Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Auktoriteetti ja kansanvalta

20.02.2009

Kolumni Turun Sanomat 20.2.2009

Uuden perustuslain parhaillaan käynnissä olevaan arviointiin sisältyy yhtenä asiana presidentin valtaoikeuksien tarkastelu. Kysymys presidentin asemasta ja valtaoikeuksista kiinnostaa myös laajempaa yleisöä. Koska aihe on ajankohtainen, on julkisuudessa jo ehditty esitellä mielipidemittausten tuloksia. Niiden perusteella näyttää, että presidentin nykyisten valtaoikeuksien säilyttämisellä on laaja tuki. Taustalla lienee sekä auktoriteetin kaipuuta että politiikan vieroksuntaa.

Sosialidemokraattisen puolueen sanotaan vanhastaan olleen parlamentarismin vahvistamisen kannalla. Tämän linjan johdonmukainen noudattaminen merkitsisi eduskunnan aseman vahvistamista ja presidentin valtaoikeuksien vähentämistä. Tällaisen ratkaisun kannattajana on julkisuudessa esiintynyt mm. puolueen entinen puheenjohtaja ja eduskunnan entinen puhemies Paavo Lipponen.

Mitä tuo ajatus parlamentarismin vahvistamisesta oikein merkitsee? Sekä eduskuntavaalit että presidentinvaalit toteuttavat kansanvaltaa, koska molemmissa tapauksissa kansa luovuttaa valtansa jonkun muun haltuun. Presidentinvaaleissa kansa antaa vallan yhdelle henkilölle, eduskuntavaaleissa valta luovutetaan 200 henkilölle, jotka muodostavat poliittisiin ryhmiin jakautuneen eduskunnan.

Kansan valitsemalla presidentillä on nykyisen perustuslain mukaan toimeenpanovaltaa. Presidentti on vastuussa toimeenpanovaltansa käyttämisestä kansalle, joka ei kuitenkaan voi katkaista presidentin toimeenpanovallan käyttöä kesken presidentin toimikauden. Toisin kuin presidentti, eduskunta ei käytä toimeenpanovaltaa. Eduskunta valitsee toimeenpanovaltaa käyttämään hallituksen, jonka toimintakyky perustuu siihen, että se nauttii eduskunnan luottamusta. Eduskunta voi milloin tahansa kokoontua toteamaan, että hallituksella ei ole edellytyksiä jatkaa.

Presidentin valtaoikeuksien radikaali vähentäminen merkitsisi sitä, että pääministeri johtaisi ulkopolitiikkaa, toki yhdessä hallituksen kanssa. Parlamentarismin mukaan ulkopolitiikan johtamisen tulisi tällöin kaiken aikaa nauttia kansan valitseman eduskunnan luottamusta. Ollessaan jyrkästi eri mieltä hallituksen ulkopolitiikan linjauksista eduskunta voisi todeta, että hallituksella ei ole edellytyksiä jatkaa tehtävässään. Tässä toteutuisi vahva parlamentarismi.

Presidentin valtaoikeuksien poistamiseen on liitetty ajatus siitä, että vallasta riisuttu presidentti voisi toimia yhteiskunnassa arvojohtajana. Presidentin virka kehittyisi ylimmän "unilukkarin" viraksi, jonka lausumia ajatuksia sekä tiedotusvälineet että kansa kiinnostuneina seuraisivat.

Ajatus arvojohtajan virasta tai toimesta on epäonnistunut. Mielikuva kansan korkealle kohottamasta arvojohtajasta sisältää vanhakantaisen kaiun moraaliauktoriteetista, joka on eettisesti muita korkeammalla. Vaaleilla valittu arvojohtaja kuvastaa vahvojen auktoriteettien kaipuuta, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että muodollisesti vahvasta presidentti-instituutiosta halutaan eroon.

Ajattelen niin, että arvojohtamista ei pitäisi irrottaa johtamisesta, joka perustuu todellisiin muodollisiin valtaoikeuksiin. En toivo sellaista mallia, jossa hallitus johtaa asiapohjalta ja arvojohtajuus ulkoistetaan presidentille. Jo tällä hetkellä pääministerin tulee avoimesti johtaa arvojen pohjalta. On myös niin, että arvojohtajuus ei niinkään synny rekrytoimalla kuin ihmisistä itsestään ja vapaassa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Suomessa on kautta aikojen ollut henkilöitä, joiden eettisiä kannanottoja on kuunneltu tarkalla korvalla. He ovat olleet presidenttejä, piispoja, puoluejohtajia, ministereitä, arkkiatreja, yliopiston rehtoreita, taitelijoita, kirjailijoita tai vaikutusvaltaisten yritysten johtoon kuuluvia henkilöitä. Heitä ei ole - ehkä piispoja lukuun ottamatta - valittu arvojohtajiksi. Piispoistakin vain harvat ovat nousseet laajasti tunnustetun arvojohtajan asemaan.

Jos presidentin valtaoikeuksista luovutaan parlamentarismin hyväksi, presidentti jää muodollis-seremonialliseksi valtionpäämieheksi. Se, tuleeko hänestä arvojohtaja, riippuu henkilöstä ja siitä, millaisen arvonannon hän saa kansalaisten silmissä.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu