Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Hankintalaki edistää reilua kilpailua

11.12.2008

Eduskunnan täysistunto 26.11.2008

Keskustelu valtioneuvoston selonteosta hankintalakiuudistuksesta (VNS 7/2008)

Arvoisa puhemies! Talousliberalismin kunnioitettu isä Adam Smith olisi iloinen hankintalaista. Lain perimmäisenä tarkoituksena on monopolien murtaminen ja reilun kilpailun edistäminen yhteiskunnassa. Tämän lain tapauksessa monopolien torjuminen tapahtuu sillä alueella, jolla kunnat ja valtio toimivat yksityisesti tuotettujen tavaroiden ja palvelujen ostajina.

Hankintalain tarkoituksena on siis varmistaa se, ettei yksityinen yritys voi nousta määräävään markkina-asemaan, jossa se voisi hinnoitella tuotteensa mielivaltaisesti ja vähät välittää tuotteidensa laadusta. Adam Smithin lähes ikivanhan ja kutakuinkin siunauksellisen talousliberalismin kaunis ajatus oli juuri tämä: yksityisen monopolin murtaminen tai sen estäminen säätämällä kilpailun vapauden periaatteista lailla.

Kun yksityisten monopolien tilalle syntyy eri yrittäjien kilpailutilanne, on kunkin yrittäjän menestyminen kiinni siitä, miten hyvin hän pystyy kilpailemaan tuotteidensa hinnoilla ja laadulla. Aidosti vapailla markkinoilla ostaja etsii omiin tarpeisiinsa parasta hinta-laatu-suhdetta tuotteita ostaessaan. Markkinoilla vapaasti kilpailevilla yrityksillä ei ole varaa kohtuuttomaan ahneuteen hinnoittelussa eikä myöskään välinpitämättömyyteen tuotteiden laadun suhteen.

Hankintalain tulemisesta Adam Smithin oppien mukaisesti tuli välttämättömyys siinä vaiheessa, kun kunnat ja valtio alkoivat yhä laajemmin yksityistää toimintojaan. Ilman riittävää lainsäädäntöä oli olemassa vaara ja myös todellisia ikäviä havaintoja siitä, että asiakassuhteet julkisen sektorin ostajan ja yksityisen tuottajan välillä muodostuvat muilla perusteilla kuin parasta hinta-laatu-suhdetta etsimällä. Julkisen ja yksityisen välisessä kaupanteossa saattoi syntyä tilanteita, joissa ostajan ja myyjän välillä kaupantekoon kuuluva vastakkainasettelu lakkasi kokonaan olemasta. Tämä merkitsi joissakin tapauksissa sitä, että verovaroja tuhlattiin yksityisen yrityksen taseen pönkittämiseen. Verovarojen haaskaamisen lisäksi kilpailuttamisen puuttuminen oli epäoikeudenmukaista muita samalla alalla toimivia yrityksiä kohtaan. Vapaan kilpailun maailmassa onnistumisen mahdollisuus pitää antaa kaikille.

Hankintalaki on tarpeen siellä, missä yksityinen yritystoiminta tapahtuu vapailla markkinoilla. Valtion ja kuntien itse tuottamat tavarat ja palvelut eivät ole osa vapaita markkinoita. Toisin kuin yksityisen yritystoiminnan julkisen hallinnon tavoitteena ei ole taloudellisen voiton tuottaminen. Julkinen hallinto ja toiminta valtiossa ja kunnissa perustuu lakiin. Laki määrittelee viranomaisten velvollisuudet ja kansalaisten oikeudet. Yksinkertaistaen voi todeta, että julkisen sektorin toiminta on hyvää silloin, kun se on lain mukaista. Olennaisena osana valtion ja kuntien toimintalogiikkaa on pitkään ollut käsitys viranomaistehtävästä ja virkavastuusta. Toiminnan tehokkuuden ja laadun synnyttäjänä ei julkisella sektorilla ole ollut taloudellinen kannustaminen vaan syvällinen ymmärrys virkavastuun luonteesta. Käsitys viranomaisten ja viranhaltijoiden virkavastuun konkreettisesta sisällöstä on muodostettu korkeatasoisen koulutuksen ja huolella suoritettujen opintojen ja tutkintojen avulla ja kautta. Yksinkertaistaen voi sanoa, että julkisen sektorin itse tuottamien palvelujen laatu ja toiminnan tehokkuus on ollut tulosta viranhaltijoiden virkavastuusta ja viisaudesta.

Kunnat ovatkin ampuneet itseään jalkaan, kun ovat muuttaneet virkasuhteita työsuhteiksi. Julkisen sektorin oma toiminta on kuntien palvelutuotannossa edelleen kutakuinkin monopoliasemassa. Adam Smithin talousliberalismin kannalta tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma: Kunnat ja valtio eivät ole yrityksiä, vaikka joku niin joskus ymmärtämättömyyttään väittääkin. Kuntien ja valtion tehtävänä ei ole tuottaa omistajilleen taloudellista voittoa. Niiden asema palvelujen tuottajina muistuttaa voittoa tavoittelemattomien yleishyödyllisten yhteisöjen asemaa. Tehokkuuden lisäämiseen julkisella sektorilla ei tarvita kilpailun tuottamia taloudellisia kannustimia. Kannustimet tulevat demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä.

Niin valtio kuin kunnatkin toimivat veronmaksajien rahoilla. Päättäjät ovat kansalaisille vastuussa siitä, miten tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti rahoja käytetään. Hankintalakia tärkeämpää onkin se lainsäädäntö, joka määrittelee julkisen hallinnon päätöksenteon julkisuutta ja avoimuutta ja jossa säädetään julkisen talouden seurannasta ja tarkastustoiminnasta. Uskon, että Adam Smith olisi iloinen paitsi hankintalaista myös eduskunnan uudesta tarkastusvaliokunnasta, josta me kaikki olemme iloisia. Molemmat ovat tarpeellisia, jotta yhteisiä varoja käytetään mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti.

Hankintalain suurin ansio on kenties siinä, että sitä tutkiessaan kunnat joutuvat todella miettimään, mitä toimintoja ja millä tavalla on tarkoituksenmukaista yksityistää. Kunnan oman tuotannon ulkopuolinen maailma on dynaamisempi ja kiihkeämpi, ja se asettaa uudenlaisia vaatimuksia virkamiehille ja kuntapäättäjille. Hankintalaki edellyttää, että tuohon toisenlaiseen maailmaan perehdytään kunnolla ja toimintaan sen sääntöjen mukaan. Miten kunnat samaan aikaan kykenevät varmistamaan kunnan oman tehtävän kannalta tärkeiden arvojen, laadun ja tavoitteiden toteutumisen, se vaatii paljon ajattelutyötä. Tekee mieli toivottaa uusille kuntapäättäjille voimia, viisautta ja malttia hankintalain soveltamiseen.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko on tärkeä asiakirja. On tärkeätä, ettei keskustelu ja arviointi pääty tähän selontekoon, vaan asiaan palataan säännöllisesti, kun lisää kokemuksia hankintalain soveltamisesta kertyy.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu