Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Ihminen ensin!

11.12.2008

Poliittinen tilannekatsaus

Helsingin sos.dem. syyspiirikokous 22.11.2008

Suomessa ei mikään puolue ole koskaan niin moninkertaisin allekirjoituksin luvannut kansalaisille toivoa kuin Kokoomus viimevuosien kampanjoinnissaan. Kampanjoinnin avaintermi on valittu nerokkaasti, sillä "toivolla" on kyky saada ihmiset liikkeelle. Erityisesti epävarmoina aikoina ja toistuvasti koettujen pettymysten vaivaamat ihmiset tarttuvat hanakasti toivoon.

Kokoomuksen lupaama toivo sai syksyllä 2007 hoitajat liikkeelle aina joukkoirtisanoutumisuhkaan asti, kun luvattua tasa-arvotupoa ei kuulunut. Matti Vanhasen johtamalla hallituksella olikin täysi työ saada toivon liikkeelle panemat ja kylmästi petetyt ihmiset järjestykseen. Hallituksen käytössä olevista keinoista valittiin järein: pakkolaki. Toisin kuin Kokoomus, hallitus näki tehtäväkseen auttaa niitä epätoivoisia ihmisiä, joiden terveyttä ja henkeä hoitajien joukkoirtisanoutuminen olisi kenties uhannut. Hallitus ei ottanut vastuuta Kokoomuksen vaalilupauksista, vaan katsoi asiakseen huolehtia yhteiskunnallisesta turvallisuudesta valtion talouden juuri hyväksyttyjä kehyksiä särkemättä. Tehyläisille käännettiin selkä.

Jo ennen juhannusta oli selvää, että toivo tulee kääntymään pettymykseksi, kun tupovalmistelut kariutuivat ja kun hallitus vahvisti vaalikauden budjettikehykset. Sitä, että tuo myönteinen, valoisa ja vapauttava toivo tulisi vaihtumaan epätoivoksi, ei kukaan tiennyt aavistaa vielä juhannuksena. Että historiallinen toivo vaihtuisi historialliseksi pettymykseksi, äärimmäiseksi työtaistelutoimenpiteeksi ja valtiovallan äärimmäiseksi poikkeuslainsäädännöksi.

Sanat ovat vaarallisia. Ne liikuttavat ihmisiä. Viisas on se, joka vastaa sanoistaan.

Kokoomuksen menestys jatkui nyt kuntavaaleissa. Ihmiset etsivät toivoa. Onko jälleen edessä pettymyksiä, jää nähtäväksi. Monet odottavat nyt vakavina sitä, mitä tapahtuu kun Kokoomus käärii hihat ja ryhtyy hommiin. On selvää, ettei pelkkä hihojen kääriminen nyt auta. Nyt pitää myös löysätä kravattia ja avata paidan ylimmäinen nappi. Kokoomuksen olisi nyt syytä miettiä miten kannustaa niitä, joilta hihat ovat jo palaneet tai tulevat palamaan alkamassa olevan taloudellisen taantuman johdosta.

Mitä silloin kääritään, jos hihat ovat palaneet? Mihin silloin ryhdytään, jos hommat ovat loppuneet? Tenhoava puhe hihojen käärimisestä ja hommiin ryhtymisestä on vaarassa muuttua tyhjäksi sanahelinäksi. Kansalaiset odottavat nyt, että hallitus vetää työhaalarit tosissaan päälle ja turvaa kotien ja perheitten selviytymisen edessä olevasta taloudellisesta taantumasta. Moni pelkää saavansa rukkaset työnantajaltaan. Moni joutuu panemaan rukkaset naulaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi.

Hoitajien pettymyksestä selvittiin pakkolain säätämisellä. Taloudellista taantumaa ei voida pakkolailla torjua. Haaste on nyt toisenlainen. USA:sta alkanut finanssikriisi muistuttaa luonnonkatastrofia hallitsemattomuudellaan. Kuukausia jatkuneet eri maiden hallitusten toimenpiteet eivät ole tähän mennessä johtaneet selkeään positiiviseen käänteeseen. Arvellaan, että myrsky kestää aikansa kunnes rauhoittuu. Positiiviset odotukset sijoittuvat vuoden 2010 puolelle. Epävarmoja tietysti nekin odotukset ovat.

Myrskyssä on varmistettava että kaikki pysyvät veneessä. Tilanne veneessä rauhoittuu, kun jokainen tietää, ettei häntä hurjimmassakaan aallokossa päästetä putoamaan laidan yli. Jos mukana on muuta kuormaa, sitä voidaan heittää pois, mutta ihmisistä on pidettävä huolta. Tärkeintä ei ole rahapussi tai kultaharkot, vaan se, että matkustajat pelastuvat, kunnes myrsky on ohi. Ihminen ensin! Korostavat Euroopan sosialidemokraattiset puolueet EU-vaaliohjelmassaan.

Käsillä oleva yhteiskunnallinen haaste on juuri tällä tavalla moraalinen ja eettinen haaste. Me joudumme myrskyn silmään hyvin todennäköisesti. Joidenkin mielestä pahempaan kuin 90-luvun alussa, toisten mielestä pääsemme nyt selvästi helpommalla. Moraalinen velvollisuutemme on nyt katsoa miten edellisestä myrskystä on selvitty. Kävikö joidenkin silloin huonommin kuin toisten? Saivatko jotkut meidän suomalaisten joukossa suurempia haavoja kuin toiset? Miten paljon joukossamme on heitä, joiden haavat ovat vieläkin kipeitä edellisen laman ja leikkausten jäljiltä? Heitä jotka eivät saa yhteiskunnalta apua hätäänsä ja turvattomuuteensa, heitä joiden tulot eivät riitä säälliseen elämään.

Kun myrsky iskee, miten näiden ihmisten käy? Eikö meidän ehdoton velvollisuutemme ole huolehtia siitä, ettei ainakaan heitä sijoiteta veneen laidalle ottamaan vastaan myrskyn raivoa? Kun taloudellisen taantuman kuorma annettaan kohta kannettavaksemme, eikö meidän ehdoton velvollisuutemme ole huolehtia siitä, että suurimman kuorman kantavat ne, jotka nyt ovat meistä vahvimpia? Tuskin kukaan tosissaan epäilee sitä, etteikö maassamme olisi kykyä kantaa koko yhteiskunta vakavankin taantuman yli. Taloudellista voimaa ja varallisuutta meillä on riittävästi.

Olennainen kysymys on, onko meillä henkistä voimaa kuljettaa tätä yhteistä paattia yhdessä myrskyn silmän läpi. Vastuussa olevien on ymmärrettävä, että tällaisissa tilanteissa perälaudan kiinni pitäminen on tärkeämpää kuin valtion rahapussin kiinni pitäminen. Me sosialidemokraatit olemme oppineet edellisestä myrskystä sen, että erityisesti vaikeina aikoina ihmisten pitää voida kokea, että kuormat jaetaan oikeudenmukaisesti. Ihmiset eivät jaksa epäoikeudenmukaisuutta. Kuormien oikeudenmukaisen jakamisen periaate edellyttää muun muassa sitä, että tuloverotukseen tehdään kokonaisverouudistus, jossa pääomatulojen verotusta kiristetään.

Tämänkertainen talouden taantuma on seurausta Yhdysvalloista alkaneesta rahoituskriisistä. Kriisin eräs laajavaikutteinen seuraus on ihmisten ostovoiman romahtaminen Yhdysvalloissa. Kun tuo maanosa on eurooppalaisen teollisuuden merkittävä vientimaa, vaikutukset EU:lle ovat dramaattiset. Nämä vaikutukset heikentävät suoraan ja välillisesti myös Suomen vientimahdollisuuksia. Viennin heikentyessä kotimaisen kysynnän merkitys maan taloudelle kasvaa. Mitkään havainnot Yhdysvalloista eivät anna syytä uskoa, että kotitalouksien ostovoima siellä olisi nopeasti palautumassa. Myrsky ei ihan heti ole ohi.

Matti Vanhasen II hallituksen käsitys on, että hallitusohjelmassa jo keväällä 2007 päätetyt veronkevennykset ovat oivallinen tapa vahvistaa kansalaisten ostovoimaa ja piristää. Onnellista on että ne sattuvat juuri tähän kohtaan, hallituksen puolelta todetaan. Omassa vaihtoehtobudjetissamme me olemme esittäneet että veronkevennyksiä painotettaisiin pieni- ja keskituloisiin. Olemme arvioineet, että korkeita ansiotuloja saavien veronkevennyksillä ei ole merkittävää vaikutusta kotimaisen kysynnän kasvuun. Hallitus itsekin uskoo vain puolittain veronkevennysten elvyttävään vaikutukseen todetessaan, että "kotitalouksien kasvanut varovaisuus vähentänee kulutushalukkuutta."

Kun puhutaan ostovoiman kasvattamisesta taloutta elvyttävänä asiana, olisi keskustelua laajennettava rahasta henkiselle puolelle. Ihmisten ostopäätökset ovat riippuvaisia paitsi käytettävissä olevasta käteisestä rahasta myös psykologisesta mielen tilasta. Talouden rattaiden pyöriminen riippuu suurelta osalta siitä, millainen on ihmisten henkinen ostovoima. Henkinen ostovoima on ostamisrohkeutta, joka riippuu siitä, miten turvatuksi ihminen tuntee tulevaisuutensa. Pienituloisella virkamiehellä voi olla paljon henkistä ostovoimaa, kun hän tietää olevansa varmassa ja pysyvässä työpaikassa. Pätkätyötä tekevä, tai lomautusuhan alla oleva ihminen voi saada hyvääkin palkkaa, mutta tulevaisuuden epävarmuus leikkaa henkisen ostovoiman, ja kaikki liikenevät rahat menevät säästöön tai velkojen lyhentämiseen.

Hallituksen kyky vahvistaa henkistä ostovoimaa on tähän mennessä osoittautunut vaatimattomaksi. Talousarvion täydennyksessä hallitus kertoo ensi vuoden budjetin olevan 2,5 miljardia elvyttävä. Budjetti onkin tuon verran miinusmerkkinen, kun loppusummia katsotaan. Velan oton kasvattaminen johtuu lähes kokonaan siitä, että hallitus on alentanut arvioitaan verotuottojen kertymästä kahdella miljardilla eurolla. Menopuolelle, elvyttäviin toimiin hallitus esittää lisäystä vajaat puoli miljardia. Puheet EU-maiden elvyttävimmästä budjetista voi unohtaa. Riittävätkö nämä panostukset ylläpitämään tai vahvistamaan kansalaisten taloudellista ja henkistä ostovoimaa niin, että kotimainen kysyntä pysyy korkeana?

Hallitus myöntää itsekin, ettei tästä ole paljon apua. Pääministeri on ilmoittanut, että ensi vuoden budjetin ensimmäinen tarkistus, lisäbudjetti, annetaan jo tammikuussa. Kun pettymys nyt esiteltyyn budjetin täydennykseen on väistämätön, katseet kohdistuvat odottavaisina tammikuuhun. Tässä vaiheessa kansalaisille jää käteen toivo. Muilta osin anti jää vähäiseksi. Talousarvion täydennys jatkaa hallituksen jo elokuussa aloittamaa linjaa, jossa se pyrkinyt viimeiseen asti vähättelemään käsillä olevan tilanteen vakavuutta. Kun me olemme korottaneet ääntämme, on meitä syytetty pelottelusta ja vastuuttomuudesta. Nopeasti tilanne on kuitenkin valitettavasti kehittynyt vielä pelottavammaksi kuin me ajattelimme.

Kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta ratkaisevaa on se, mitä tapahtuu kunnissa. Julkisen vallan tehtävänä on huolehtia siitä, että kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu. Suurimmaksi osaksi tätä tehtävää toteutetaan kuntien tuottamien erilaisten palvelujen avulla. Päivähoito, koulu, terveydenhuolto, lääkärinapu, kirjasto ja niin edelleen. Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli on tarkoittanut sitä, että ihmisillä on asumisensa perusteella oikeus tämän kaltaisiin peruspalveluihin maksutta tai lähes maksutta. Yhdenvertaisuutta ylläpitävät palvelut on rahoitettu veroilla, joita jokainen maksaa veronmaksukykynsä mukaisessa suhteessa.

Palvelutarpeiden kasvu ja rahoituksen suhteellinen heikkeneminen on monin paikoin johtanut vakaviin murtumiin tässä mallissa. Kun ihmiset ovat pettyneet palveluiden laatuun tai jääneet niitä vaille, he ovat turvautuneet yksityisiin palveluihin esimerkiksi terveyspalveluissa. Tällaiset valinnat ovat olleet mahdollisia vain niille, joilla on siihen varaa. Viimeaikainen kehitys onkin johtanut siihen, ettei kansalaisten yhdenvertaisuudesta peruspalveluiden käyttäjinä juuri voi puhua. Muutos on merkittävä erityisesti siksi, että yhdenvertaisuuden heikkeneminen on syönyt yleistä arvostusta julkisilta palveluilta.

Edessä oleva talouden taantuma muodostaa merkittävän uhkan kuntien talouden kestävyydelle. Samalla vaarantuu kuntien kyky ylläpitää entistä palvelutuotantoaan ja tai palveluiden laatua. Riskinä ei nyt ole vain kuntien tilapäinen velkaantuminen vaan se, että vaikeassa tilanteessa etsitään säästöjä heikentämällä julkista palvelujärjestelmää entisestään esimerkiksi henkilöstön lomautusten muodossa. Mikäli näin toimitaan, silloin ei ihmisille jää juuri muuta mahdollisuutta kuin turvautua markkinoilla toimivaan yksityiseen palvelutarjontaan. Tämä merkitsisi yhdenvertaisuusperiaatteen sivuuttamista peruspalveluissa ja samalla hyvinvointivaltion yhden aikakauden päättymistä.

Jotta näin ei kävisi, tulisi hallituksen nyt huolehtia kuntatalouden kestävyydestä. Tähän sisältyy monia keinoja. Paitsi valtion talouden, myös kuntatalouden kannalta keskeistä on työllisyyden vahvistaminen. Hallituksen on budjettipäätöksin tuettava nopeasti hiipuvaa talonrakennusalaa ja edistettävä erityisesti vuokra-asuntotuotantoa. Julkisesti tuetun vuokra-asuntotuotannon merkittävä lisääminen toisi helpotusta asumisen kustannustasoon ja helpottaisi myös tulevaisuudessa monien perheiden elämää.

Niin rautatie kuin maatieväylästön puolellakin on suuri määrä kiireellisiä ja välttämättömiä tarpeita, jotka odottavat rahoitusta ja sopivaa suhdannetilannetta. Helsingissä eduskuntatalon edessä on surullisen kuuluisalla Musiikkitalon työmaalla komeasti nosturit pystyssä. Vain vähän aikaa sitten oli niin kova korkeasuhdanne, ettei talolle tahtonut löytyä kohtuuhintaista urakoitsijaa ja moni uumoili kuopan jäävän silleen. Nyt on mukava todeta, että tuokin työmaa tässä suhdannetilanteessa toteuttaa merkittävää yhteiskunnallista tehtävää työllistäjänä ja talouden rattaiden pyörittäjänä. Hyvä, julkinen investointi!

Odotettavissa oleva heikkenevä työllisyystilanne edellyttää lisäpanostuksia työllisyysmäärärahoihin. Työttömyys voi ensi vuonna monin paikoin ilmetä pitkäaikaisina lomautuksina. Yritykset halunnevat pitää kiinni työntekijöistään odottaessaan taantuman päättymistä ja ennakoidessaan silloin syntyvää työvoimapulaa. Yritysten ja julkisen vallan olisi yhdessä huolehdittava siitä, että pitkään lomautettujen työkyky ja valmius työelämään ei pääse romahtamaan pitkän lomautuksen aikana.

Kuntien talouden kestävyydestä tulee huolehtia riittävillä valtionosuuksilla. Työttömyyden kasvu asettaa kunnille lisää haasteita, joihin niiden on kyettävä vastaamaan.

Maan talous on hyvässä kunnossa. Sitä kuvastaa valtiovarainministerimme saama ykkössija Financial Timesin leikillisessä vertailussa. Katainen itse totesi tuon arvosanan kuuluvan "meille kaikille". Hallitus toteaa, että Suomen talous on perustaltaan terve. Hallitus ennustaa, että koko julkisen talouden rahoitusasema pysyy ensi vuonnakin ylijäämäisenä, vaikka valtio joutuukin tasapainottamaan budjettia vähäisellä velanotolla. Rakenteellisesti Suomi kuuluu EU:n mittakaavassa eniten ylijäämäisiin maihin kun sosiaaliturvarahastot otetaan huomioon. Hallituksella on siten käytettävissään rahallista elvytysvoimaa.

Nyt tarvittaisiin kuitenkin myös henkistä elvytysvoimaa. Valmiutta merkittävästi suurempiin elvyttäviin investointeihin ja panostuksiin. Kansalaiset ovat syystä huolissaan. Hallituksen tehtävänä on lisätä kansalaisten luottamusta. Ei pelkillä puheilla ja vakuutteluilla vaan konkreettisilla päätöksillä, jotka vahvistavat meidän yhteistä selviytymiskykyämme myrskyn alla. Me SDP:ssä olemme valmiit laajapohjaiseen yhteistyöhön hallituksen, muiden oppositiopuolueiden ja työmarkkinajärjestöjen kanssa kaikella sillä osaamisella ja asiantuntemuksella joka meillä on.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu