Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Lähisuhdeväkivalta yhteiskunnallisena ongelmana

04.03.2010

Puhe eduskunnan täysistunnossa
Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta VNS 7/2009 vp

Espanjan alku Euroopan unionin puheenjohtajamaana oli hieno. Uusi puheenjohtaja nosti naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen yhdeksi keskeiseksi teemakseen. Tuo vuodenvaihteessa tullut viesti Espanjasta kosketti vahvasti suomalaisia. Espoon murheelliset tapahtumat olivat juuri laittaneet meidät raa'an lähisuhdeväkivallan tosiasian eteen. Vaikka tässä Espoon tapauksessa teon tekijä oli ulkomaalainen, me muistimme monet uutisotsikot siitä, miten suomalainen isä tai äiti on surmannut perheensä ja itsensä. Puhuttiin kunniamurhista, vaikka oikeampi termi olisi häpeämurha, laajennettu itsemurha, jolla hakeuduttiin eroon ylivoimaisesta häpeäahdistuksesta - asetelma, joka ei ikävä kyllä ole erityistä tuontitavaraa Suomeen. Suomalaisen perheväkivallan taustalla on tavallisimmin alkoholin lisäksi kasvojen menettämisen kokemus tai häpeäahdistus. Perheväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta olivat meillä jo ennen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa.

On tärkeätä, että Espanja on ottanut tämän teeman esille. Meillä on tapana ajatella, että eteläisessä Euroopassa sukupuoliroolit perheessä ja parisuhteessa ovat jollakin tavalla erilaiset kuin täällä tasa-arvoisessa Pohjolassa, ja voisi kuvitella, että myös lähisuhdeväkivallan kulttuurit ja taustat ovat etelässä toiset kuin esimerkiksi Suomessa. Niin tai näin, Suomessa meillä on käsissämme ihan oikea suomalainen naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan yhteiskunnallinen ongelma.

Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, naisiin kohdistuva väkivalta on yksi vakavimpia kotimaisia ihmisoikeushaasteitamme. Espanjan puheenjohtajamaana tekemä aloite antaa toivottavasti myös omalle hallituksellemme selkeän kannusteen paneutua tähän ongelmaan vaikuttavalla ja tuloksekkaalla tavalla. Ei tule tyytyä mihinkään väkivallan vastaiseen vuoteen, vaan kipeän ongelman ratkaisemiseksi on tehtävä työtä lisääntyvällä intensiteetillä, kunnes helpottaa. Kipeään kotimaiseen ongelmaamme liittyy edelleen liian paljon vaikenemista niin väkivallan uhrien, väkivaltaan syyllistyneiden kuin sivullistenkin taholta.

On selvää, että väkivallan puhkeaminen lähisuhteessa puolisoiden välillä tai perhepiirissä on yksi traagisimpia merkkejä epäonnistumisesta ihmissuhteessa. Häpeän tunne ja siihen liittyvä halu peittää, salata ja painaa asia unohduksiin on päällimmäinen reaktiotapa useimmilla. Kuitenkin niin fyysinen kuin henkinenkin väkivalta ja kiusaaminen voivat merkitä sellaista kokemusta, jota sivusta seuraava sanoisi kidutukseksi. Väkivalta ja kidutus jättävät jälkensä sekä väkivallantekijään että uhriin koko loppuiäksi, ellei asiaa kyetä jotenkin käsittelemään.

Ahdistuneisuus, alistuminen sekä jatkuvassa pelossa eläminen ovat olosuhteita, jotka merkitsevät vakavaa ihmisoikeusloukkausta yksilöä kohtaan. Siksi on kaikki syy odottaa yhteiskunnalta tehokkaita toimia naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi ja torjumiseksi.

Arvoisa puhemies! Narsismia käsittelevässä kirjassa Sata tapaa tappaa sielu kuvataan tosiasioihin perustuvien kertomusten kautta sitä, miten pahaa jälkeä narsistisen persoonallisuushäiriön ajama henkilö voi saada aikaan perheessään ja lähipiirissään. Tuo kirja osoittaa vedenpitävästi sen, miten monessa perheväkivaltatilanteessa uhri on se, joka haavojensa lisäksi kantaa syyllisyyttä. Väkivallantekijä on usein äärimmäisen taitava syyllistämään uhrinsa konfliktitilanteessa. Pahimmillaan on kyse kidutuksesta, jossa kidutuksen uhri tuntee syyllisyyttä kohtalostaan, ja silloin on vaikea lähteä hakemaan apua.

Kun nainen tai lapsi tuntee syyllisyyttä siitä, että mies tai isä lyö häntä, ei ole paljon toivoa, että hän kykenisi hakemaan apua tilanteeseensa. Usein vasta ulkopuoliset, jotka näkevät väkivallan jäljet mustelmina tai muuten, havahduttavat ja ohjaavat uhrin ulkopuolisen avun turvin.

Mainittua teosta lukiessa ihmettelee pitkin matkaa, miksi nämä uhrit, naiset, jossain määrin myös miesuhrit, kykenevät sietämään ilmeisen sietämätöntä tilannetta. Mikä sitoo heidät kumppaniin, joka mitätöi, alistaa ja lyö heitä uudelleen ja uudelleen takuuvarmasti aina hyvien jaksojen välillä? Tästähän keskusteltiin eilen TV2:n väkivalta-illassa. Miksi nämä uhrit unohtavat ihmisarvonsa ja ihmisoikeutensa? Mikä saa heidät ajattelemaan, ettei heillä tosiasiassa ole mitään oikeuksia?

Nämä ovat vakavia kysymyksiä, joihin kannustan hallitusta paneutumaan syvällisesti ja pitkäjänteisesti. Espanja on heittänyt meille ison haasteen, lähdetään siihen mukaan. Tähän haasteeseen on syytä vastata heti ja tehokkain toimenpitein.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu