Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Kaveria ei jätetä taantumassakaan

03.08.2009

Juhlapuhe

Karjalohjan työväenyhdistyksen arpajaisjuhla 2.8.2009

Tässä Karjalohjan työväenyhdistyksen perinteisessä arpajaisjuhlassa vietämme myös työväentalon 100-vuotisjuhlaa.

Suomalainen yhteiskunta on käynyt läpi monia valtavia muutoksia kuluneen 100 vuoden aikana. Kansakunta saavutti itsenäisyyden ja kykeni myös säilyttämään sen tavattoman suurten ponnistusten ja uhrausten ansiosta. Useimmat työväenliikkeen ajamat yhteiskunnalliset tavoitteet ovat toteutuneet. Vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus ovat saaneet sijaa kun suomalaista yhteiskuntaa on kehitetty. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, työaikalaki, yhtäläinen oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan sairauden, työttömyyden tai vanhuuden varalta ovat olleet keskeisiä tavoitteitamme.

Sosialidemokraattisen liikkeen tekemän poliittisen työn ansioita suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa ei kukaan voi kiistää. Poliittisena liikkeenä olemme ymmärtäneet myös yhteistyön arvon silloin, kun maan asioita halutaan hoitaa pitkällä aikavälillä kestävästi ja johdonmukaisesti.

Tänään Suomi on jälleen poikkeuksellisen suurten haasteiden edessä. Kaikkien ennusteiden mukaan työttömyys tulee edelleen voimakkaasti kasvamaan. Sekä kuntien että valtion talous heikkenee. Verotulot pienenevät jyrkästi. Lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi joudutaan turvautumaan lainarahaan. Yksinomaan valtio ottaa lainaa lisää 13 miljardia ensi vuoden tarpeisiin. Viime vuoteen jatkuneen nousukauden ja kasvun mahdollistama valtion velan lyhentäminen siirtyy uuden nousukauden entistä vaativammaksi haasteeksi.

Maan asioita hoitaa hallitus, jossa SDP ei ole mukana. Kansalaiset, yritykset ja yhteisöt katsovat nyt tarkasti hallituksen suuntaan. Ne odottavat hallitukselta selkeitä ja riittäviä toimia, jotta taloudellisen taantuman seurauksista selvittäisiin mahdollisimman pienin vaurioin. Epävarman tilanteen säikäyttämät ihmiset kohdistavat odotuksensa ja panevat toivonsa niihin, joilla on valta. He odottavat työn ja toimeentulon turvaamista. Siksi niin median kuin kansalaistenkin kiinnostus kohdistuu ensisijassa hallitukseen eikä poliittisen opposition puheenvuoroihin. Mitä suuremmaksi kasvaa pettymys hallitukseen toimiin sitä isommaksi kasvaa kiinnostus opposition näkemyksiä kohtaan.

Sosialidemokraatit ovat johdonmukaisesti esittäneet vaihtoehtoja hallituksen harjoittamalle politiikalle. Olemme hallitusta paremmin kyenneet ennakoimaan taloustaantuman kehitystä ja vaatineet hallitukselta voimakkaampia talouden elvytystoimia. Kun hallitus on toteuttanut kansalaisten eriarvoisuutta lisäävää veropolitiikkaa, me olemme vaatineet eriarvoisuutta vähentäviä veroratkaisuja. Sama koskee hallituksen tekemiä terveydenhuollon rakenteellisia ratkaisuja. Keväällä vaadimme hallitusta tuomaan eduskuntaan toisen lisätalousarvioesityksen, jotta työpaikkojen turvaamisessa olisi päästy käytännön toimiin nopeammin. Vaatimuksiamme ei kuultu. Uudet elvytystoimet siirtyivät syksyyn.

Tulemme jatkamaan hallituksen politiikan kriittistä arviointi ja omien vaihtoehtojen esittämistä.

Ensi vuoden budjettiesityksensä esittelyssä ministeri Katainen otti lähtökohdaksi periaatteen ”kaveria ei jätetä”. Kyseessä on tärkeä periaate, jos se otetaan todesta. Sehän tarkoittaa samaa kuin solidaarisuus eli yhteisvastuu.

”Kaveria ei jätetä” on peräisin talvi- ja jatkosodan rintamataisteluista. Vahvimmillaan se kuvaa sotilaiden suhtautumista haavoittuneisiin tovereihinsa. Periaate ”kaveria ei jätetä” loi johdonmukaista ja tinkimätöntä inhimillisyyttä sotatilanteissa, joissa täysi paniikki uhkasi koko ryhmän olemassaoloa. Sotilaita yhdisti sitoumus ja lupaus siitä, että vaikeimpienkin tilanteiden läpi kuljetaan yhdessä. Haavoittuneita ei jätetty joukosta, vaan haettiin turvaan ja vietiin selustaan. Siellä heidän haavansa sidottiin siten kuin parhaiten kyettiin.

Ministeri Kataisen käyttämän sotaretoriikan johdosta, on pakko kysyä, keitä ovat nuo haavoittuneet tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Ketkä puolestaan ovat niitä, jotka eivät ole haavoittuneet? Keiden tehtävänä on mennä hakemaan epätoivon ja pelon keskeltä niitä, jotka ovat yhteiskunnassamme tavalla tai toisella haavoitettuja, heikkoon ja epätoivoiseen tilanteeseen joutuneita? Millaisella politiikalla tämä haavoittuneiden hoito käytännössä toteutetaan?

Viime vuoden lopulla ministeri Katainen käytti niin ikään sotaretoriikkaa. Hän muistutti, että nyt tarvitsemme aitoa talvisodan henkeä, jotta yhdessä selviydymme taantuman aiheuttamista vaikeuksista. Vertaus talvisotaan on vaikuttava mutta epäonnistunut. Talvisodan koettiin uhkaavan koko kansakunnan itsenäisyyttä. Uhka oli totaalinen, jokaisen tulevaisuutta koskeva pelko. Nyt käsillä oleva taloustaantuma ei ole tähän verrattava uhka. Uutiset kertovat miten suomalaisista suurin osa jatkaa elämäänsä ostaen ja kuluttaen kuin ei mikään olisi muuttunut. Kansantalouden kannalta näin on hyväkin. Talouden pyörät pyörivät, työpaikkoja säilyy ja verotuloja kertyy. Ei tätä voi verrata talvisodan tilanteeseen.

Talvisota yhdisti kansakunnan. Taloustaantuma jakaa sen. Ilman poliittisia päätöksiä ihmisten välinen eriarvoisuus tulee voimakkaasti kasvamaan taloustaantuman johdosta. Lomautukset ovat siirtäneet kymmeniä tuhansia ihmisiä työelämän ulkopuolelle. Kun lomautukset muuttuvat irtisanomisiksi, eriarvoisuus ihmisten, yksilöiden ja perheiden välillä uhkaa kasvaa entisestään. Toisin kuin esimerkiksi Saksassa, meillä ei käytetä lyhennetyn työajan mallia lomautusten sijaan. Saksan mallin myönteisistä vaikutuksista eriarvoisuuden torjumisessa tulisi mielestäni käydä laajempaa keskustelua myös Suomessa. Kyse ei ole vain taloudellisesta eriarvoisuudesta vaan eriarvoisuudesta osallisuuden ja yhteisöön kuulumisen kannalta.

”Kaveria ei jätetä” -periaate tarkoitti rintamalla sitä, että käytetään niiden voimia, joilla voimia on jäljellä, niiden auttamiseen joiden voimat ovat loppu. Näin tätä periaatetta tulisi soveltaa myös taloudellisen taantuman tilanteessa. Niiden resursseja, jotka ovat vahvassa asemassa, tulisi käyttää niiden hyväksi, jotka ovat heikossa asemassa. Hallituksen toimet eivät ole vakuuttavia tässä suhteessa. Pienituloisimpien asemaa helpotetaan 130 miljoonalla eurolla kun kunnallisverotuksen perusvähennystä nostetaan. 130 miljoonaa on paljon rahaa, mutta yhden pienituloisen kannalta merkitys on pieni. Esimerkiksi 1200 euroa kuussa ansaitsevan kohdalla veronkevennys merkitsee sitä, että hän voi ostaa yhden lasin maitoa viikossa enemmän kuin ennen. Tällaiset päätökset eivät tee toiseksi hallituksen yleistä veropoliittista linjaa. Suurimman hyödyn porvarihallituksen veronkevennyksistä ovat saaneet ne joilla on korkeimmat tulot. Veropolitiikka on selkeästi ollut eriarvoisuutta lisäävää.

Keskustavetoinen hallitus aikoo edelleen toteuttaa ruoan alv:n alentamisen. Tämä vähentää valtion tuloja puolella miljardilla eurolla. Tämäkin veron kevennys koituu enemmän isotuloisten, kalliimpaa ruokaa ostavien hyväksi. Olemme toistuvasti vaatineet että tuo 500 miljoonaa euroa tulisi kohdistaa pienituloisimpien tilanteen helpottamiseen. Perusvähennystä voitaisiin nostaa enemmän, jolloin ruokaan jäisi rahaa runsaammin kuin mitä alv:n alentamisesta tulee säästöä.

Valtiosihteeri Sailas on viime päivinä vahvasti arvostellut ruoan alv:n alentamishanketta. Opposition kannalta on kiinnostavaa, että hallituspuolueitten kesken on syntynyt vahvasti erilaisia näkemyksiä siitä, voitaisiinko tuo päätös vielä perua. Nähtäväksi jää, kykeneekö hallitus todella uudistamaan ajatteluaan kun maailma muuttuu, vai ajaako se itsepäisesti niillä kiskoilla, jotka pantiin aikaisemman maailman mukaan.

Sota on esimerkki äärimmäisen eriarvoistavasta todellisuudesta. Yksi kuolee, toisesta tulee invalidi, kolmas menettää mielenterveytensä, neljäs selviytyy ehjänä siviiliin. Tämä sodan eriarvoisuutta synnyttävä vaikutus ulottuu tietenkin myös perheisiin ja seuraavaan sukupolveen. Elämä itsessään ei luo ihmisten välille tasa-arvoa myöskään rauhan aikana. Sosiaalinen, poliittinen, sivistyksellinen ja taloudellinen tasa-arvo ei synny itsestään vaan vain tasa-arvoa tavoittelevan toiminnan tuloksena.

Poliittisessa tilanteessa iso tosiasia on se, että vuoden 2011 eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Taloustaantuman takia vaaleihin käydään paljon suuremman valtionvelan kanssa kuin viime vaalien alla. Samaan aikaan kuntien tilanne on vaikeutunut. Kunnat joutuvat lain nojalla huolehtimaan taloutensa tasapainottamisesta. Vaikeana aikana ne hakevat helpotusta erilaisin keinoin. Omaisuuden myynnillä voidaan saada aikaan hetkellistä selviytymistä ja kevennystä lainojen korkomenoissa. Henkilöstön lomautuksilla ja palvelujen leikkauksilla pyritään vähentämään menoja. Kolmantena keinona on lisätulojen hankkiminen veroprosenttia korottamalla.

Kaikkia näitä ratkaisuja eri kunnissa on sovellettu kun käydään seuraaviin eduskuntavaaleihin. Verotuksen kiristymistä hallituspuolueidenkin myötävaikutuksella tapahtuu siis jo nyt, vaikka hallitus ei tässä tilanteessa ryhdy kiristämään valtion verotaulukoita. Hallituksen päätökset kuntien tilanteen helpottamiseen eivät pelasta kuntia käsissä olevista vaikeuksista. Kesän aikana julkisuuteen tulleet kertomukset vanhustenhuollon kohtuuttomista tilanteista eivät anna valoisaa kuvaa kuntien kyvystä hoitaa tehtäviään nykyresursseilla. Nopeassa tahdissa toteutuneet kuntaliitokset eri puolilla maata tuovat säästöjä vasta usean vuoden jälkeen, eivät nyt saman tien. Uusien toimintamallien rakentaminen ja toimintakulttuurien luominen vie kunnissa paitsi henkisiä myös taloudellisia resursseja.

Vaaleihin valmistauduttaessa on erityisen kiinnostavaa katsoa miten taloustilanne maailmalla ja Suomessa kehittyy. Toiveikkaimmat ovat sitä mieltä että talouden heikentyminen on nyt pysähtynyt niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Jos nämä arvioijat ovat oikeassa, silloin voidaan toivoa että ensi vuoden aikana työttömyyden kasvu pysähtyy. Talouden elpyminen maailmalla vaikuttaa parhaassa tapauksessa nopeasti myös suomalaisten tuotteiden kysyntään. Uusia työpaikkoja syntyy kun työvoiman tarve kasvaa.

Me vaadimme hallitukselta tuntuvampia toimia työllisyyden hoitamiseen. Työttömien tukitoimiin ja koulutukseen käytettävät rahat näyttävät jäävän alle viime vuoden tason. Osa hallituksen aikaisemmin päättämistä julkisista investoinneista on lähtenyt liikkeelle. Turku - Tampere välillä autolla liikkuvaa häiritsevät monet siltatyömaat, kun korjausvelkaa konkreettisesti hoidetaan pois. Hyvä niin. Valtion rahaa tulee nyt käyttää rohkeammin julkisiin korjaus- ja rakentamishankkeisiin. Työlle on olemassa aitoa tarvetta ja kysyntää kotimaassa, kun vain rahoitus järjestetään. Aitojen työpaikkojen luomiseen laitetusta rahasta suuri osa palaa takaisin valtion ja kuntien kassaan verotuloina puhumattakaan säästöstä, joka syntyy kun ihminen ei joudu työttömyyden myötä syrjäytymiskierteeseen.

Valtion velanoton tulee aina olla tarkkaan harkittua. Rahaa tulee voida rohkeasti käyttää kertaluonteisena tukena sellaiseen, mikä auttaa kansainvälisen taantuman yli. Samalla on kuitenkin valmistauduttava kasvaneen velan lyhentämiseen. Meidän mielestämme on välttämätöntä ryhtyä veropohjan laajentamiseen nopeasti. Hallituksen ei pidä jättää kaikkia vaikeita päätöksiä seuraavan hallituksen päätettäväksi. Käännetty arvonlisäverojärjestelmä harmaan talouden torjumiseen on valmisteltava nopeasti. Eri tulolajien kohtelua verotuksessa on lähennettävä toisiinsa niin, että pääomatulojen verotusta kiristetään.

Työväentalon 100-vuotisjuhlassa on uskallettava katsoa myös eteenpäin. Suomen menestys on pitkälti perustunut tasa-arvoiseen koulutusjärjestelmään. Pienessä maassa on tärkeätä, että jokainen lapsi saa mahdollisuuden hyvään alkuun opin tiellä. Yhtä tärkeätä on, että jokaisella omasta varallisuudestaan riippumatta on mahdollisuus edetä koulutuksen poluilla aivan huipulle asti. Tällainen koulutusjärjestelmä takaa parhaiten sen, että parhaat lahjat ja kyvyt tulevat sekä henkilön itsensä että yhteiskunnan käyttöön.

Eduskunta ehti ennen kesää päättää merkittävästä yliopistouudistuksesta. Hallituksen esitystä käsiteltiin poikkeuksellisen pitkään sekä eduskunnassa että erilaisilla kansalaisfoorumeilla. Lopputulos on uskoakseni huomattavasti parempi kuin alkuperäinen esitys. Laaja keskustelu osoitti, että me suomalaiset pidämme korkeinta koulutustakin koskevia ratkaisuja tärkeinä niin maamme kuin sen alueidenkin kannalta.

Äärimmäisen murheellisten koulusurmien jälkeen maassamme heräsi laaja keskustelu koulujen turvallisuudesta ja oppilaiden hyvinvoinnista. On käynyt ilmi, että viime laman jäljiltä koulujen voimavarat oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon puolella ovat jääneet kohtuuttoman vähäisiksi. Asiantuntijat ovat arvioineet että tarvitsisimme 150 miljoonaa euroa vuositasolla tämän puutteen korjaamiseen. Vaikka kuinka olemme vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, pidän tärkeänä, että tähän tarpeeseen voitaisiin vastata. Taantuman pahiten haavoittamissa perheissä myös lasten pahoinvointi kasvaa. Silloin on tärkeätä, että tämä pahoinvointi voidaan havaita koulussa ja tuoda asiantuntevaa apua lapsen ja nuoren tilanteeseen. Sillä eivätkö juuri he ole niitä haavoittuneita, joihin nyt hallitus lupaa soveltaa periaatetta ”kaveria ei jätetä”?

Poliittisella liikkeellämme on edessä vaativa syksy talouskeskusteluineen, niin kunnissa kuin valtion tasollakin. Nyt on syytä keskittyä kaikin voimin asioiden ja näkemysten työstämiseen. Puolueemme suosion ja gallupkannatuksen kehitys on suomalaisten käsissä. Kannatus nousee silloin, kun ihmiset jälleen tunnistavat meissä puolueen, jonka he haluavat johtavan tämän maan hallitusta. Monet rohkaisevat äänet kentältä sanovat että se aika vielä tulee.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu