Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Oletko sinä minusta kiinnostunut?

01.04.2008

Kolumni Nuorisotutkimuksen verkkokanava Kommentissa huhtikuussa 2008

Kaukana Euroopan koillisessa sijaitsevassa harvaanasutussa Suomessa eräs vanha kulttuurinen piirre on vahva usko yksilössä piileviin voimavaroihin ja selviytymiskykyyn. Paitsi perinteinen talojen hajasijoittuminen maaseudulla myös kansainvälinen menestymisemme yksilöurheilulajeissa ja eräillä taiteen ja kulttuurin alueille ilmentävät tätä kulttuurista piirrettämme.

Tämän uskon nykyaikainen ikävä kääntöpuoli on se, että me olemme kohtuuttoman luottavaisia etenkin pienten lasten ja nuorten pärjäämiseen. Vanhempina olemme ylpeilleet sillä, miten nuorena lapsemme oppivat pärjäämään kotona pitkiä aikoja ilman aikuisten huolenpitoa tai seuraa. Meidän Maija on tosi reipas! Pidämme hyvänä sitä, että lapset oppivat nykytekniikan avulla valmistamaan itselleen aterian ilman äidin tai isän apua. Keski- ja Etelä-Euroopassa meidän luottamustamme lasten selviytymiseen hämmästellään.

Liian suuri luottamus yksilön sisäisiin voimavaroihin voi kääntyä välinpitämättömyydeksi. Lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on välttämätöntä, että häntä kohtaan osoitetaan luottamusta. Mutta liian varhainen luottaminen kääntyy helposti selviytymisen vaatimukseksi ja jopa hylkäämisen kokemukseksi lapsen omassa mielessä. Hän kokee jäävänsä yksi, kun hänestä ei riittävästi huolehdita. Hän kokee, ettei kukaan ole kiinnostunut hänestä, jos kaikki muut asiat kuin hänen elämänsä ovat tärkeämpiä hänen vanhemmilleen.

Lapsen syrjäytyminen, kokemus ulkopuolisuudesta ja osattomuudesta voi saada alkunsa jo varhaislapsuudessa, jos hän jää yksin kysymään: "Etkö sinä ole minusta kiinnostunut?" Jo pienen vauvan kehityksestä ja kommunikaatioyrityksistä näkyy, että ihmisen henkiinjäämisen tärkein edellytys on se, että hän kykenee herättämään äitinsä kiinnostuksen. Ellei tätä kiinnostusta synny, lapsi kuolee. Sama perusasetelma laajenee, kun lapsi kasvaa. Hän ei voi selviytyä vain omassa varassaan, vaikka hänessä onkin paljon sisäisiä voimavaroja. Ratkaisevaa on, että joku muukin on kiinnostunut hänestä. Tämä on tärkeätä sekä fyysisen hyvinvoinnin että henkisen kehityksen kannalta.

Kiinnostuksen osoittaminen kertoo sitoutuneisuudesta. Lapsen myönteinen kiinnostus itseensä edellyttää sitä, että joku toinen on hänestä aidosti kiinnostunut. Minäkuva ei koskaan muodostu tyhjiössä, ei myöskään nettisurffailulla täytetyssä tyhjiössä. Ihmiseksi kasvamiseen tarvitaan toinen ihminen ja toisia ihmisiä peiliksi, joiden kautta ja avulla yksilö oppii hahmottamaan kuka hän itse on. Kiinnostus on ilmausta ihmisten välisestä sidoksesta. Kiinnostus itseä ja omaa elämää kohtaan on itsestä välittämistä, joka on samalla sitoutumista kasvuun ja oman elämän edistämiseen.

Syrjäytymiskehityksen ehkäisemisessä tulisi kiinnostuksen osoittaminen ottaa keskeiseksi näkökulmaksi kaikilla tasoilla. Kuten edellä olen kuvannut, ratkaiseva merkitys on varhaisilla lapsuuden kokemuksilla, joissa kodin rooli on tärkeä. Tämän jälkeen ja rinnalla tulevat yhteiskunnan eri instituutioiden mahdollisuudet vahvistaa tai olla vahvistamatta lapsen ja nuoren osallisuutta yhteisössä ja yhteiskunnassa. Kiinnostuksen osoittaminen edellyttää paitsi riittäviä resursseja myös taitoa ja oikeata asennetta. Keskeinen merkitys on neuvolatoiminnalla, päivähoidolla ja peruskoululla joiden aineellisen ja henkiset voimavarat lasten, nuorten ja perheitten yksilölliseen kohtaamiseen on turvattava.

Lapsen ja nuoren syrjäytymiskehitystä ei estetä sillä, että vanhemmat antavat lapselleen yhteisen ajan sijasta rahaa. Rahan jakaminen ei ole kiinnostuksen osoittamista vaan yritys sanoa lapselle, että välitän sinusta vaikka en kiireiltäni jaksakaan olla sinusta kiinnostunut. Sama pätee yhteiskunnan sosiaalipolitiikkaan. Rahan jakaminen vaikeuksissa tai ahdingossa oleville ihmisille on keino sanoa, että hyvinvointivaltio huolehtii jokaisesta. Tosiasiassa ihminen kuitenkin jää usein yksin ja kokee, ettei hänen tilanteestaan kukaan ole oikeasti kiinnostunut. Hän tarvitsisi yksilöllistä apua ja palvelua, sitä että joku paneutuu hänen tilanteeseensa ja tekee voitavansa tilanteen korjaamiseksi yhdessä hänen kanssaan. Tarvitaan muutakin kuin rahaa. Kohdusta hautaan ihminen kysyy toiselta ihmiseltä: "Oletko sinä minusta kiinnostunut?"

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu