Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Oikeudenmukaisuutta vai eriarvoisuutta

01.09.2008

Alustus Nokia 1.9.2008

"Rahalla saa ja hevosella pääsee."

Vanha sananlasku kuvaa kylmän realistisesti hevosaikakauden maailmaa. Menestymisen ja eteenpäin pääsyn ehdot on tiivistetty kahteen asiaan, rahaan ja hevoseen. Ne joilla on rahaa, voivat ostaa tarvitsemansa. Ne joilla ei ole rahaa, eivät voi ostaa sitä mitä tarvitsevat, vaikka tarpeet olisivat heillä samat kuin rikkailla ihmisillä. Ne, joilla on hevonen, kykenevät liikkumaan nopeasti ja väsymättä paikasta toiseen. Heidän vapautensa ja mahdollisuutensa maailman valloittamiseen on moninkertainen verrattuna niihin, jotka joutuvat liikkumaan jalkapatikassa.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Sama asia voidaan sanoa yleispätevämmin: Ne menestyvät, joilla on hallussaan menestymisen välineet. Tai: Ne selviytyvät, joilla on käytössään selviytymisen keinot.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jossa jokaisella on "rahaa" ja "hevonen", niin että jokainen "saa" ja "pääsee." Eriarvoisessa yhteiskunnassa joillakin on sekä rahaa, että hevonen, mutta toisilla taas ei kumpaakaan näistä. Toisin sanoen: Oikeudenmukaisen yhteiskunnan tunnistaa ensinnäkin siitä, että se antaa jokaiselle ihmiselle menestymisen mahdollisuuden ja välineet. Toiseksi, oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa huolehditaan siitä, että kaikilla on käytössään riittävät keinot selviytymiseen silloinkin, kun epätavalliset riskit ja kohtuuttomat vastoinkäymiset , kuten työtapaturma, pitkäaikainen sairaus tai vammaisen lapsen syntymä, ovat käsillä. Eriarvoisessa yhteiskunnassa osa ihmisistä ei koskaan saa menestymisen mahdollisuuksia eikä selviytymisen keinoja.

Suomalaisessa yhteiskunnassa oikeudenmukaisuudesta tuli viime vuosisadalla keskeinen tavoite. Tällä tavoin kuvatun oikeudenmukaisuuden puolesta on aloitteiden tekijänä ponnistellut erityisesti sosialidemokraattinen puolue. Teollisuuden ja maaseudun työväestö kuului pitkään niihin, joilla ei ollut sen enempää rahaa kuin hevostakaan. Menestyksen välineiden puuttuessa he eivät saaneet sitä, mitä tarvitsivat eivätkä päässeet sinne minne halusivat.

Vapaus äänestää ja asettua ehdokkaaksi vaaleissa samoin kuin mielipiteen ja kokoontumisen vapaus olivat se kivijalka, jonka antamalle perustalle lähdettiin rakentamaan oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Vapaus on tämän päivän Suomessa niin itsestään selvä asia, ettemme helposti tule ajatelleeksi, miten ratkaiseva asia se on oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Poliittisen vapauden antamin valtuuksin lähdettiin rakentamaan Suomesta yhteiskuntaa, joka tarjoaisi jokaiselle mahdollisuuden koulunkäyntiin, terveydenhuoltoon ja vanhuuden turvaan. Lähdettiin tekemään yhteiskuntaa, jossa yksilön elämänkohtalo ei kokonaan määräytyisi sen perusteella millaiseen perheeseen hän syntyy.

Menneen vuosisadan Suomen menestystarina on merkinnyt eriarvoisuuden vähenemistä ja oikeudenmukaisuuden vahvistumista maassamme. Opetus on maksutonta peruskoulusta yliopistoihin asti. Perusterveydenhuolto on lähes maksutonta. Erikoissairaanhoidon kulut hoidetaan pääosin julkisista varoista. Jokaisella perheellä on oikeus saada lapselleen päivähoitopaikka. Kansaneläkejärjestelmä takaa sen, että jokaisella ikääntyneellä on jokin perusturva. Työttömyysturvajärjestelmän kautta huolehditaan siitä, ettei työttömyyden pitkittyminen vie elämisen mahdollisuuksia kokonaan.

Oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii sitä, että yhteiskunnassa olevia voimavaroja otetaan yhteiseen käyttöön. Meillä tämä on tarkoittanut suhteellisen korkeata veroastetta. Verotus on suurimmalta osaltaan tasaveroa, joka toteutuu paitsi kunnallisverotuksessa myös arvonlisäverona tavaroiden hinnoissa. Merkittävä osa veroista kootaan tämän ohella valtion tuloverona, jossa veroasteikko on progressiivinen. Veroasteikon progressiivisuus johtuu ajatuksesta, jonka mukaan on oikeudenmukaista, että kukin maksaa veroja veronmaksukykynsä mukaisesti. Koska kaikki osallistuvat verojen maksamiseen, on oikeudenmukaista, että maksuttomat tai hyvin edulliset yhteiskunnan palvelut ovat yhtäläisesti niin varakkaiden kuin vähemmän varakkaiden saatavilla. On pidetty oikeudenmukaisena sitä, että ne, joilla juuri nyt menee hyvin, antavat tästä hyvästä hieman enemmän. Yhteisestä säkistä otetaan varat mahdollisuuksien luomiseen niille, jotka juuri nyt elävät haavoittavissa olosuhteissa.

Suomalainen oikeudenmukaisuuden ihanne ei ole kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei kukaan saisi olla rikas tai menestyä taloudellisesti. Meillä päinvastoin on pidetty oikeudenmukaisena sitä, että henkilö voi osaamisensa ja ahkeruutensa avulla vaurastua ja päästä sillä tavalla elämässä eteenpäin. Tämän mahdollisuuden katsotaan yleensä olevan ratkaisevan tärkeä kannustavuuden ja työhön motivoitumisen kannalta. Innostus ahkeruuteen opiskelussa ja työssä on puolestaan avainasia koko yhteiskunnan menestymisen kannalta. Tarvitaan innostusta, halua päästä eteenpäin, jotta talouselämä rullaa sujuvasti ja sen hedelmiä voidaan ohjata paitsi ihmisten omaan käyttöön, myös yhteisiin tarpeisiin. Oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa on suhteellisen korkea hyvinvoinnin taso, ei voi toteutua ilman verrattain reipasta työntekoa ja ahkeruutta. Tosin suuri osa ahkeruudesta, työmotivaatiosta ja sitoutuneisuudesta syntyy muilla kuin taloudellisilla kannustimilla. Perinteisesti on tällöin puhuttu kutsumuksesta.

Eriarvoisuuden torjumisen kannalta hyvin tärkeä asia on työmahdollisuuksien luominen. Jos ihmisellä ei ole mahdollisuuksia työhön ja sen tuomiin ansioihin, häneltä puuttuvat aivan keskeiset menestymisen mahdollisuudet ja jopa selviytymisen edellytykset. Työmahdollisuudet edistävät oikeudenmukaisuutta. Työmahdollisuudet riippuvat sekä työntekijän asuinpaikasta että hänen ammatistaan ja taitavuudestaan. Toisaalta työmahdollisuudet ovat riippuvaisia siitä, miten julkinen sektori ja yksityinen elinkeinoelämä luovat työpaikkoja kullakin paikkakunnalla tai alueellisesti. Julkisella sektorilla tehtävät päätökset, samoin kuin yrityselämässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat olennaisesti siihen, miten eriarvoisuus kasvaa tai vähenee alueilla.

Nykyaikaisessa avoimessa yhteiskunnassa työpaikkojen syntymistä voidaan vauhdittaa kuntien ja valtion julkisin investoinnein, esimerkiksi osoittamalla rahaa tie- ja asuntorakentamiseen. Kunnat voivat vaikuttaa alueensa elinkeino- ja kaavoituspolitiikalla siihen, miten houkuttelevana yritykset näkevät alueen. Talouden perustuessa yhä enemmän ihmisten kulutukseen, tavaroiden ja palvelujen ostoon, on kansalaisten ostovoiman kehittymisellä suuri merkitys myös työpaikkojen syntymiselle ja säilymiselle. Minun ostovoimani kasvu synnyttää mahdollisuuksia uusiin työpaikkoihin. Kun käytän rahani esimerkiksi remonttimiehen palkkaamiseen sen sijaan, että tekisin työn itse, luon uusia mahdollisuuksia sekä itselleni että tuolle remonttimiehelle. Ostovoiman kasvu lisää mahdollisuuksia ja on sen takia merkittävä tekijä oikeudenmukaisen yhteiskunnan vahvistamisessa.

Tutkimusten mukaan eriarvoisuus Suomessa on kasvanut 90-luvun puolivälin jälkeen. Ihmisten mahdollisuudet päästä eteenpäin elämässä tai selviytyä arkipäivän haasteista eroavat toisistaan yhä voimakkaammin. Eriarvoisuuden kasvu johtuu pääosin kahdesta ilmiöstä. Laman jälkeisenä aikana on tehty päätöksiä, joiden takia pääomatulojen verotus on keventynyt. Tämä on merkinnyt sitä, että kaikkein varakkain kymmenesosa suomalaisista on rikastunut selvästi muita nopeammin. Rikkaus on alkanut kasautua aikaisempaa selvemmin. Samaan aikaan, ja myös laman seurauksena, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on kohentunut vain vähän. Toimeentulon kannalta välttämätön vähimmäisturva on jäänyt pahasti jälkeen sekä yleisestä ansiokehityksestä että kustannuskehityksestä. Köyhin kymmenesosa suomalaisista on köyhtynyt.

Eriarvoisuus on kasvanut myös muilla kuin taloudellisilla mittareilla mitattuna. Erot lasten ja nuorten selviytymisessä koulussa ja koulun jälkeen opintoihin ja työelämään, ovat kasvaneet. Vaikka suurin osa lapsista ja nuorista voi ennätyksellisen hyvin, on olemassa kasvava joukko lapsia ja nuoria, jotka jäävät vaille riittävää huomiota. Kun he eivät saa ajoissa tarvitsemaansa tukea, he jäävät vaille niitä mahdollisuuksia, joilla elämässä pääsee eteenpäin ja menestyy. He eivät saa tarvitsemaansa ”rahaa” ja ”hevosta”. Kun päiväkotien ja koulujen henkilöresurssit ovat monin paikoin alimitoitettuja, ei oikeudenmukainen yhteiskunta voi siellä toteutua. Riittävä määrä ohjaajia, opettajia ja oppilashuollon ihmisiä olisi hyvä keino varmistaa, että jokainen oppilas löytää itselleen menestymisen mahdollisuuksia.

Myös kansalaisten terveysoloissa on tapahtunut eriarvoistumista. Taloudellisesti hyvin toimeentulevat ovat yleensä työelämässä ja säännöllisen työterveyshuollon piirissä. He käyttävät terveyspalveluja ja ovat terveempiä. Äkillisen hädän tullessa he saattavat muutoinkin kääntyä yksityisen terveydenhuollon tai lääkärinavun puoleen. Rahalla he pääsevät palvelun tai hoidon piirin nopeasti. Pienipalkkaiset tai vähimmäisturvan varassa elävät, kuten pitkäaikaistyöttömät, ovat julkisen terveydenhuollon varassa. He jäävät säännöllisen terveydenhuollon ulkopuolelle. Apua tarvitessaan he lähtevät terveyskeskukseen jonottamaan. Siellä heidät laitetaan erikoislääkärin jonoon, jonne pääsyyn saattaa olla viikkojen odotus. Oikeudenmukaisuus edellyttäisi, että jokainen saisi mahdollisuuden säännölliseen terveyden seurantaan ja arviointiin sekä mahdollisuuden nopeaan ja sujuvaan apuun silloin kun sen tarve on. Tällainen oikeudenmukaisuus parantaisi kansanterveyttä ja lisäisi yksilöiden toimintakykyä. Kaikki hyötyisivät siitä, että heikoimmassa asemassa olevien terveyttä voitaisiin parantaa.

Ensi vuoden budjettiesityksessään hallitus on myönteisellä tavalla tarttunut joihinkin eriarvoisuutta ylläpitäviin asioihin. Hallitus korottaa eräitä rahallisia minimietuuksia, kuten äitiysraha, isyysraha, vanhempainraha, kuntoutusraha sekä sairauspäiväraha. Tämä tuo lisämahdollisuuksia näille ihmisille. Hallituksen päätös pienentää työllisyysmäärärahoja sen sijaan heikentää niitä resursseja, joilla pitkäaikaistyöttömille ja kaikkein vaikeimmin työllistyville luodaan mahdollisuuksia palata työelämään. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta olisi ollut välttämätöntä lisätä ponnisteluja niiden hyväksi, joilla menestymisen mahdollisuudet ovat nyt kaikkein pienimmät.

Kaikkein vakavin huoli koskee kuitenkin kuntasektorin palvelujen riittävyyttä ja laatua. Sosialidemokraattien mielestä hallitus luottaa liikaa kuntien kykyyn itse ratkaista taloudelliset pulmansa. Kuntaliiton puolelta on esitetty voimakasta kritiikkiä hallituksen budjettiesitystä kohtaan. Kunnat ovat taloudeltaan erilaisessa tilanteessa. Valtion asiana olisi huolehtia siitä, että kansalaisten yhdenvertaisuus tästä huolimatta toteutuu riittävällä tavalla. Hallitus on valinnut linjaksi jakopolitiikan, jossa jaettavissa oleva hyvä jaetaan kansalaisille veronkevennyksinä. Totta kai on mukava saada muutama kymppi lisää rahaa. Silti monet ovat sitä mieltä että tätäkin paljon tärkeämpää olisi huolehtia siitä, että terveyskeskukset, vanhainkodit, kotipalvelut, päivähoito ja peruskoulu toimivat hyvin.

Sosialidemokraatit tekivät eduskuntavaaleihin ohjelman, jossa esitettiin kunnille osoitettaviksi merkittäviä lisäpanostuksia kouluille, terveydenhuoltoon ja vanhustenhuoltoon. Halusimme ilmaista vastustavamme sitä kehitystä, jossa julkiset palvelut heikkenevät ja yhä suurempi osa niistä siirtyy yksityisille markkinoille. Eduskunnassa olemme tehneet vastaavansisältöisiä esityksiä.

Oikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden kannalta suuren haasteen muodostaa maassamme harjoitettava veropolitiikka. Suurimman verotaakan kantavat keskituloiset, joiden palkkatulot yltävät keskitasolle tai hieman sitä korkeammalle. Palkkatuloja tarkastellessa näyttää selvältä, että heillä on veronmaksukykyä paljon enemmän kuin pienituloisilla. Oikeudenmukaisuusongelma syntyy siitä, että eri tulolajeja verotetaan eri tavalla. Kaikkein varakkaimpien tuloissa ansiotuloilla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Suurimmat tulot ovat pääomatuloja, joiden verotus on merkittävästi matalampi kuin ansiotuloverotus.

Oikeudenmukaisuusongelma ei ole siinä, että joku on rikas, vaan siinä, että tämä omaisuustuloja nauttiva ryhmä ei osallistu oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseen samalla panoksella kuin pelkästään ansiotuloja saava veronmaksaja. Sosialidemokraattien mielestä oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii sitä, että omistamisesta syntyviä tuloja kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin palkka- tai eläketuloja. Verouudistus olisi rakennettava tältä pohjalta. Se toisi lisää selviytymisen, etenemisen ja menestymisen mahdollisuuksia sekä kaikkein heikoimmassa asemassa oleville että keskiluokalle. Menestyvän yhteiskunnan avain on siinä, että menestymisen edellytyksiä luodaan kaikille ja että jokainen maksukykynsä mukaisessa suhteessa osallistuu menestymisen edellytysten rahoittamiseen. Kaikki hyötyvät, kun yhdessä huolehditaan siitä, että jokainen pääsee elämässä eteenpäin ja saa menestymisen mahdollisuudet. Menestymisellä on taipumus periytyä. Siksi on avainasia huolehtia kaikkien menestyksestä nyt.

”Rahalla saa ja hevosella pääsee.” Tämän poliittisen liikkeen tehtävänä on huolehtia että jokaisella on rahaa ja hevonen elämäänsä varten.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu