Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Suomi on monella tavalla poikkeuksellisen vaativassa tilanteessa

17.04.2010

Puhe Satakunnan sos.dem. piirin kevätkokous Huittinen

Suomi on monella tavalla poikkeuksellisen vaativassa tilanteessa. Ensinnäkin. Suomalaiset sotilaat ovat mukana isossa operaatiossa joka kuluneella viikolla käynnistyi Afganistanissa. Ennuste operaation onnistumisesta on varsin epävarma ja suomalaissotilaiden hengen ja terveyden riski on suuri. Eduskunta on juuri päättänyt, sosialidemokraattien tuella, lisäjoukon lähettämisestä Afganistaniin maan tilanteen vakauttamiseen. Sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävänä on ylläpitää sellaista turvallisuutta, jonka suojissa siviilikriisinhallinta ja kehitysyhteisyön hankkeet voivat onnistua.

Meidän vaatimuksemme on, että suomalaissotilaiden läsnäolon mielekkyyttä kaiken aikaa arvioidaan. Eduskunnassa oli laaja yksimielisyys siitä, että Afganistanin tilannetta ei yksin aseilla ratkaista. Meidän mielestämme diplomaattisia ponnistuksia osapuolten välillä rauhan ja sovinnon synnyttämiseksi olisi vahvistettava. Suomen hallituksella on nyt erityinen vastuu varautua vaihtoehtoisiin kriisin kehityskulkuihin ja ajatella valmiiksi Suomen toimet kussakin tapauksessa. Yhteistyön tasavallan presidentin kanssa tulee olla jatkuvaa ja saumatonta.

Toiseksi. Kotimaassa työttömyys jatkaa kasvuaan, ristiriidat ja luottamuksen puute työmarkkinaosapuolten kesken tuottavat vaikeuksia arkipäivän elämään ja lisäävät talouden vaikeuksia entisestään. Elinkeinoelämän keskusliiton ideologinen irrottautuminen laajasta sopimusyhteiskunta-ajattelusta luo epävarmuutta ja vastakkainasetteluja. Käsillä olevat taloushaasteet ovat kuitenkin yhteisiä ja niiden ratkaisemiseen tarvittaisiin nyt ennen muuta luottamusta työnantajien ja palkansaajien kesken. Hallituksen heikko halu ja kyky sopimusyhteiskuntamallin ylläpitämiseen paljastuivat jo vaalikauden ensimmäisenä keväänä.

Hallitus on hiljalleen herännyt aktiivisuuteen tässä asiassa. Elinkeinoelämän vaatimukset ja ehdot sille, mistä saadaan ylipäänsä keskustella, ovat kuitenkin ilmeisen kovat. EK:n vaatimukset verotuksen uudistamiselle ovat suorat, ja nähtäväksi jää miten pitkälle nykyhallitus taipuu niiden edessä. Ek vaatii yritysverotuksen alentamista, sitä ettei osinkoveroa eikä ansiotuloverotusta kiristetä ja että energiaverotusta on kevennettävä. Verotuksen korottamismahdollisuuksia löytyy, kun EK:n ohjelman lukee tarkkaan. Siinä todetaan: ”OECD:n mukaan talouskasvun kannalta … vähiten haitallista on kiinteän omaisuuden ja kulutuksen verottaminen.” EK voisi siis hyväksyä kiinteistöverojen ja arvonlisäverojen korottamisen.

Me olemme vaatineet osinkoverotuksen kiristämistä ja sen muuttamista progressiiviseksi ansiotuloverotuksen tapaan. Yritysverotuksen keventämiseen ei juuri ole mahdollisuuksia, koska yhden prosenttiyksikön kevennys yritysverotuksen puolella vaatisi vastapainoksi kahden prosenttiyksikön korotuksen pääomatulojen veroasteeseen. Eikä siltikään tulisi yhtään lisää rahaa sisään. Olemme toistuvasti esittäneet ympäristöverotuksen kiristämistä.

Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen pöydillä on jo toista vuotta maannut työurien pidennysasia. Vuosi sitten keväällä hallitus joutui luopumaan vanhuuseläkeiän yksipuolisesta korottamisesta. Kolminkantaisessa tapaamisessa hallitus pantiin allekirjoittamaan paperi, jossa se sitoutuu noudattamaan hallitusohjelman sitä kohtaa jossa luvataan yhteistyössä tapahtuvaa valmistelua.

Yksipuolisella esityksellään hallitus yritti antaa OECD:lle ja lainarahan antajille merkin siitä, että Suomi on luotettava lainanottaja ja kykenee koviinkin leikkauksiin tarvittaessa. Asetelma oli siis suunnilleen sama kuin yrityksessä, joka toteuttaa saneerauksia ja irtisanomisia voidakseen parantaa uskottavuuttaan ja nostaa osakekurssinsa hintaa.

Hallituksen uusin idea ilmenee valmistelusta, jossa suunnitellaan työeläkkeiden leikkaamista alle 65 vuotiailta. Ajatuksena on, että eläkkeen heikentäminen pakottaisi 63 vuotiaan jatkamaan työelämässä pari vuotta. Heikennys olisi keskieläkeläiseltä 130 euroa/ kk. Valtiovarainministeri Katainen on tosin väittänyt että tällaista ei olla suunnittelemassa, mutta jos valmistelua tehdään, se usein johtaa siihen, että suunnittelukin käynnistyy.

Tätä ei voi hyväksyä eikä tällaiselle esitykselle ole perusteita. Eläkejärjestelmä on jo nyt kannustava. Siihen sisältyy porkkana niille jotka jatkavat 63 vuoden jälkeen 68 vuoteen. Lisäksi käyttöön on otettu keppi, elinaikakerroin, joka leikkaa eläkettä sen mukaan miten elinajan ennusteet maassa menevät. Uusimmat tilastotiedot osoittavat, että työeläkkeelle jäämisen ikä on lähtenyt kohoamaan näiden kannustimien takia.

Palkansaajajärjestöt ovat toistaiseksi kyenneet torjumaan työeläkkeiden heikennyksen. Toivottavasti järki voittaa ja eläkeleikkauksista luovutaan.

Uusimpien tutkimusten mukaan työssä jaksamista ja työurien pidentämistä voitaisiin parhaiten edistää lisäämällä työelämän joustavuutta työntekijälähtöisesti. Keskeinen stressi- ja kuormitustekijä monien kohdalla on huoli omaisista ja tarve hoitaa perheen yllättäviä pulmatilanteita. Kyse voi olla yhtä hyvin puolison, lapsen kuin omien vanhempienkin tilapäisestä avun tarpeesta. Kun työelämä ei jousta, ihminen tekee työtään sydän kylmänä ja miettii kotona olevia huolia. Työteho ja työn laatu saattavat kärsiä ja työntekijä uupuu. Tästä huolimatta tilanne on kuulemani mukaan se, että työnantajapuoli ei suostu edes aloittamaan keskustelua joustojen lisäämisestä.

Tutkimusten valossa tällainen asenne on silkkaa tyhmyyttä. Ihminen ei ole kone. Jos ihminen saadaan toimiman kuin kone, hänestä ei monellakaan työpaikalla saada mitään merkittävää hyötyä. Siksi olisi äärimmäisen tärkeätä nyt käynnistää voimakas työ työelämän inhimillistämiseksi. Tämä on välttämätöntä, jos haluamme pidentää työuria ja nostaa tuottavuutta kestävällä tavalla.

Kolmanneksi. Kunnissa palvelujen tarve kasvaa samalla kun kuntien talous heikkenee ja osaavasta työvoimasta tulee entistä enemmän pulaa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole johtanut tuottavuuden ja tehokkuuden lisääntymiseen tai hallinnollisten rakenteiden selkeyteen siten kuin toivottiin. Hätäpäissään erityisesti lääkäripulan takia kunnat turvautuvat yksityisiin palvelun tuottajiin koska jotenkin palvelut on järjestettävä. Kunnat nostavat palvelumaksujaan ja veroprosenttiaan ja kiinteistöveroprosenttiaan.

Yksityiseltä puolelta ostetuista lääkäripalveluista maksetaan ajoittain paljon korkeampaa hintaa kuin oman virkalääkärin kustannus olisi. Terveyskeskusten yksityistämiskokeilut osoittavat, ettei taloudellisia säästöjä ole juurikaan tullut, joissakin tapauksissa kustannukset ovat alun jälkeen nousseet voimakkaasti.

Useat eri asiantuntijat muistuttavat siitä, että kunnat eivät riittävän hyvin osaa kilpailuttaa yksityisiä firmoja. Ilman toimivia markkinoita ja kunnon kilpailutusta hinnat karkaavat pilviin. Silloin käy niin että kunta maksaa mitä tahansa, koska sillä on vastuu palvelujen järjestämisestä. Heikon johtamisen seurauksena kuntalaisten veroeurot menevät yksityisen yrityksen taseen vahvistamiseen. Terveydenhuollon ammattilaisten Mediuutiset lehdessä olikin valaiseva kuvaus siitä, missä pahimmillaan mennään. ”Yksityinen nauraa matkalla pankkiin samalla kun keskustellaan julkisen terveydenhuollon rappiosta.”

Terveydenhuollon uudistamisessa kilpailutus ja valinnan vapaus ovat nyt valttia. Hallitus virittelee terveydenhuollon lainsäädännön uudistusta, joka tällä hetkellä näyttää pahasti keskeneräiseltä ja tuloksiltaan sekavalta. Ministerit Hyssälä ja Risikko ovat tuoneet julkisuuteen erilaisia omia ehdotuksiaan sen sijaan että hallitus tekisi huolellisen yhteisen valmistelun ja pohjatyön. Hankkeen kauaskantoisuutta ajatellen ei olisi ollut tyhmää käynnistää valmistelu parlamentaariselta pohjalta, jolloin tuleva hallitus olisi voinut sitä luontevasti jatkaa.

Uutta tehokkuutta ja asiakaslähtöisyyttä etsitään nyt siitä, että terveyskeskukset laitetaan kilpailemaan keskenään asiakkaista. Julkisen sektorin perinteinen vahvaan ammattilaisuuteen ja virkavelvollisuuteen perustuva malli räjäytetään ja tilalle astuvat liike-elämän markkinaloogiset ajatusmallit.

Kaikki eivät ole tähän ihastuneita. Markkinoiden logiikka on syntymisen, taistelun ja häviämisen logiikkaa. Kilpailussa terveyskeskukset kilpailevat jatkossa myös parhaista työntekijöistä. Kilpailussa menestyäkseen ne hankkivat parhaita laitteita ja tekniikkaa, ja yrittävät saada laadukkaimmat toimitilat käyttöönsä. Investointeja henkilöstöön ja laitteisiin tehdään kilpailussa voittamisen toivossa.

Joku kuitenkin häviää kilpailun, ja investoinnit ovat hukkaan heitettyä rahaa. asiakas, kuntalainen, veronmaksaja on ihmeissään, kun ovella on lappu, jossa kerrotaan että tämä terveyskeskus on kannattamattomana lopetettu. Terveyskeskusten käy niin kuin kyläkoulujen. Lappu luukulle ja lopulta meillä on jokin automarkettiterveysasema. Ja siinä välillä on paljon julkista rahaa poltettu turhiin investointeihin.

Perustuslain 19§ turvaa jokaiselle ”riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.” Tästä olisi ensin huolehdittava. Sen jälkeen kun tämä on kunnossa, voidaan miettiä olisiko mukavaa jos kansalainen voisi myös kilpailuttaa ja valita eri terveyskeskusten välillä. Olennaista on että jokaisella on kohtuullinen pääsy yhteen riittävän tasokkaaseen terveyskeskukseen. Vähemmän olennaista on se, että henkilö voi shoppailla eri terveyskeskusten välillä.

Neljänneksi. Työelämän laadusta tulee viikko viikon jälkeen entistä hälyttävämpiä raportteja. Alle 35-vuotiaiden joutuminen työkyvyttömyyseläkkeelle on hurjassa kasvussa. Työurien pidentämisen haaste näyttää paljon isommalta kuin on luultu. Suurin huomio keskitetään eläkekysymyksiin. Hallitus valmistelee milloin vanhuuseläkeiän korottamista milloin eläkkeiden pienentämistä. Kummallakaan ei ole mitään vaikutusta työikäisten työkyvyttömyyden syntymiseen. Epätoivoisena yrityksenä jouduttaa ylioppilaiden siirtymistä yliopistoon esitetään pääsykokeiden poistamista. Juuri kukaan ei ole kiinnostunut siitä, miten opiskelun tukitoimia ja opintojen ohjausta tulisi vahvistaa siten, että reipas opintojen eteneminen olisi jokaiselle mahdollista.

Mielenterveysongelmien osuus työkyvyttömyyden lääketieteellisenä syynä on hälyttävän suuri. Hallitus on ministeri Hyssälän johdolla käynnistänyt ns. Masto hankkeen, jonka tarkoitus on puuttua tähän kansalliseen ongelmaamme. Hanke on tärkeä ja sille toivoisi nopeaa etenemisvauhtia. Pelkona on että hanke jää keskeneräiseksi ja päättyy ennen kuin se alkaa tuottaa tuloksia.

Olen esittänyt että maassamme tulisi käynnistää pitkäaikainen mielenterveyden edistämisprojekti ns. Pohjois-Karjala projektin tapaan. Tässä hankkeessa tulisi syvällisesti tutkia ja arvioida, mikä on lisääntyvien mielenterveysongelmien kuten vakavan masennuksen syynä. Miten voitaisiin parhaiten ennakolta estää altistumista mielenterveyden ja psyykkisen toimintakyvyn romahtamiselle. Hankkeen tulisi olla laajasti poikkihallinnollinen siten että mukana olisi niin sosiaali- ja terveyspuolen kuin opetus ja kulttuuripuolenkin asiantuntemusta.

Pohjois-Karjala projekti on tuottanut hyviä tuloksia sydän- ja verisuonisairauksien vähentämisessä. Uskon että vastaaviin tuloksiin voitaisiin pitkäaikaisen hankkeen avulla päästä myös mielenterveyden alueella, jos asiaan riittävällä tarmolla paneuduttaisiin. Kyse ei ole pienen väestöryhmän ongelmasta. Jokseenkin jokaisella on tuttavapiirissään ihmisiä joille tämä terveyskysymys on todellinen ja ajankohtainen.

Viidenneksi. Rakennusalan puutteellinen valvonta on mahdollistanut halpatyömarkkinoiden tulon Suomeen yhä laajempana. Kehitys on uhka paitsi ulkomaisten työntekijöiden sosiaaliturvalle, myös kotimaisille yrityksille ja suomalaisille ammattimiehille ja naisille. Ilmiö on kytköksissä ihmiskauppaan, veronkiertoon, vakuutusturvan ja eläketurvan poistamiseen. Se aiheuttaa kotimaassa työttömyyttä, konkursseja ja katastrofaalisen vakavia puutteita työn laadussa. Viimeksi eilen Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin, miten suomalainen firma kutsutaan korjaamaan halpatyövoimalla toimivan yrityksen jälkiä, jolloin rakentamisen kokonaiskustannukset nousevat normaalia kotimaista tasoa merkittävästi suuremmiksi.

Eduskunnan kyselytunnilla työministeri joutui vastaamaan tätä ongelma koskevaan kysymykseen. Ministeri Sinnemäen vastauksesta sai kuvan että varsinaisia lainsäädännöllisiä puutteita ei meillä ole. Ministerin mukaan viranomaisten tehtävänä on valvoa että lakeja noudatetaan. Että yleissitovista työehtosopimuksista pidetään kiinni ja että verot ja vakuutukset ja muut maksut hoidetaan. Kukaan ei huomannut kysyä työministeriltä, kuka ylimpänä viranomaisena vastaa työvoimaviranomaisten toiminnasta.

Kertomukset kentältä osoittavat että valvonta ei ensinkään pelaa. Valvonnan toteuttamiseen ei ole riittävästi viranomaisresursseja. Kiinni jäämisen riski on olematon. Valtion tuottavuusohjelma henkilöstöleikkauksineen tuottaa tässä lopulta ison laskun yhteiskunnalle puhumattakaan siitä että valvonnan puute mahdollistaa kielitaidottomien ja muutenkin haavoittuvassa asemassa olevien työntekijöiden riiston. Seuraavalla hallituksella on tässä kohdassa iso työmaa kun maan asioita aletaan laittaa kuntoon.

Suomen sosialidemokraattinen puolue on aidosti osa kansainvälistä sosialidemokraattista liikettä. Meidän arvomme niin kotimaassa kuin kansainvälisesti ovat: vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. Kun me puhumme ulkomaisen työvoiman tänne tulon rajoittamisesta, me emme ole rakentamassa muureja maan rajoille. Me puhumme sen puolesta, että ulkomailta tulevat työntekijät saavat täällä samat työsopimusten takaamat oikeudet kuin suomalaisetkin työntekijät. Me haluamme tehdä poliittista työtä kaikkien työntekijöiden puolesta. Emme halua, että Suomen taloutta yritetään pelastaa halpatyömarkkinoiden avulla, jossa sallimme sen että ulkomailta tulevat jätetään vaille sosiaaliturvaa tai vakuutusturvaa, oikeutta riittävään vuorokautiseen ja viikoittaiseen vapaa-aikaan ja vuosilomaan.

Me haluamme, että heitä kohdellaan Suomessa olevilla työmarkkinoilla ja työpaikoilla suomalaisten tavalla. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, mikä on työnantajien vastuu tällaisen tasa-arvoisen työelämän edistämisessä. Kun yhteiskunta ei voi ulottaa toimitsijoitaan ja valvontaa joka paikaan, on paljolti työnantajien käsissä se, miten helposti ihonväriltään erilainen, hieman murtaen suomea tai ruotsia puhuva henkilö saa työpaikan. Maahan muuttaneiden omat kertomukset todistavat, että heidän kotoutumisensa suomalaiseen yhteiskuntaa tapahtuu parhaiten kielen oppimisen ja työpaikan avulla.

Mikään viranomaiskoneisto ei voi korvata työnantajien ja yritysten edistyksellistä ja ennakkoluulotonta asennetta ja toimintaa tässä. Mitä vähemmän on syrjintää, sitä parempi Suomi kaikille meille. Syrjinnästä ja työpaikan löytämisen vaikeuksista kertoo se, että kun kantaväestön työttömyysaste on 9% luokkaa niin suomensomalialaisten työttömyysaste on lähes 60%. Maahanmuuttajien työttömyysaste on moninkertainen kantaväestöön nähden. Tässä piilee rasismin siemen, kun pinnallinen johtopäätös on se, että kyse on maahanmuuttajan laiskuudesta vaikka taustalla on syrjityksi tuleminen työnhaussa.

On olemassa runsaasti myönteisiä kokemuksia maahanmuuttajien panoksesta suomalaisessa työelämässä. Helsingissä maahanmuuttajat vastaavat jo suuresta osasta joukkoliikenteen palveluja. He toimivat aidosti ja näkyvällä paikalla yhteiskunnan jäseninä ja tekevät työtä itsensä, oman perheensä ja yhteiskunnan hyväksi. Tämä on juuri sitä, mitä sosialidemokraatit edellyttävät myös suomalaisilta.

Kun puhumme ulkomaisesta työvoimasta, on hyvä muistaa että Suomeen hakeutuu ihmisiä niin Euroopan unionin sisältä kuin ulkopuoleltakin. EU:n sisältä tulevat ovat vapaan liikkuvuuden piirissä. Me olemme heidän kanssaan samoilla työmarkkinoilla ja tavoitteena on, että tällä tavalla EU:n yhteinen hyvinvointi kasvaa ja enenee ja EU:n kilpailukyky globaalissa mittakaavassa vahvistuu.

EU:n ulkopuolelta tulevalle työvoimalle voimme asettaa maahan pääsyn ja työluvan ehtoja. Sosialidemokraatit ovat pitäneet tärkeänä sitä, että tämän työvoiman hankkimisessa otetaan huomioon oman maan työvoiman ylitarjonta tai sen puute. Emme tue sellaista mallia, jossa maahamme otetaan rajoittamatta työvoimaa EU:n ulkopuolelta samaan aikaan kun meillä työttömyys kasvaa. Kotimaisen työttömyyden hoitoon tulee etsiä ratkaisuja muutosturvan, työvoimapoliittisen- ja uudelleen kouluttautumisen avulla silloin kun meillä on samaan aikaan työttömyyttä ja toisilla aloilla työvoimapulaa.

Tämän hallituskauden alun tilanteesta maailma on rajusti muuttunut. Kesään 2008 asti oli paljon puhetta työvoimapulasta ja ulkomaisen työvoiman hankkimisesta. Nyt työttömyys kasvaa ja näkökulman pitää olla toinen. Työttömyyden raskaan varjon poistaminen suomalaisten kotien yltä on ensisijainen poliittinen tehtävämme. Kansainväliseen solidaarisuuteen vaikkapa kehitysyhteistyön keinoin on sitä paremmat mahdollisuudet mitä korkeammalle tasolle saamme työllisyysasteen omassa maassamme kohoamaan.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu