellyttää sitä, että merkittävä poliittinen liike, kuten SDP, panee tämän muutoksen liikkeelle ja ylläpitää sitä omissa puheissaan ja teoissaan jatkuvasti, päivästä päivään, vuodesta toiseen. Kun näin teemme, meillä on käsissämme uusi, ihmiskasvoisempi hyvinvointiyhteiskunta.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu