Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Tasa-arvo tulee asettaa valinnanvapauden edelle

13.04.2010

Kolumni Hoivapalvelut-lehti 1/2010 8.3.2010

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on syntynyt vankan tasa-arvoajattelun ja oikeudenmukaisuuskäsityksen perustalle. Nämä arvot ovat keskeisiä suomalaisen yhteiskunnan sielussa. Suomesta on vuosisatojen kuluessa, ankarien olojen keskellä syntyneiden kokemusten jälkeen tullut itsensä tunnistava kansa ja itsenäinen valtio. Ilmastollinen ankaruus on koetellut sukupolvia toisensa jälkeen. Sen voittamiseksi on yhdessä kamppailtu niin viljelysmenetelmien, rakentamisen kuin liikenteenkin kehittämisessä.

Turvallisuuspoliittiset asetelmat ovat olleet vähintään yhtä ankarat. Meistä riippumattomista syistä olemme monesti joutuneet suurten ristiriitojen keskellä. Olemme saaneet osaksemme kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista kohtelua, mutta yhdessä ponnistellen olemme kyenneet saavuttamaan arvostetun kansainvälisen aseman ja hyvät suhteet naapurien kanssa.

Ehkä juuri ankarat olosuhteet ovat saaneet meidät korostamaan harvinaisen yksituumaisesti tasa-arvon merkitystä. Olemme ymmärtäneet syvällisesti sen, että niin kansakunnan kuin yksilöidenkin elämä on monelta osin sattumanvaraista. Oman osan suotuisuus tai ankaruus on usein seurausta pitkälti muista asioista kuin niistä, joihin voimme itse vaikuttaa. Yksilöistä itsestään riippumattomat tekijät aiheuttavat suuria eroja heidän elämänsä laadussa. Kuka tahansa voi joutua äkillisen tapahtuman kohteeksi siten, että hänen elämänlaatunsa heikkenee tai romahtaa ilman hänen omaa syytään. Jo syntymässämme meille jaetaan erilaiset kortit niin biologisen perimän kuin sosiaalisen ympäristömme muodossa.

Tasa-arvo-ajattelu lähtee siitä, että näitä eroja ja elämän riskejä tulee yhdessä kantaa. Usein on myös niin, että yksilön elämän kaaren eri vaiheissa hänellä on toisaalta suuria riskejä voitettavanaan ja toisaalta pitkiäkin suotuisia ajanjaksoja. Elämän alkuvaiheessa hän hyötyy siitä, että yhteiskunnan turvaverkot suojaavat häntä. Elämän keskivaiheessa aikuinen osallistuu työllään yhteisten turvaverkkojen lujittamiseen. Elämän ehtoossa nämä turvaverkot auttavat häntä selviytymään, kun riskit kasvavat ja oma toimintakyky laskee.

Kansanterveysjärjestelmä on Suomessa rakennettu tasa-arvoa edistämään. Lähtökohtana on ajatus, että terveydenhuollon kustannukset maksetaan yhteisistä varoista ja että maksut eivät missään tapauksessa saa estää hoitoon hakeutumista tai hoidon saamista. Käytännössä tilanne ei ole yhtä tasa-arvoinen. Työelämässä olevista suuri osa on työterveyshuollon piirissä, mikä takaa heille keskimääräistä paremman terveydenhuollon. Lisäksi osa väestöstä turvautuu yksityisten vakuutusten avulla yksityislääkäripalveluihin ja kykenee näin nopeuttamaan avun saamista. Tutkimusten mukaan kansalaisten terveyserot ovat viime vuosina kasvaneet. Vähiten terveyspalveluja käyttävät ne, jotka muutenkin ovat yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa.

Tasa-arvon tavoittelemisessa on siis vielä paljon tehtävää. Kun terveydenhuoltoa maassamme kehitetään näyttää kuitenkin siltä, että tasa-arvon ihanteen tilalle on tullut potilaan valinnan vapauden korostaminen. Terveydenhuoltolainsäädännön uudistamisessa lähtökohdaksi on otettu ajatus, että potilas saisi jatkossa myös kunnallisella puolella itse valita minne hakeutuu hoitoon. Taustalla on usko siihen, että tällä tavalla saadaan terveyskeskukset kilpailemaan keskenään, jolloin toiminta tehostuu ja laatu paranee. Julkinen terveydenhuolto siirtyisi näin kuluttajien markkinoille.

Terveyskeskusten pakottaminen markkinaehtoiseen keskinäiseen kilpailuun synnyttää merkittävää epävarmuutta terveyskeskusten toiminnan suunnitteluun. Nykytilanteessa kunnat ja terveyskeskukset ovat voineet mitoittaa henkilökuntansa, kiinteistönsä ja laitteistonsa sen mukaan, mikä on alueen väestö, sen ikäjakauma ja sairastavuus. Jatkossa tulee ottaa huomioon koko erikoissairaanhoidon vastuualueen väestö, sekä muiden terveyskeskusten toiminta. Olemmeko niin hyviä, että kaikki haluavat tulla meille, vai käykö niin että muut terveyskeskukset ovat meitä parempia ja me saamme laittaa lapun luukulle?

Kun terveyskeskuksia kilpailutetaan keskenään potilaiden valinnanvapauden nimissä, synnytetään entistäkin kovempi kilpailu parhaista lääkäreistä ja muusta henkilökunnasta. Kun kilpailutilanteet koko ajan elävät, tapahtuu laitepuolella se, että investoinnit muuttuvat riski-investoinneiksi yhä enemmän ja osa niistä hukkainvestoinneiksi. Jos jotain tehokkuutta kilpailulla saadaan, niin toisesta ovesta tulee samaan aikaan ylimääräisiä kustannuksia. ”Taistelu asiakkaista saattaa johtaa kilpavarusteluun ja ylikapasiteettiin”, todetaan Mediuutisten jutussa (12.2.2010)

Valinnan vapaus on tärkeä arvo, mutta se on mielestäni toissijainen tasa-arvoon verrattuna. Tasa-arvon toteutuminen edellyttää sitä, että kaikki pääsevät maksujen estämättä laadukkaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon piiriin. Valinnan vapauden korostaminen tuo yhden lisätehtävän potilaalle ja hänen omaisilleen. Merkittävämpää kuin valinnanvapaus on se, että hoitoon pääsee nopeasti ja lähelle ja että hoito on riittävän hyvää. Jos tämän päälle voidaan mahdollistaa valinnan vapaus, mikäpä siinä.

Terveydenhuollon hyviksi koettuja arvoja ei pitäisi hätiköiden myydä markkinaehtoisesti tapahtuvan tehostamisen varjolla. Tehostamisen tarvetta varmasti on, mutta tuloksia pitää etsiä paremman johtamisen, kehittyneemmän työkulttuurin ja ajantasaisen täydennyskoulutuksen keinoin. Terveydenhuollon tulee olla taistelua sairauksia vastaan ja terveyden puolesta, ei taistelua asiakkaista toista terveyskeskusta vastaan. Kuvatun kaltaisen kilpailuelementin tuominen terveydenhuollon järjestelmien laatuelementiksi osoittaa ylenkatsetta vuosituhantista lääkärin ja terveydenhuollon eettistä traditiota kohtaan.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu