Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Vuoden 2009 budjetista

18.09.2008

Eduskunnan täysistunto 17.9.2008

Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2009 (HE 116/2008)

Arvoisa puhemies

Ensiksi: Julkisen talouden kestävyyden ohella on varmistettava yksityisten perheiden kestävyys. Jos perheet eivät kestä, murenee niin yksityinen kuin julkinenkin talous ennen pitkää

Toiseksi: Nollasummapelissä kannustaminen lisää eriarvoisuutta siten, että heikoimmassa asemassa olevien asema heikkenee entisestään

Budjettikirjan luvut sisältävät lyhyitä kuvauksia suomalaisesta yhteiskunnasta. Tekstiin sisältyy vertailulukuja paitsi taloudesta myös elämästä talouden takana.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan numerot ja tekstit vievät yhteiskuntamme kipupisteiden ytimeen. Tiedot kertovat, miten meillä Suomessa elämä on tapahtunut muutaman vuoden ajan. Vertailulukusarjat näyttävät myös sen, miten hallitus toivoo ja ennustaa elämän kulkevan tästä eteenpäin.

Aivan aluksi kerrotaan ylipainoisuudesta, alkoholin humalakäytöstä, tupakoinnista ja työkyvyttömyydestä. Vuoden 2000 jälkeen, vahvan taloudellisen kasvun kaudella niin ylipainoisuus, alkoholikuolemat, viinan humalakäyttö kuin työkyvyttömyyskin ovat selvästi kasvaneet. Vain tupakointi on vähentynyt. Budjettikirja kertoo, että kaikilla näillä alueilla tulee ensi vuonna selvä käänne, kun ministeriön Terveyden edistämisen politiikkaohjelma alkaa purra.

Vastaavat vertailuluvut olivat viime syksynä luettavissa vuoden 2008 budjettiesityksessä. Näyttää selvältä, että tuolloinen optimismi oli liioiteltua ja tavoitteen asettelu epärealistista. Tilastollisesti merkittävät muutokset ihmisten terveydentilassa tapahtuvat hitaasti.

Lastensuojelun osalta tilanne on vaikea. Avohoidon tukitoimien piirissä olevien lasten määrä on aikaisemmista ennusteista ja tavoitteista huolimatta edelleen nousussa. Vuosi sitten hallitus ennusti ja toivoi, että luvut kääntyisivät laskuun. Nyt tiedämme, että näin ei ole käynyt. Virallisen toivon ja arkisen todellisuuden välinen ero saattaa ensi vuoden lopulla olla jopa 5000 lasta, jos nykyistä kehitystä ei kyetä pysäyttämään. Vastaava kehitys näkyy kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärissä. Vuonna 2000 kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vajaat 13 000. Viime vuonna ylitettiin 16 000:n raja. Hallituksen tavoitteena on kääntää kehityksen suunta. Budjetin viimevuotiseen perustelutekstiin onkin nyt kirjoitettu yksi tärkeä lisätavoite: "Tuetaan perheiden hyvinvointia ja vanhemmuutta." Jos tässä onnistutaan, saattaa lastensuojelun raskaiden toimenpiteiden tarve vähitellen vähentyä.

Perheiden hyvinvoinnin ja vanhemmuuden tukeminen tarvitsee merkittäviä taloudellisia voimavaroja. Kuntien kotipalvelun voimavaroista ei nykytilanteessa ole juuri riittänyt lapsiperheille. Lapsiperheiden tukemiseen tarkoitettuja resursseja tulee lisätä paljon nykyistä rohkeammin. Juuri tähän tarkoitukseen sijoitettuja rahoja tulisi tarkastella julkisena investointina, joka vahvistaa julkista taloutta tulevaisuudessa. Julkisen talouden kestävyyden ohella on varmistettava yksityisten perheiden kestävyys. Jos perheet eivät kestä, murenee talouskin ennen pitkää.

Rahan lisäksi tarvitaan perhetyön huippuosaajia, jotka kykenevät ylittämään asenteellisia esteitä ja avaamaan kulttuurisia lukkoja yhteistoiminnan tieltä. Hallituksen käynnistämään "Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan" kohdistuu nyt todella kovia odotuksia. Ohjelmaan tulee nopeasti tuottaa jämäkkää ja konkreettista apua tämän katastrofaalisen kehityksen pysäyttämiseen.

Viimeaikaiset uutiset lisääntyneestä pienten vauvojen pahoinpitelystä ovat kriittisiä signaaleja, merkkejä, joita nyt tulisi osata lukea siellä, missä valta on. Tehtävänä on ratkaista se, miten vahva julkinen talous ja kansalaisten keskimääräinen ostovoiman kasvattaminen muutetaan henkiseksi voimaksi, joka tuo pelastuksen näille kaikkein pienimmille meidän joukossamme.

Oppositiosta katsoen on aidosti hämmentävää se, että monet sosiaaliturvan kehittämiseen liittyvät asiat sisältyvät ns. SATA-komitean työhön, joka tapahtuu julkisuudelta suojassa. Komitea ei ole tuottanut eduskunnalle vielä ainoatakaan esitystä, eikä ensi vuoden budjettiin ole varattu määrärahaa komitean esitysten toimeenpanoon. Kuitenkin eri tutkijoiden kesken vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että sosiaaliturvajärjestelmän yksi keskeinen heikkous on eräiden väestöryhmien jälkeenjääneet etuisuudet ja tulonsiirtojen matala taso. Kun komitean esityksiä varten ei ole varattu määrärahaa, syntyy epäilys, ettei järjestelmä paranna kenenkään sosiaaliturvaa ilman että se samalla heikentää jonkun toisen sosiaaliturvaa. Tällaisessa nollasummapelissä kannustaminen lisää eriarvoisuutta siten, että heikoimmassa asemassa olevien asema heikkenee entisestään.

Pääministerin ennen juhannusta ja nyt loppukesällä uudestaan esittämä ajatus 650 euron takuueläkkeestä sekoittaa soppaa entisestään. Oliko tämä ajatus SATA-komitean kehitelmä, joka kohta tulee eduskunnan käsittelyyn? Vai oliko pääministerin avaus merkki siitä, että myös hän alkaa olla kärsimätön komitean hitaaseen etenemiseen? Kuka maassamme johtaa sosiaaliturvajärjestelmän uudistamistyötä?

Olemme varmaankin kaikki samaa mieltä siitä, että vähimmäisturvan tasoa pitää nostaa. Kansaneläkkeellä ja pienillä työeläkkeellä olevat ovat silloin yksi kohderyhmä. Minä toivon että Valtioneuvoston asettama SATA-komitea tuo tähän jonkin ehdotuksen, jota voidaan siten rauhassa eduskunnassa tutkia ja tehdä viisaita ja kestäviä päätöksiä.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu