Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Onko kirkon uskonnonvapautta syytä rajoittaa

29.05.2010

Mielipide Turun Sanomat

Luterilaisessa kirkossa tapahtuneiden lasten seksuaalisen hyväksikäytön yksittäistapausten tultua julkisuuteen käynnistyi keskustelu Kirkkolain 5 luvun 2 §:ään kirjatun rippisalaisuuden merkityksestä. Merkitseekö pappia ja lehtoria vaitioloon velvoittavaa rippisalaisuus silmien ummistamista pedofiliaongelmalta tai yleisemmin lastensuojelun vähättelyä, on moni kysynyt. Myös kirkon piirissä on jouduttu miettimään voidaanko loppuun asti puolustaa henkilöä koskevan luottamuksellisen tiedon salaamista silloin, kun tiedon julkisuuteen saattaminen voisi suojella lasta vakavalta henkiseltä ja fyysiseltä väkivallalta.

Ennen kuin tähän vastataan, on syytä kysyä, mitä seuraisi, jos rippisalaisuus murrettaisiin. Rippisalaisuuden poistamisen jälkeen vain typerys kertoisi papille tai lehtorille itselleen epäedullisia asioita, joista tietäisi, että papilla on velvollisuus kertoa ne heti viranomaisille. Kirkosta ei antaisi hyvää kuvaa sellainen menettely, jossa ihmisten annettaisiin luulla, että vanha rippisalaisuus on edelleen olemassa, mutta samalla kuitenkin toimittaisiin ilmiantajina viranomaisten suuntaan. Tuskin kukaan toivoo, että papeista tehtäisiin urkkijoita.

Lopputulos on, että rippisalaisuuden murtaminen tuskin auttaisi pysäyttämään pedofiilien toimintaa. Rippisalaisuuden poistamisella lapseen kohdistuvien rikosten osalta voisi kuitenkin olla symbolista merkitystä. Se saatettaisiin nähdä viestinä siitä, että kyseiset rikokset ovat erityisen paheksuttavia. Toisaalta normaalia lainsäädäntöä on se, että rikoksen paheksuttavuus osoitetaan rangaistusasteikolla, joten tältäkään kannalta rippisalaisuuden murtaminen ei toisi uutta välinettä kriminaalipolitiikkaan.

Kirkkolaissa papin rippisalaisuutta koskeva pykälä on 5 luvussa heti pappisviran määrittelyn jälkeen. Kyseessä ei ole sattuma. Pappisviran tehtävä pohjautuu kirkon uskonkäsitykseen. Luterilaisessa kirkossa anteeksiantamuksen ja armon julistaminen ovat pappisviran ydintehtäviä. Anteeksiantamus ja armo ovat uskonnollisia eivätkä oikeudellisia käsitteitä. Rippiin kuuluu synnin tunnustaminen papille ja papin julistama uskonnollinen anteeksianto ja armon vakuutus. Ripillä ei ole oikeudellisia vaikutuksia. Synninpäästö ei vapauta ihmistä rikoslain määräämistä seuraamuksista.

Kirkon uskonkäsityksen mukaan ripissä on kysymys uskonnollisesta toimituksesta, jossa ihminen avaa sisimpänsä Jumalan edessä ja odottaa, että Jumala voisi hänet hyväksyä syntisenäkin. Papilla ei ripissäkään ole lupa hyväksyä ripittäytyjän tekemiä tai suunnittelemia rikoksia. Kirkkolaki määrää, että papin tulee kehottaa henkilöä ilmoittautumaan viranomaisille.

Kirkon uskonkäsityksen mukaan papin vaitiolovelvollisuus palvelee syntisen ihmisen ja armollisen Jumalan kohtaamista. Jos vaitiolovelvollisuus poistetaan, ihminen jätetään kahdestaan Jumalansa kanssa ja samalla poistetaan kirkon uskonharjoituksesta yksi uskontoon perinteisesti kuulunut pyhä toimitus.

Lainsäädännön näkökulmasta rippisalaisuuden murtaminen olisi puuttumista uskonnonvapauteen uudella tavalla. Kyse olisi siitä, että valtiovalta katsoo, että vaitiolovelvollisuuden piirissä tapahtuva rippi ja sielunhoito ovat sellaista uskonnon harjoittamista, joka on uhka yleiselle järjestykselle tai hyville tavoille.

Kirkon ja valtiovallan välisissä neuvotteluissa on kyse sen arvioimisesta, onko tässä asiassa olemassa riittäviä perusteita uskonnonvapauden rajoittamiselle ja olisiko uskonnonvapauden rajoittamisella saatavissa todellisia hyötyjä yhteisesti tärkeäksi tunnustetun tavoitteen kannalta.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu