Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Ajatuksia joulun alla

18.12.2009

Nettikolumni 18.12.2009

www.tuulavaatainen.fi

Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikana joulukuun puolivälissä säätila Pohjolassa muuttui. Tapahtui hetkellinen ilmastonmuutos, jossa lämpötila laski parikymmentä astetta. Talven tuntu nipistelee kasvoilla ja korvissa, mutta kokonaisvaikutelma on silti miellyttävä: Säätila vastaa kalenteria niin kuin ennen vanhaan. Ilo talvisäästä on suurempikin nyt, kun lämpimään talveen on yhdistynyt huoli siitä, miten yhteisen maapallomme on käymässä, jos ilmaston lämpeneminen jatkuu.

Eduskuntakeskustelussa nostettiin esiin epäilys siitä, että ilmaston lämpenemisestä kertovat tieteelliset väitteet olisivatkin harhaanjohtavia. Se tarkoittaisi sitä, että kaikki tämä tohina päästövähennyksistä, hiilestä ja öljystä luopumisesta ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämisestä olisi turhaa hössötystä. Olisi tietysti tavattoman helpottavaa, jos voisimme heittää murheet sivuun ja jatkaa elämää entiseen tapaan. Valitettavasti edelleenkin todennäköisintä on, että ilmasto lämpenee liikaa, ellemme tee jotain. Kööpenhaminassa ollaan oikealla asialla eikä aikataulu kannusta vitkutteluun asiassa.

Joku totesi, että maapallon pitkässä historiassa lämpötilat ovat vaihdelleet ennenkin. Ja tämä pitää paikkansa. Eräiden tutkijoiden mukaan olemme menossa kohti seuraavaa jääkautta. Pitkällä aikavälillä – 10 000 vuotta - ilmasto on siis muuttumassa selvästi kylmemmäksi. Meidän kannalta ongelma on siinä, että ennen sitä ihmisen aikaansaama kasvihuoneilmiö uhkaa nostaa maapallon keskilämpötiloja merkittävästi. Ellei kehitystä pystytä pysäyttämään, elinolosuhteet maapallolla muuttuvat niin paljon, että koko sivilisaatiomme olemassaolo vaarantuu. Äärimmäisessä vaihtoehdossa taistelu ruoasta, vedestä ja hengissä pysymisestä vie ihmisten huomion niin että muut tarpeet jäävät sivuun. Väkivallasta tulee keskeinen yksilöiden selviytymiskeino.

Kööpenhaminan ilmastokokouksessa koko maailma on poikkeuksellisella tavalla yhteisen uhkan äärellä yhteistä ratkaisua etsimässä. Ilmastonmuutos ei tunne maiden välisiä rajoja. Sen vaikutukset kohdistuvat aluksi eniten kaikkein köyhimpiin, mutta eivät lopulta säästä kaikkein rikkaimpiakaan. Maailma on yhteinen ja pienempi kuin koskaan ennen. Muistan miten 1980-luvun keskeinen kansainvälinen uhka muodostui idän ja lännen välisestä ydinasevarustelukilvasta. Ilmaston liiallisen lämpenemisen uhkasta on tullut tämän päivän kansainvälinen haaste.

Tilanne pakottaa meidät etsimään vaikuttavia keinoja kaikilla tasoilla. Energian tuotantoon on löydettävä hiiltä ja öljyä korvaavia vaihtoehtoja. Energian kulutus on saatava laskuun säästämällä energiaa teollisuudessa, rakentamisessa, asumisessa ja liikenteessä. Tämä kaikki vaatii uutta ajattelua yhteiskunnan eri toimintojen kehittämisessä niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Myös yksittäisen kansalaisen valinnoilla on merkitystä. Hyvinvointi on pitkälti perustunut tavaratuotannon kasvuun, mikä kuluttaa paljon maapallon rajallisia voimavaroja ja uhkaa ympäristöämme.

Onkin aktiivisesti etsittävä sellaista hyvinvoinnin mallia, jossa kasvu ei perustu rajallisiin voimavaroihin vaan esimerkiksi kulttuuriin ja muihin aineettomiin palveluihin. Jäljellä olevia voimavaroja olisi jaettava nykyistä tasa-arvoisemmin, niin että kaikkein köyhimmät voitaisiin nostaa ylös köyhyydestään säällisen elämän tasolle. Vakavin uhka kestävälle kehitykselle on tulo- ja varallisuuserojen kasvattaminen.

Asiantuntijoiden mukaan kestävä kehitys ja maapallon pelastaminen on vielä mahdollista. Tulevaisuus on ihmisen omissa käsissä. Nyt toivomme, että ihminen on kyllin nöyrä ja viisas kyetäkseen tekemään oikeita päätöksiä. Toivomme, että ihmiskunta kykenee aitoon koko maapallon käsittävään vuorovaikutukseen, kohtaamiseen ja keskusteluun niin että lopputuloksena on riittävän yhteinen käsitys oikeudenmukaisesta politiikasta tämän haasteen ratkaisemiseksi.

Hyvinvointiajattelun muuttaminen ei ole vain talous- ja työllisyyskysymys. Meitä pitää liikkeellä se, mitä tavoittelemme. Toimintamme tähtää onnellisuuden välineiden hankkimiseen. Aina joulun alla nousee keskustelu siitä, mistä syntyy hyvä joulu. Vahvin jouluperinteemme on peräisin ajalta, jolloin elämä oli keskimäärin ankaraa selviytymistaistelua jokapäiväisen leivän eteen. Joulu muodosti katkoskohdan tähän elämän ankaruuteen. Joulupöytään laitettiin pitkään säästetyt ainekset ja pöytä laitettiin niin koreaksi kuin suinkin. Lahjoja jaettiin sen verran, että kokemus poikkeuksellisesta juhlasta vahvistui. Joulun jälkeen palattiin arkeen, jossa ruoka oli yksinkertaisempaa ja kynttilöitä poltettiin harvemmin.

Nykyajan joulun viettäjien joukossa on edelleen heitä, jotka valmistautuvat jouluun säästämällä ja sinnittelemällä voidakseen sitten jouluna rakentaa arjesta erottuvan juhlan. Joulusta kyetään tekemään juhla, muttei mitään kulutusjuhlaa silloin kun perhe tai yksinäinen ihminen sinnittelee työmarkkinatuen ja toimeentulotuen varassa.

Joulukaupan mainokset ja tavaratalojen ikkunat kehottavat meitä kaikkia käyttämään jouluna rahaa arkea enemmän, jotta meille tulisi hyvä joulu. Jouluna tulisi ylittää arjen tavanomainen kulutustaso, jotta juhla tuntuisi juhlalta. Joulun alla kiihtyvä kauppa ja tavallista tuhlaavampi rahankäyttö kertoo siitä, miten syvällä kulttuurissamme edelleen elää tarve nousta hetkeksi arjen puutteen yläpuolelle. Tämä tarve elää jossain alitajunnassa silloinkin, kun arjen köyhyys on tosiasiassa meille vierasta. Ja silloin syntyy kulutusjuhla, jonka sisältönä on kuluttaminen, ei juhlan rakentaminen arjen keskelle.

Yhä useammat hakevat jouluna toisenlaista rytmin vaihdosta. Näille ihmisille arjen köyhyys ja puute ei ole ruoan ja tavaran puutetta vaan kiireettömyyden ja rauhan puutetta. Etsiessään onnellisuutta he eivät kaipaa lisää tavaraa tai virikkeitä. He hakeutuvat yksinkertaiseen, pelkistettyyn juhlaan, jossa virikkeitä ei ole monia, jossa ruoka on yksinkertaista mutta hyvää ja jossa aineellisen tavaranpaljouden sijaan on vain muutamia rakkaita esineitä.

Työväenliikkeen ja nykyajan demarinaisten tavoitteena on ”pois puute”. Puutetta on monenlaista. Meillä sosialidemokraatteina on halua muunkin kuin aineellisen puutteen poistamiseen. Uskon että samalla kun huolet aineellisesta toimeentulosta Suomessa kasvavat, on maassamme yhä vakavampi puute henkisestä hyvinvoinnista. Työelämän laadullinen kehittäminen ei etene niin kuin juhlapuheissa toivotaan. Työsuhteiden kasvava epävarmuus merkitsee isoa henkistä kuormaa ihmisille ja perheille. Kiireettömyyden ja rauhan löytämisestä tulee yhä useamman haave. Aikuisten kiire ja rauhattomuus näkyy lasten ja nuorten pahoinvointina.

Tarvitsemme – sekä itsemme että maapallon takia - enemmän keskustelua siitä, mistä syntyy hyvä elämä. Uskon että hyvän elämä on mahdollista sovittaa yhteen kestävän kehityksen kanssa. Ilmaston lämpenemisen uhka ohjaa meitä pois aineellisista kulutusjuhlista. Kulutusjuhlista luopuminen on mahdollista silloin, kun ymmärrämme, että hyvä elämä ja onnellisuus riippuvat vain osittain siitä kuinka paljon kykenemme hankkimaan tavaraa.

Toivotan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu