Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

SDP ei ole museotavaraa

22.09.2009

Juhlapuhe

Työväentalomuseon 40-vuotisjuhla Riihimäki 20.9.2009

Olemme kokoontuneet viettämään nuoren museon juhlaa. Työväentalomuseo perustettiin 25. lokakuuta 40 vuotta sitten. Se alkaa olla aikuisen iässä. Vaikka museo on vielä nuori, se historia, jota museo tuo esiin, tulee ajallisesti paljon kauempaa. Työväenliike, Suomen työväenpuolue ja Suomen sosialidemokraattinen puolue ovat kansanliikkeinä yli satavuotiaita. Ihmisen mitalla mitattuna ne ovat siis todellisia vanhuksia.

Onko tämä koko totuus meidän puolueestamme? Onko Suomen sosialidemokraattinen puolue vanhus, joka elää lähestyy elämänsä ehtoota? Euroopan unionin parlamentin vaalien tulos oli pettymys niin meille suomalaisille sosialidemokraateille kuin eurooppalaisille sisarpuolueillemmekin. Moni on sen jälkeen päätynyt arvioimaan, että sosialidemokratian aika alkaa olla ohi. Vanha puolue on elämänkaarensa lopussa eikä saa kannattajiaan liikkeelle. Kannattajakunta vähenee luonnollisen poistuman kautta eikä uutta kannattajakuntaa nuoren sukupolven myötä ole näköpiirissä. Puolueella on historiassaan, omassa menneisyydessään, tilillään merkittäviä yhteiskunnallisia saavutuksia yhteiskunnallisen tasa-arvon, vakauden ja hyvinvoinninedistämisessä. Mutta aika on nyt toinen, eikä tälle liikkeelle enää ole tarvetta tai tilausta nopeasti muuttuneessa ja yhä kansainvälisemmässä maailmassa.

Sosialidemokraattinen puolue joutaa museoon, ovat jotkut arvelleet. Vähän lievempi kannanotto on ollut sellainen, jossa kannustetaan luopumaan puolueen nimestä. Kaikki mikä viittaa sosialismiin, joutaa museoon, vain demokraattinen on tätä päivää, ovat jotkut tohtineet sanoa.

Museossa, tänäänkin, me voimme tarkastella omaa historiaamme. Työväentalomuseon erityinen tehtävä on tuoda kolmiulotteiseen ja konkreettiseen muotoon osia meidän liikkeemme historiasta. Tällaisen museon perustaminen ja sen ylläpitäminen ansaitsee kaiken arvostuksen ja tuen. Työväentalomuseo täydentää sitä laajaa historian dokumentaatiota, joka muistiin merkittynä on painettuna monissa, monissa työväenyhdistysten historiikeissa. Kirjoihin ja kansiin pannun historian määrä on kaiken aikaa kasvanut, kun yhä useampi työväenyhdistys on käynnistänyt historian kirjoittamisen hankkeen havaitessaan korkeiden, pyöreiden merkkipäiväjuhlien lähestyvän. Historiikit ja museot ovat hyödyksi ja tarpeen.

Sosialidemokraattinen puolue ei voi kilpailla uusien puolueiden kanssa historiansa lyhyydellä ja saavutustensa keveydellä. Emme kykene antamaan itsestämme kevyttä vaikutelmaa, koska emme ole kevyt poliittinen liike miltään kannalta katsottuna. Kun lueskelin selostusta tämän työväentalomuseon syntyvaiheista, totesin että tässäkin hankkeessa ovat mukana olleet raskaan luokan poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat. Vuonna 1968 puolue ja Työväen sivistysliitto yhdessä asettivat museon suunnittelua varten valtuuskunnan, jonka jäseniä olivat: Rafael Paasio puheenjohtajana, sekä jäseninä Reino H. Oittinen, Jarmo Jalava, Eino salovaara, Kalervo Peitsalo, Ilmari Lavonsalo, Untamo Utria, Sylvi Siltanen, Väinö Vilponniemi, Erkki Raatikainen, Sakari Kiuru ja Lyyli Aalto. Sihteeriksi nimitettiin Aimo Kairamo.

Tänään saamme katsella valtuuskunnan työn tuloksia. Tämä museo kertoo työväenliikkeen ja sosialidemokraattisen puolueen paikallisyhdistysten toiminnasta yli vuosisadan mittaiselta matkalta. Museon tehtävänä ei kuitenkaan ole museoida sosialidemokraattista puoluetta kokonaan. Museo ei ole syntynyt siitä pelosta, että puolue olisi häviämässä kartalta ja että ennen katoamista viimeiset muistot pitää koota talteen jälkipolville.

Hyvät kuulijat

Tänä päivänä Suomen sosialidemokraattinen puolue ponnistelee painokkaan historiansa pohjalta luodakseen ihmisille parempaa tulevaisuutta tämän ajan haasteiden keskellä niin Suomessa, Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin. Viime puoluekokouksen asiakirjojen joukossa oli SDP uudistuu -asiakirja. Se kertoo siitä, että puolueessa ymmärretään muuttuvan maailman aiheuttamat uudistumistarpeet. Mainittu puoluekokouksen valmisteluasiakirja kiinnitti erityistä huomiota paikallisella tasolla toteutuva järjestöllisen toiminnan kehittämiseen. Puolueen menetys perustuu puolueosastoissa ruohonjuuritasolla tapahtuvaan toimintaan ja elämään.

Nykyajan mediatodellisuus synnyttää harhakuvan, että kaikki olennainen elämä on yksinomaan siinä, mikä näkyy mediassa. Puolueen kohdalla tämä tarkoittaisi sitä, että todellinen sosialidemokraattinen ajattelu ja työ tapahtuvat vain puoluejohdon ja kansanedustajien kautta. Näin ei tietenkään ole.

Todellisuudessa yhteiskunnallinen ajattelu tapahtuu kansalaisten, perheitten ja lähiyhteisöjen piirissä. Kaikesta mediavaikutuksesta huolimatta suuri osa suomalaisista haluaa itse muodostaa mielipiteensä. Suomalainen päättää itse, mitä hän ajattelee optiojärjestelmästä, maahanmuuttopolitiikasta, työttömyysturvasta, kansaneläkkeistä, terveydenhuollosta ja niin edelleen. Kun kuuntelee ihmisten puheita, löytää paljon sellaisia ajatuksia, joita voi sanoa sosialidemokraattisiksi. Totta kai kuulee myös ajatuksia jotka ovat kaukana meidän puolueemme poliittisista linjauksista ja arvoista.

Minusta on selvää, että poliittinen ajattelu ja sen tarve on edelleen vahvaa. Ihmisten mielissä on paljon kysymyksiä, toiveita ja vaatimuksia. Monet ovat pettyneet yhteiskuntaan, jolta ovat odottaneet apua hätäänsä. Joidenkin pettymys on tehnyt heistä masentuneita ja katkeria.

Nämä ihmiset etsivät kanavaa, joka välittäisi heidän ajatuksensa ja vaatimuksensa niille, jotka maassa käyttävät valtaa. Nämä ihmiset etsivät poliittista puoluetta, joka kuuntelisi heitä ja olisi heidän puolustajanaan. Ja juuri tässä on paikallisten poliittisten yhdistysten mahdollisuus saada kontakti näihin ihmisiin. Ihmisten luottamus sosialidemokraattiseen puolueeseen ei voi perustua yksinomaan siihen, mitä puoluejohtaja tai kansanedustajat kulloinkin julkisuudessa puhuvat. Kohtaaminen ei ole välitön ja vaikuttava silloin, kun kontakti välittyy median kautta. Kuva puoluejohdosta ja kansanedustajista jää ohueksi ja saattaa olla vino.

Median välittämän kuvan lisäksi luottamuksen herättämiseen tarvitaan työväentalon tasoista toimintaa. Tarvitaan ihmisten kohtaamista, jossa näkyy se, että sosialidemokraattinen puolue haluaa kulkea suomalaisten rinnalla arjessa. Paikallisten yhdistystensä kautta tämä poliittinen liike tahtoo välittää heidän pettymyksensä ja toiveensa sinne, missä käytetään yhteiskunnallista valtaa.

Kun Hämeenlinnassa puheenjohtajaksi valittu Jutta Urpilainen piti ensimmäisen ohjelmallisen puheensa, hän nosti hyvin vahvasti esiin sloganin ”Uusi SDP.” Mitä tämä tarkoittaa, ovat toverit toreilla silloin tällöin kysyneet minulta. Tarkoittaako se sitä, että puolue luopuu perinteisistä arvoistaan ja lähtökohdistaan?

Uusi SDP ei tarkoita sitä, että perinteiset arvomme, vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus pantaisiin siististi lasikaappiin ja talletettaisiin museoon ja että lasikaappiin kiinnitettäisiin kyltti ”katsoa saa, mutta ei koskea:” Nämä arvot ovat meille edelleenkin ruisleipää jota päivittäin pureskelemme. Ne määrittävät suuntamme myös tänään. Maailma on erityisen nopeiden ja yllättävien muutosten keskellä juuri nyt. Mutta yksilöiden, perheitten ja kotien kohtaamat uhat ovat yhä pääosin samanlaisia kuin ennenkin. Poliittista liikettä, jolla on kokemusta näiden uhkien torjumisesta, tarvitaan edelleen.

Jotkin uudet uhat kuten ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen pakottavat meitä laajentamaan näkökulmaamme poliittisten päämäärien osalta. Tulevien sukupolvien hyvän elämän turvaaminen vaatii meiltä nyt enemmän kuin aikaisemmin osasimme kuvitellakaan.

Puolue on käynnistänyt puolueosastojen kehittämishankkeen, johon tässä vaiheessa on kutsuttu mukaan osa puolueosastoista. Kokemusten jälkeen hanke laajenee. Tarkoituksena on auttaa paikallista järjestötasoa vahvistamaan omaa toimintakykyään. Hämeenlinnassa pidettiin viime keväänä puolueosastojen puheenjohtajatapaaminen, joka osoittautui hyödylliseksi koulutusluonteiseksi tapahtumaksi. Puolueen näkyvyyttä julkisuudessa pyritään lisäämään niin, että olemme vahvasti esillä valtakunnallisesti ja paikallisesti muulloinkin kuin vaalien alla.

Uusi SDP ei siis tarkoita sitä että jokin vanha SDP olisi päätetty loppusijoittaa esimerkiksi työväentalomuseoon.

Sosialidemokraattinen puolue kuuluu niin sanottuihin vanhoihin puolueisiin. Poliittisessa väittelyssä on uusien tulokkaiden helppo kaataa kaikki käsillä olevat ongelmat vanhojen puolueitten niskaan. Ne, jotka ovat ottaneet vastuuta kannettavakseen, joutuvat myös vastaamaan siitä, miksei ole saatu parempaa aikaan. Suomalaiset eivät odota mahdottomia. He sietävät myös tiettyyn rajaan sen, että joutuvat pettymään toiveissaan kun ajat yleisesti ottaen ovat kovat. Kun sietokyky ylittyy, pettymys muuttuu passiivisuudeksi tai protestiksi. Silloin vanhojen puolueiden käy huonosti.

Näin taisi meidän käydä viime eduskuntavaaleissa. Syvällisiin tietoihin perustuneet, harkitusti anteliaat vaalilupauksemme vanhustenhuollon laadun parantamiseksi eivät auttaneet. Äänestäjämme odottivat meiltä suurempia tekoja, silloin kun vielä olimme hallituksessa. Kun lisäksi muiden suurten puolueiden vaalimainonnan rahoituksessa oli merkittäviä yksityisiä rahoittajia liikkeellä, syntyi äänestäjien liike, jossa me jäimme kolmannelle sijalle.

Eduskuntavaalien jälkeen maailman tilanne on rajusti muuttunut. Nykyinen hallitus sai käsiinsä varsin hyvässä tilassa olevan valtiontalouden. Kansainvälisen finanssikriisin takia tilanne muuttui nopeasti. Vienti on romahtanut, työttömyys kasvaa ja näiden seurauksena valtion ja kuntien tulot romahtavat samalla kun menot lisääntyvät. Menojen kattamiseksi valtio ottaa ensi vuotta varten lisälainaa 13 miljardia euroa. Myös kuntien velkaantuminen kasvaa.

Seuraavan vaalikauden haasteet ovat mittavat. Joitakin toiveita talouskasvun alkamisesta on olemassa, mutta kotimainen työttömyys lisääntyy vielä ensi vuonna. Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmassa on muutamia menolisäyksiä joiden vaikutus alkaa heti seuraavan vaalikauden alussa. Me olemme vaatineet hallitukselta päätöksiä valtion tulopohjan vahvistamisesta jo nyt mm. ympäristöverojen muodossa. Näyttää kuitenkin siltä, että yleisen arvonlisäveron yhden prosentin korotusta lukuun ottamatta veropohjan vahvistaminen jää tältä hallitukselta tekemättä.

Seuraavan hallituksen edessä on joukko vaikeita päätöksiä, mikä tulee vaatimaan vahvaa näkemystä ja päättäväistä johtajuutta. Me olemme puolueena perinteisesti edustaneet näitä molempia ominaisuuksia. Keväällä 2011 kansalaiset harkitsevat, onko jo aika kutsua sosialidemokraatit raskaaseen vastuunkantoon isänmaan hyväksi. Meidän vaaliohjelmamme valmistelu on täydessä käynnissä, ei vain vaaleja vaan sen jälkeistä vastuun kantoa varten.

Ajankohtainen huolemme koskee kuntien tilannetta. Hallitus on kauniisti luvannut että tässä taantumassa valtion taloutta ei tasapainoteta etuuksien leikkaamisella eikä tuloverotusta kiristetä. Leikkaamislakeja ei olla tuomassa eduskuntaan. Samaan aikaan taantuma leikkaa kuntien verotuloja niin, että hallituksen sopimat kuntien valtionosuudet ovat riittämättömiä. Taantumassa julkisen sektorin käy täsmälleen päinvastoin kun yritysten. Kun yrityksissä tilaukset ja työn tarve vähenee, niin julkisella sektorilla erityisesti kunnissa työn tarve kasvaa.

Ilman riittävää valtion tukea kunnat eivät kykene ylläpitämään palveluistaan vaan päätyvät leikkauksiin tai henkilöstön lomautuksiin. Toisena vaihtoehtona, jota me puoluehallituksissa pidämme ääritilanteessa parempana, on kunnallisen veroprosentin korottaminen. Meidän mielestämme ei ole oikein, että työntekijöitä lomautetaan tilanteessa, joissa työntekijän työsuoritusta kaikkein eniten tarvittaisiin.

Nyt on aika näyttää poliittista aatteellisuutta myös kuntatasolla, jossa tehdään ihmisten arkea koskettavia päätöksiä. Mitä enemmän johdonmukaisuutta, sitä parempi uskottavuus. Valtakunnan asioissa me juuri nyt emme oppositiossa ollen kykene tekoihin. Teot on tehtävä kuntatasolla, ja niitä tarvitaan, jotta ihmiset näkevät miten tässä poliittisessa liikkeessä ajatellaan ja uskotaan.

Hyvät kuulijat

On hienoa olla työväentalomuseon juhlassa. Historiamme muistuttaa siitä miten me olemme raskaan sarjan yhteiskunnallinen kansanliike. Me haluamme uudistua, jotta kykenemme tarkasti näkemään ihmisten arjen ja työelämän sekä ympäristömme uudet haasteet ja kysymykset. Me tahdomme uudistua viestinnässä ja vuorovaikutuksessa, jotta kohtaamme myös uuden sukupolven nykyaikaisissa työväentaloissa internetissä ja sähköisessä mediassa. Me olemme liikkeellä, me emme ole valmiita museoon pantaviksi.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu