Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Viisautta kohtaamisista

05.05.2009

Pääkirjoitus Solidaarisuus-lehti 1/2009

EU:n kehitys on tuottanut kiinnostavia kohtaamisia Euroopan eri kulttuurien ja perinteiden välillä. Kulttuurien erot Etelä-Euroopan ja Skandinavian maiden välillä ovat näyttäytyneet suurina erityisesti siinä, millainen on perheen, kansalaisjärjestön ja julkisen vallan rooli sosiaaliturvan järjestämisessä. Etelässä ja pohjoisessa on erilainen käsitys siitä, kenelle kuuluu ensisijainen ja perimmäinen vastuu huolenpidosta ja välittämisestä.

Etelässä yhteisöllisyys ilmenee kodin ja perheen sekä lähisukulaisten ja järjestöjen roolin korostumisena. Valtion ja kuntien roolina on täydentää lähiyhteisöjen tekemää huolenpitoa ihmisistä. Pohjoisessa julkisen vallan rooli hyvinvointipalvelujen järjestämisessä on erittäin vahva, vaikka perhettä ja järjestöjä arvostetaankin.

Etelä- ja Keski-Euroopan maissa yhteisöllisyyden ja välittämisen odotetaan tapahtuvan lähiyhteisöjen kautta. Pohjoismaissa yhteisöllisyys toteutuu vahvan julkisen palvelujärjestelmän sekä sen taustalla olevan suhteellisen korkean verotuksen ja laajan normiston avulla. Yhteisöllisyys saa erilaisen muodon etelässä kuin pohjoisessa. Kulttuurisilla eroilla on vuosisatoja vanhat aatehistorialliset syynsä.

Kansainvälisen kehitysavun historian aikana on ehditty testata monia auttamisen malleja. On kohdattu monia kulttuureja ja on kuljetettu mukana erilaisia kulttuurisia lähestymistapoja. Usein on etsitty kärsimättömästi nopeita ratkaisuja, jotka kerralla hoitaisivat pois kaikki ongelmat. Kun auttajat tulevat kulttuurista, jonka uskovat olevan erinomainen, on houkutus ajatella, että ongelmat ratkeavat sillä, että järjestämme asiat kohdemaassa siten kuin ne on meilläkin järjestetty. Pahimmillaan tämä näyttäytyy yrityksenä viedä länsimainen demokratiamalli toisen kulttuurin keskelle asevoimin.

Kehittyneiden maiden teknologian massiivinen vienti kehittyviin maihin edustaa toista tapaa yrittää nopeaa ongelmien ratkaisua. Harvoin tämäkään on hyödyttänyt muita kuin niitä, jotka tätä teknologiaa rakentavat ja myyvät. Teknologian tehokas käyttö edellyttää tietylle kulttuurille ominaista osaamista ja asennoitumista. Ilman kulttuurisia valmiuksia teknologia menee hukkaan.

Tämän päivän kehitysyhteistyössä ymmärretään enemmän hitaan etenemisen ja kärsivällisyyden päälle. Todellinen kehitys ja ihmisten elämän muuttuminen paremmaksi ei lähde ylhäältä vaan alhaalta. Uudistusten, oivallusten ja oppimisen lähtökohtana on yksityisen ihmisen kohtaaminen. Mitä ovat yksityisen ihmisen, hänen perheensä ja kotikylänsä arjen kipeimmät ongelmat.? Miten hän on yrittänyt niitä ratkoa? Mitä uusia ratkaisutapoja hän haluaa kokeilla ja oppia? Miten jo olemassa olevat vahvuudet voidaan käyttää kehityksen hyväksi?

Uskon niitä tutkijoita jotka sanovat, että yhteisöjen vahvistuminen onnistuu parhaiten, kun naisia vahvistetaan paitsi perusterveydenhuollon ja fyysisen suojan, myös kohtaamisen, ohjaamisen, opetuksen ja koulutuksen avulla. Kun tähän paneudutaan, luodaan tukevia jalansijoja aineelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Demokratian toimivuus edellyttää, että ihmisillä on kohtuullisen tukevat jalansijat tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä. Tasa-arvoisen yhteiskunnan niitty on kukoistava vain, jos asiat ruohonjuuritasolla ovat kunnossa.

Kuullessani kertomuksia ja raportteja ihmisiltä, jotka ovat mukana kehityshankkeissa, kyselen, miten heidän oivalluksiaan, löytöjään, sanalla sanoen: viisauttaan, voitaisiin enemmän käyttää hyväksi täällä meillä, jossa pohdimme välittämisen ja vastuun kysymyksiä ja mietimme miten olisi hyvä uudistaa tätä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaamme. Mitä opittavaa meillä voisi olla siitä, mitä nähdään, koetaan ja tehdään eri puolilla maailmaa kehityshankkeissa?

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu