Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Paikallisuus on voimaa

11.08.2008

Juhlapuhe

Varsinais-Suomen kylätoimintapäivä, Taivassalo 9.8.2008

Taivassalolla on monia yhtymäkohtia Rymättylään, lapsuuden kotikuntaani. Molemmat ovat vanhoja, historiallisia paikkakuntia keskiaikaisine harmaakivikirkkoineen. Molempien kirkkojen sisämaalaukset puhuvat suorasukaista kieltä vuosisatojen takaa. Molempien paikkakuntien elämää leimaa merellisyys, aiemmin kalastukseen, sittemmin vapaa-aikaan liittyvänä elinkeinoelämän pohjana. Molemmat pikkukunnat ovat kantaneet sitkeän ja päättäväisen yrittäjyyden perinteitä. Molemmista on kehittynyt ja kehittymässä Turun lähialueen kuntia, joissa asutaan, kun työpaikka löytyy Turun seudulta.

Minusta tuntuu perin oudolta, kun ensi vuoden alusta Rymättylästä tulee osa Naantalin kaupunkia. Ymmärrän järjen tasolla, että kuntaliitos tässä tapauksessa on mielekäs ja perusteltu. Kyse on yhden lisäaskeleen ottamisesta tiellä, jota on jo vuosia kuljettu. Opetustoimi, terveydenhuolto ja monet muut asiat ovat jo pitkään olleet Naantalin kanssa yhteisesti hoidettuja. Asiat ovat palvelujen osalta kehittyneet ja teknisesti sujuneet, joten mikäs siinä. Kuntien haasteet kasvavat väestön ikääntyessä ja tehostamiselle on muutenkin tarvetta. Miksei siis organisaatioita ja hallintoa yhteen.

Silti, tunteen tasolla on outoa sanoa, että vanhemmistani tulee kaupunkilaisia ja että lähdenkin venereissuilleni jatkossa Naantalista enkä Rymättylästä. Miten käy rymättyläläisyyden tuossa muutoksessa? Huomaan, että muutos koskettaa myös minun identiteettiäni, vaikka en enää Rymättylässä asukaan. Häviääkö paikallisuus ja paikallinen historia tyystin, kun uusi kuntayksikkö syntyy, vai tuleeko Rymättylästä Naantalin uusi kaupunginosa. Minä en tiedä vastausta tähän, mutta luulen että tämä asia ratkeaa paikkakunnan ihmisten ja heidän tunteittensa ja identiteettinsä pohjalta ajan myötä. Jos rymättyläläisyys on erityinen voimavara, sitä ei pidä ehdoin tahdoin häivyttää vaikka hallinnollinen sanasto ei sille enää entistä paikkaa antaisikaan.

* * *

Ensi vuoden alussa Varsinais-Suomessa toteutuu merkittävä määrä kuntaliitoksia. Osana kunta- ja palvelurakenteen uudistamista kuntien koko kasvaa ja niiden lukumäärä Varsinais-Suomessa putoaa 26:llä 53:sta 27:een. Kuntaliitosten perusteella syntyy 10 uutta kuntaa. Pienten kuntien luvattu maakunta muuttuu vuoden vaihteessa kuntarakenteeltaan Suomen ennätysvauhtia. Kun koko maassa kuntien yhdistyminen koskettaa 99 kuntaa, maakunnassamme asia koskettaa 36 kuntaa. Varsinais-Suomessa kuntaliitosten ulkopuolelle tässä vaiheessa jää vain 17 kuntaa.

Muutos on hallinnon, johtamisen ja kuntademokratian kannalta erittäin merkittävä. Kuntarakenteen muutokselta odotetaan paljon. Valtion jakama kannustinraha lämmittää hetken ja toivottavasti auttaa selviytymään siirtymävaiheen monista vaativista kehittämishaasteista uusissa kunnissa. Pohjimmiltaan muutoksella pyritään siihen, että kunnallisen hallinnon ja tukitoimien pyörittämisestä selvitään aikaisempaa pienemmällä rahalla. Ja että isommissa yksiköissä kuntien perustehtävä terveydenhuollossa ja opetustoimessa voidaan hoitaa entistä tehokkaammin. Suuremmalla kuntakoolla vältetään parhaimmillaan monikerroksista hallintoa ja tuodaan todelliset arjen kysymykset lähemmäksi vaaleilla valittuja kunnallisvaltuutettuja.

Kuntarakenteen uudistamiselta odotetaan paljon hyvää, mutta muutos synnyttää myös uhkia ja epäilyksiä. Aikaisemmista, edellisen aallon kuntaliitoksista on joillain tahoilla ikäviä kokemuksia. Vastoin lupauksia ja odotuksia palvelut eivät ehkä parantuneetkaan. Merkittäviä pelkoja liittyy myös siihen, miten kunnan osa-alueitten ja kylien tarpeet huomioidaan ja kyläläisten äänet kuullaan uudessa isossa kunnassa. Miten meidän alueen tai kylän asioita voidaan jatkossa edistää, kun emme enää saa omaa edustajaa kunnanvaltuustoon? Kuntaliitosten myötä moni kunnanvaltuusto lakkaa olemasta. Vaikka isossa kunnassa valtuuston koko on suurempi kuin pienessä, tämä ei riitä korvaamaan valtuustojen lopettamista. Valtuutettujen määrä vähenee merkittävästi ja tämä merkitsee vakavaa haastetta demokratialle, kansalaisten suorille ja todellisille vaikutusmahdollisuuksille.

* * *

Miten asuinalueiden ja kylien ihmiset saavat oman äänensä kuuluville uusissa kuntarakenteissa on ratkaisevan tärkeä kysymys demokratian kannalta. Suomessa demokratia on perinteisesti ymmärretty nimenomaan edustuksellisena demokratiana, jossa kansalaiset valitsevat tuntemiaan ihmisiä edustamaan heitä ja ajamaan yhteisiä asioita. Tämä edustuksellinen rakenne muodostaa kuitenkin vain osan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista ja demokraattisesta ulottuvuudesta.

Tänä päivänä on ryhdytty korostamaan tiedottamisen ja avoimuuden merkitystä demokratian vahvistajana. Hyvään demokratiaan tarvitaan muutakin kuin hallinnon ja virallisen päätöksenteon tarkkaa hoitamista. Päättäjien on huolehdittava siitä että kuntalaiset tietävät, mitä asioita on valmistelussa, mitä mahdollisuuksia on käytettävissä, miten voi tehdä aloitteita ja niin edelleen. Nykysäädökset velvoittavat ja antavat runsaasti mahdollisuuksia kuntalaisten, asuinalueiden ja kylien näkemysten ja toiveiden kuulemiselle silloin kun visioita tai strategiaa kuntatasolla valmistellaan.

Ihmisten, asuinalueiden ja kylien toiveiden ja tarpeiden hyvä tunteminen on voimavara isonkin kunnan ja kaupungin asioiden kehittämisessä. Kyse on tässäkin tosiasioiden tuntemisesta ja tunnustamisesta, joka kuulun sanonnan mukaan on suurinta viisautta. Kuntarakennemuutokset asettavat uusille kunnanvaltuutetuille vahvan moraalisen velvoitteen olla aktiivisesti kiinnostunut myös niiden kunnan osa-alueiden tai kylien asioista, joista ei ole uudessa rakenteessa enää valittu edustajaa valtuustoon. Aikaisempaa pienempi valtuutettujen määrä ei saa merkitä sitä, että kiinnostus kuntalaisten toiveita ja tarpeita kohtaan vähenee.

Isossa kunnassa yhden valtuutetun valta ja vastuu on suurempi kuin pienessä kunnassa. Jos paikallistuntemusta ei hankita, jos asuinalueiden, kaupunginosien ja kylien tilanteisiin ei perehdytä riittävästi, otetaan suuri riski että kansalaisten isoja veroeuromääriä suunnataan virheellisesti.

* * *

Aktiivisuutta tarvitaan myös kuntalaisten puolelta uudessa tilanteessa. Minä luulen, että vaikka kunnan valtuutetut olisivat poikkeuksellisen hyväntahtoista väkeä, niin sittenkin tähän sopii sanonta: nopeat syövät hitaat. Ne asuinalueet ja kylät, joissa ihmisten kesken syntyy vahvaa yhteisöllisyyttä, ovat vahvoja epävirallisia vaikuttajia uudessa kunnassa. Kun ihmiset tunnistavat yhteisiä toiveita ja tarpeita ja lähtevät ajamaan näitä asioita, he saavat muutoksia aikaan. Jos yhteisiä tarpeita ei tunnisteta eikä yhteisöllisyyttä synny, on vaarana, että tuon kaupunginosan tai kylän asiat jäävät vähemmälle huomiolle myös siellä ylhäällä kunnan hallinnossa ja päätöksenteossa.

Paikallisuus on voimavara juuri silloin, kun se ilmenee aktiivisena yhteisöllisyytenä ja yhteen hiileen puhaltamisena. Kun löydetään yhteinen näkemys ja laaditaan rakentavia ehdotuksia eteenpäin lähetettäviksi, aiheutetaan hallinnolle päänvaivaa, mutta samalla helpotetaan asioiden suunnittelua ja hoitamista kunnan tasolla. Kuntalaisten aktiivisuudesta alue- ja kylätasolla on kesän aikana käyty laajaa keskustelua mm. Salon seudun sanomissa ja Turun sanomissa. Jälkimmäisessä oli viime tiistaina kyläasiamies Tauno Linkorannan ansiokas kirjoitus, jossa näitä kysymyksiä hahmotettiin rakentavalla tavalla.

Kun paikallisuutta voimavarana hyödynnetään uudessa kuntarakenteessa on tärkeätä, ettei kaikkea rakenneta ylhäältä päin valmiiksi. Aidolle aloitteellisuudella ja innostukselle pitää antaa tilaa ja aikaa syntyä. Silloin se myös kantaa ja kestää pidemmälle. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Linkoranta varoittelee myös liialliseen byrokratiaan sotkeutumista, jos paikallisaktiivisuus kanavoituu kovin virallisia hallinnonrakenteita myöten. Poliittisten puolueitten rooli suomalaisessa kuntajärjestelmässä on ollut sitä merkittävämpi mitä suuremmasta kunnasta on kyse. Pienissä kunnissa monia asioita on saatettu hoitaa yhdessä verrattain matalalla poliittisella profiililla.

Paikallinen aktiivinen yhteisöllisyys ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että poliittisten näkemysten ja niiden erojen merkitys keinotekoisesti tyystin häivytettäisiin. Minusta on reilua ja tärkeätä, että ihmiset saavat olla pienissäkin yhteisöissä mukana oman vakaumuksensa ja yhteiskunnallisen näkemyksensä kanssa. Silloin käsillä on aito ja hyvä pohja monipuolisille keskusteluille. Vahva yhteisöllisyys voi perustua vain avoimelle kohtaamiselle sellaisina kuin ihmiset ovat. Paikallisuus on ruohonjuuritason aktiivisuutta, jossa lopulta asiat nousevat ratkaisevaan asemaan. Vahva yhteisöllisyys johtaa yhteisymmärryksen ja konsensuksen politiikkaan silloin kun paikalliselta tasolta halutaan tuoda yhteinen ääni kunnan johdon kuultavaksi.

Hyvä kuulijat.

Varsinais-Suomi on kuntarakennemuutoksen kärkimaakunta. Siksi olen tarkastellut paikallisuutta voimavarana lähinnä tästä näkökulmasta. Sanomani soveltuu kuitenkin myös niihin kuntiin, jotka eivät ole kuntaliitoksen kohteena tällä kertaa. Vahva kuntademokratia, kansalaisten todellinen vaikuttaminen ja osallistuminen edellyttää muutakin kuin vapaita kunnallisvaaleja ja edustuksellisen demokratian rakenteita. Tarvitaan hallinnon aktiivista ja jatkuvaa kiinnostusta kuntalaisia, järjestöjä ja yhdistyksiä kohtaan. Tarvitaan kuntalaisten aktiivisuutta, aloitteellisuutta ja paikallista yhteisöllisyyttä, jotta demokratia sen täydessä merkityksessä toteutuisi. Paikallisuus on kuntademokratian keskeinen voimavara ennen tänään ja tulevaisuudessa.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu