Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Julkisten palvelujen laatu perustuu lähimmäisenrakkauteen

18.09.2009

Kolumni Turun Sanomat 18.9.2009

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen herätti eduskunnassa huomiota puhumalla lähimmäisenrakkaudesta valtion ensi vuoden talousarvion lähetekeskustelussa. Katainen totesi: "Työttömyyden kasvaessa me tarvitsemme entistä enemmän lähimmäisenrakkautta. Ei riitä, että kunta tai valtio tekee parhaansa." Katainen on oikeassa korostaessaan välittämisen ja lähimmäisenrakkauden merkitystä. Mutta hän on väärässä rajatessaan lähimmäisen rakkauden kuntien ja valtion toimia täydentäväksi aktiivisuudeksi. Kataisen puhe synnyttää mielikuvan, että valtiovarainministeri kehottaa vapaaehtoisvoimia varautumaan siihen, että työttömyyden kasvaessa leipäjonot pitenevät. Mutta ei voi olla niin, että lähimmäisenrakkaus alkaa vasta, kun kuntien ja valtion toimenpiteet loppuvat.

Kun alakoulun opettaja paneutuu pienen peruskoululaisen oppimisvaikeuksiin, häntä motivoi paitsi ajatus virkavelvollisuuksista myös henkilökohtainen halu auttaa lasta. Sama koskee vaikkapa sosiaalityöntekijää, joka kaiken asiantuntemuksensa avulla paneutuu etsimään toimivia ratkaisuja asiakkaansa ongelmiin. Henkilökohtainen etiikka tai lähimmäisen rakkaus on perustana myös

sille hoiva-alan työntekijälle, joka omalla työpaikallaan puolustaa vanhuksen oikeutta ihmisarvoiseen ateriahetkeen.

Palkka ei ole ainoa eikä aina edes tärkein kannustin hyvän työsuorituksen tekemiseen. Ihmisten vahvistamiseen ja hoitamiseen liittyvässä työssä kutsumus, välittämisen halu ja lähimmäisenrakkaus ovat useiden työntekijöiden kohdalla tärkeimpiä kannustimia.

Opetus-, hoiva- ja sosiaalialalla työn laadusta merkittävä osa leikkautuu pois siellä, missä huono johtajuus, epäreilu työkulttuuri ja alimitoitetut resurssit eivät jätä tilaa työntekijöiden aidolle välittämiselle ja lähimmäisenrakkaudelle. Kuntien talouden heikentyminen on juuri tästä syystä

pikemminkin uhka kuin mahdollisuus lähimmäisenrakkaudelle. Kun ehditään tehdä vain se, mikä on välttämättömintä, ei jää aikaa vapaaehtoiselle, kutsumuspohjaiselle, ammattietiikkaan perustuvalle välittämiselle. Ei ole niin, että lähimmäisenrakkaus alkaa silloin kun rahat loppuvat. Päinvastoin, riittävän rahoituksen (ja reilun johtamisen) avulla turvataan se, että lähimmäisenrakkauden hinnoittelematon vapaaehtoispanos on tehokkaassa käytössä. Yhtä vähän kuin raha kasvaa puussa, on lähimmäisenrakkaus jokin ehtymätön voimavara. Välittäminen elää vahvimmin niiden parissa, jotka itse kokevat, että heistä välitetään.

Hyvinvointiyhteiskunnassa ahneus on lähimmäisenrakkauden pahin vihollinen. Olisikin ollut mukavaa kuulla valtiovarainministerin sanovan: Työttömyyden kasvaessa meidän on entistä päättäväisemmin taisteltava ahneutta vastaan. Nyt käsillä olevan taloustaantuman yhtenä syynä pidetään muutamien ihmisten kyltymättömän ahneuden holtitonta hyväksikäyttöä, joka lopulta johti

asuntolainojen vakuuksien romahtamiseen ja luottamuksen häviämiseen ensin Yhdysvaltojen ja sitten kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Syvän kriisin piiskaamina hallitukset eri puolilla maailmaa ovat sopineet siitä, että ahneuden hyväksikäyttöä rahoitusmarkkinoilla valvotaan ja rajoitetaan

aikaisempaa enemmän.

Ahneus, eli halu saada mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä, on markkinataloudellisen ajattelun psykologinen perusta. Lähimmäisenrakkaus eli omasta luopuminen ilman vastinetta on puhtaassa markkinataloudessa häirikkö. Juuri tähän on Björn Wahlroos kiinnittänyt huomiota sanoessaan, ettei yrityksillä voi olla muuta moraalia kuin sijoitetun pääoman tuoton maksimointi.

Lähimmäisenrakkauden kannalta on tavattoman suuri merkitys sillä, mihin suuntaan suomalaista yhteiskuntaa nyt kehitetään. Siirretäänkö yhä suurempi osa kuntien palveluista markkinoilla toimivien yritysten hoidettavaksi? Annetaanko markkinalogiikan mukaan hankintapäätöksissä suurin painoarvo hinnalle laadusta välittämättä? Kevennetäänkö verotusta niin, että julkisen palvelujärjestelmän rahoituspohja pettää ja henkilöstö jättää uppoavan laivan?

Mitä kiivaammin haetaan kustannustehokkuutta, sitä vähemmän jää tilaa sille palvelujen laadulle, joka syntyy kutsumuksesta, ammattietiikasta, välittämisestä ja lähimmäisenrakkaudesta. Mitä avuttomammasta asiakkaasta on kyse, sitä vahvempi vaikutus on palvelun laadulla hänen ihmisarvokokemukseensa.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu