Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Mitä työväen sivistys on tänään?

08.06.2009

Tervehdys

Työväen sivistysliiton liittokokous 5.6.2009

Sivistys tekee ihmisestä ihmisen. Ihminen eroaa eläimestä siksi, että ihmisellä on mahdollisuus sivistykseen mutta eläimellä ei. Vaikka tiedämme, että koira, hevonen ja delfiini kykenevät oppimaan joitain käyttäytymistapoja, emme silti vakavissamme sano koiraamme tai kissaamme sivistyneeksi olioksi.

Sivistys siis erottaa eläimen ja ihmisen. Vai erottaako? Tuttua on nimittäin myös se puhetapa, jossa ihmiset jaetaan kahteen ryhmään siten, että toiset kuuluvat sivistyneistöön ja toiset eivät. Puheessamme elää myös käsitys siitä, että sama ihminen voi ajoittain käyttäytyä sivistyneesti ajoittain sivistymättömästi.

Sivistys ei siis näytä olevan ihmiselle välttämättä kuuluva ominaisuus vaan pikemminkin mahdollisuus. Ihmisestä voi tulla sivistynyt, jos olosuhteet ovat suotuisat ja jos mikään ei estä.

Työväen sivistysliiton juhlassa on hyvä kysyä, mitä tarkoitamme työväen sivistyksellä. Mistä tuollainen käsite kuin työväen sivistys on saanut alkunsa? Mitä se voisi olla tänään?

Työväenliike on alkujuuriltaan vapautusliike. Ihmisten vapauttaminen kohtuuttoman raskaista työolosuhteista, liian pitkistä työpäivistä, liian lyhyistä lepoajoista ja työnantajan muista epäinhimillisistä vaatimuksista oli työväenliikkeen tavoite alusta lähtien. Kahdeksan tunnin työpäivä, työsuojelumääräykset, kohtuullinen palkka, työtapaturma- ja sosiaalivakuutusjärjestelmät ja työeläketurva ovat toteuttaneet näitä vapauksia.

Aineellisesta kurjuudesta vapauttamisen lisäksi työväenliike on halunnut vapauttaa ihmisen poliittisesta osattomuudesta ja yhteiskunnallisesta syrjäytyneisyydestä. Se on tavoitellut demokraattisia oikeuksia, sananvapautta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä kaikille yleistä äänioikeutta ja oikeutta asettua ehdolle yleisissä vaaleissa. Näiden oikeuksien toteutuminen maassamme viime vuosisadan alkupuolella on osoitus tämän vapautusliikkeen onnistumisesta.

Työväenliike ei vapautusliikkeenä ole rajoittanut tehtäväänsä aineellisen kurjuuden voittamiseen ja poliittisten oikeuksien saamiseen. Työväenliikkeessä on alusta lähtien oivallettu sivistyksen ja koulutuksen mahdollisuudet ihmisen vapauttamisessa. Työväenliikkeen syntyaikoina sivistys ja koulutus tulivat vain harvojen etuoikeutettujen väestöryhmien osaksi. Voimakkaan teollistumisen aikakausi erityisesti Euroopassa synnytti yhteiskuntakäsityksen, jossa korostui eri yhteiskuntaluokkien välinen työnjako aivan eri mittakaavassa kuin aikaisemmassa, maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa.

Ihmiset syntyivät tiettyyn yhteiskuntaluokkaan ja työnjaon mukaiseen paikkaan. Erot yhteiskuntaluokkien ja yksilöiden välillä olivat suuret. Yhteiskunnallisesta tasa-arvosta ei voinut juuri puhua. Työväenluokkaan kuuluvat ihmiset yrittivät elättää perheensä sillä ammattitaidolla, mikä työssä oli opittu. Palkkatyöhön vaadittu ammatillinen osaaminen yritettiin siirtää seuraavalla sukupolvelle, jotta välttämättömimmät selviytymiskeinot olisivat käytettävissä.

Koulutetun luokan ja omistavan luokan näkökulmasta tällainen osaava ja uutta osaajaa tuottava yhteiskuntaluokka oli hyödyllinen ja välttämätön. Työväestön tekemä ruumiillinen työ muodosti yhteiskunnan aineellisen tuotannon perustan. Työolosuhteiden inhimillistäminen ja työpäivien kohtuullistaminen työläisten vaatimusten pohjalta ei muuttanut yhteiskunnallista työnjakoa eikä sitä koettu kuin korkeintaan taloudelliseksi uhkatekijäksi kun työvoimakustannukset näin kasvoivat.

Selkeän työnjaon yhteiskunta perustui siihen, että sivistystä lisäävää koulutusta annettiin vain valikoiduille väestöryhmille. Siksi on hyviä syitä uskoa, että juuri työväenliikkeen vaatimus koulutuksen avaamisesta kaikille käynnisti yhteiskuntien voimakkaan muutosprosessin. Mahdollisuus sivistyksellisen koulutuksen hankkimiseen merkitsi päätepistettä vanhalle järjestelmälle, jossa kukin ihminen syntyi oman yhteiskuntaluokkansa ja sosiaalisen asemansa vangiksi.

Työväenliikkeen traditioihin kuuluu paljon ylevää ja kunnioittavaa puhetta työstä. Tämä on ollut tärkeätä ilmausta liikkeen jäsenten itsetunnosta ja ammatti-identiteetistä. Ylevällä puheella työstä on haluttu myös korostaa sitä, miten työnantajat, koneiden ja tehtaiden omistajat ovat lopulta aina riippuvaisia siitä työväestä, joka näiden koneiden äärellä antaa inhimillisen panoksensa käyttöön. Työväenliikkeen ideologia on kuitenkin aina nähnyt työn välineenä myös työntekijälle itselleen. Se on itsenäisen taloudellisen aseman hankkimisen väline. Se voi olla itseilmaisun väline ja sellaisena osa arvokasta ja hyvää elämää.

Ylevä puhe työstä ei ole merkinnyt sitä, että käsitys työn ankaruudesta ja kuluttavuudesta olisi unohtunut. Juuri tähän realistiseen todellisuuskäsitykseen on perustunut monien työläiskotien halu saattaa lapset koulutielle ja jatkamaan opintoja ”niin pitkälle kuin pää vain kestää”. Työväenliikkeessä on elänyt vahva ymmärrys siitä, että sivistyksen ja koulutuksen hankkiminen on tie vapautumiseen ankarasta ja raskaasta ja usein yksitoikkoisesta ruumiillisesta työstä. Sivistys ja koulutus lisää henkilön mahdollisuuksia itse valita oma paikkansa työmarkkinoilla.

Sivistyksen ja koulutuksen hankkiminen on ollut työväenliikkeen ihmisille tärkeätä myös yhteiskunnallisen osallistumisen ja vaikuttamisen näkökulmasta. Työväen sivistysliike aloitti toimintansa Suomessa juuri, kun maa oli itsenäistynyt ja jotenkin selviytynyt jaloilleen kansaa jakaneesta sisällissodasta. 1920 luvulla perustettiin paikallisia sivistysjärjestöjä ja opintokerhoja. Matkapuhujat kiersivät eri puolilla Suomea luennoimassa kunnallistiedosta, talousasioista, kansainvälisistä kysymyksistä sekä mm. etiikan ja kasvatuksen kysymyksistä.

Sodan kokemuksien monin tavoin hämmentämä poliittinen liike ei käpertynyt katkeruuteen vaan lähti hakemaan poliittista toimintakykyä päättäväisen sivistyksellisen toiminnan avulla. Järjestön perustajilla oli taju siitä, että sivistykselliset oikeudet kuuluvat kaikille ketään erottelematta. Tätä suomalaista yhteiskuntaa ei voida kehittää aseilla ja väkivallalla vaan rauhanomaisin keinoin, sivistyksen ja koulutukseen perustuvien taitojen osaamisen avulla.

Työväen sivistysliittoa voi hyvällä syyllä sanoa yhteiskunnallisen tasa-arvon ja rauhan järjestöksi. Kun katsoo, mitä järjestö tekee tänä päivänä, havaitsee, että molemmat perustavanlaatuiset arvot, tasa-arvo ja rauha ovat edelleen keskeisiä. Tämän päivän TSL toimii myös kansainvälisesti. Se on mukana maahanmuuttajien koulutuksessa ja Euroopan Sosiaalirahaston työllistämishankkeissa. Se osallistuu kansainvälisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin muiden muassa Aasiassa ja Afrikassa. Ja TSL järjestää yhteispohjoismaisia kursseja ammattiyhdistysaktiiveille Sveitsissä, joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Niin, mitä on työväen sivistys tänään? Se on tasa-arvon, rauhan aatteen, suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamista ja puolustamista niin kotimaassa kuin kansainvälisesti, niin työpaikoilla kuin poliittisessa toiminnassakin. Se on kykyä nousta kohtalon yläpuolella henkisen ponnistelun tuoman ymmärtämisen, vuorovaikutustaitojen ja itseluottamuksen avulla. Työväen sivistys on ihmisen sivistystä yli kansallisten rajojen, se on solidaarisuutta työtä tekevien ihmisten kesken, se on yhteistä vastuuta tästä maailmasta meitä ja tulevia sukupolvia ajatellen.

Toivotan TSL:lle parhainta menestystä edelleen tärkeässä tehtävässään tämän sivistyksen jatkuvassa vahvistamisessa!

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu