Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Muistammeko lapsen sen

18.12.2009

Kolumni Turun Sanomat 18.12.2009

Tavaratalot jakavat joulun alla syvällistä viisautta. Jos pysähtyy kuuntelemaan taustalla soivaa musiikkia, voi joululaulujen sanoista löytää ajateltavaa ja hengen ravintoa. Oma suosikkini tavaratalomusiikeista on laulu ”Me käymme joulun viettohon”.

Laulussa ollaan huolissaan siitä, että joulun lapsi unohtuu ja ”hukkuu hankeen” kun me varustamme kotejamme joulujuhlakuntoon. Laulu kehottaa hengelliseen joulun viettoon. Mutta kuin vahingossa se viittaa myös kaikkiin muihin lapsiin ja ihmisiin, jotka ovat vaarassa jäädä vaille huomiota.

Joulu on vanhastaan ollut juhla, jossa tavoitellaan sitä, että puute ja niukkuus ovat hetken poissa. Runsaampi joulupöytä, kynttilät ja lahjat ovat aikanaan olleet ylellisyyttä, johon on varaa vain kerran vuodessa. Erään joululaulun toivomus ”oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen” kertoo unelmasta, että arjen köyhyys ja puute olisi voitettu. Sama toivomus tulee vastaan työväenlaulussa, jolla innostetaan joukkoja taistelemaan yhdessä puutteen ja kurjuuden poistamiseksi.

Toive puutteen poissaolosta ei ole vanhentunut. Se, että tutkimusten mukaan Suomessa sekä aineellinen että henkinen hyvinvointi on keskimäärin hyvää tasoa, ei oikeuta tekemään johtopäätöstä, että kaikilla menee suhteellisen hyvin. Kuten aina, puute ja yltäkylläisyys jakaantuvat epätasaisesti tähänkin jouluun valmistauduttaessa. Yhä useammassa kodissa pelätään, että suhteellisen hyvä oma tilanne huononee lomautusten tai irtisanomisten vuoksi. Tätä joulua varjostavat myös puheet tulevista etuisuuksien ja palvelujen leikkauksista.

Puute ja niukkuus, epävarmuus ja pelko tulevaisuuden edessä vaikuttavat yhteiskunnan henkiseen ilmapiiriin. Kun kokemus omasta voimattomuudesta yhdistyy epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen, voi paha olo purkautua väkivaltana tai syvänä masennuksena. Modernissa, kaupunkimaisessa elämänmuodossa ei yksilön ole helppo omin käsin rakentaa toimeentuloaan, jos hän tulee uloslyödyksi koulutuksesta ja työelämästä.

Näitä ihmisiä ei saa unohtaa ”hankeen hukkumaan”. On jollakin perustavalla tavalla epäoikeudenmukaista hyväksyä se, että toiset omasta halustaan huolimatta jäävät ilman paikkaa tässä yhteiskunnassa. Politiikkamme on epäonnistunutta silloin, kun koulunsa päättävät nuoret eivät pääse opiskelemaan tai työpaikkaan kiinni. Emme voi kehua hyvillä saavutuksilla silloin, kun pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa eikä heille löydy mielekästä koulutusta, joka johtaisi uuteen työpaikkaan.

Työmahdollisuuksia koskeva eriarvoisuus on voimakkaassa kasvussa. Ne joilla on työpaikka, tekevät entistä ankarammin töitä varmistaakseen työsuhteen jatkumisen. Ansiotulojen verotuksen keventämisellä on haluttu sitouttaa ihmisiä entistä enemmän työpaikoille. Kepillä ja porkkanalla ohjataan ihmiset unohtamaan yksityiselämänsä, harrastuksensa ja perheensä. Tässäkin menossa syntyy se vaara että ”laps hankeen hukkuu, unhottuu”.

Ei voi olla oikein, että lapsiperheiden ja lasten tarpeet jäävät kiihtyneen työelämän jalkoihin. Ihmisen elämän perustukset, kivijalka, rakennetaan varhaislapsuudessa. Kodilla ja perheellä tulee olla mahdollisuus riittävään aineelliseen ja henkiseen tukeen ja riittävään aikaan, joka tarvitaan uuden ihmistaimen kasvun suojaamiseen ja kehityksen turvaamiseen. Yhteiskunnan velvollisuutena on järjestää riittävät neuvola- ja kotipalvelut sekä mahdollisuus kodin ulkopuolella tapahtuvaan varhaiskasvatukseen. Jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus siihen, että perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen tapahtuu lapsen näkökulmasta.

Tämä vuosi TS:n kolumnistina on päättymässä. Kiitos lukijoilleni. Ai niin. Toinen tärkeä joululaulu panee poliitikon, myös minut, arvioimaan oman toiminnan motiiveja. Se laulu on tuo tuttu: ”En etsi valtaa loistoa…”

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu