Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Yhteiskunnan kahtia jakautuminen on pysäytettävä

01.05.2010

Vappupuhe Nokia ja Kangasala

Ensimmäiseksi:

Ei ole huono asia se, että pääministeri vaihtuu. Yhä pienemmäksi on käynyt se osa suomalaisista joka luottaa pääministeri Vanhaseen. Yksi syy pääministerin suosion romahtamiseen ovat jatkuvasti esillä olevat epäselvyydet Kepun vaalirahoituksessa. Matti Vanhanen on paitsi pääministeri myös Keskustan puheenjohtaja. Jostain syystä on niin, että juuri Kepu on eniten esillä, kun media käsittelee vaalirahoituksen epäselvyyksiä ja kun viranomaiset ja poliisi tutkivat onko lakia rikottu. Puolueen puheenjohtaja kommentoi tilannetta tavalla, joka pakottaa kysymään, eikö Vanhanen kykene ottamaan vastuuta puolueensa toiminnasta.

Näyttää siltä, että Kepun vaalitulos on syntynyt keinoilla, joista puolueen puheenjohtaja ei tiedä tai halua tietää mitään. Uusin skandaaliuutinen koski Kepun Nuorisotalosäätiön sääntöjen vastaista toimintaa Vanhasen presidenttivaalikampanjan yhteydessä. Uusia epäilyksiä näyttää nousevan viikko viikon jälkeen. Pääministerin ja Kepun puheenjohtajan Matti Vanhasen vaikeus vastuun ottamiseen puolueensa sotkuista näyttää jo vastenmieliseltä.

Toisena syynä Vanhasen suosion romahtamiseen on ollut pääministerin tapa tehdä poliittisia esityksiä. Ehdotus vanhuuseläkeiän nostosta on yksi esimerkki tällaisesta hosumisesta. Pääministeri yritti osoittaa, että hallitus kykenee reippaisiin otteisiin silloin kun OECD sitä odottaa. Toisin kuitenkin kävi.

Psykologisessa osaamisessa ja empatiassa heikoilla lahjoilla varustettu norsu käveli posliinikauppaan sillä seurauksella, että kauppoja ei syntynyt mutta paljon arvokasta rikkoutui. Ison riitelyn lopuksi hallitus joutui allekirjoittamaan paperin, jossa se sitoutuu noudattamaan hallitusohjelmaansa. Siis sitä kohtaa, jossa hallitus sanoo toimivansa yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa kun työelämäasioita kehitetään. Pääministeri ei ollut jaksanut muistaa mitä hallitusohjelmaan oli kirjoitettu.

Parhaillaan hallitus virittelee eläkkeiden leikkaamista alle 65-vuotiailta. Suunnitelma on käsittämätön, koska uusimmat tilastot osoittavat, että voimassa oleva, varsin tuore eläkelainsäädäntö jo nostaa eläkkeelle jäämisen ikää. Olemassa oleva lainsäädäntö leikkaa jo muutoinkin tulevien eläkeläisten eläkettä. Sdp:n kanta on, että lisäleikkaukset on ehdottomasti torjuttava.

Sosialidemokraattien mielestä työurien pidentämisessä toimet tulee kohdistaa työelämän laadun parantamiseen. Varsinainen pulmakohta on siinä, että yhä nuoremmat siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle työuupumuksen, masennuksen tai muun vakavan mielenterveysongelman takia. Masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä on lähes 40 000 ihmistä. Masennuksesta johtuvat eläkemenot olivat viime vuonna runsaat puoli miljardia euroa. Meidän mielestämme ensi vaalikaudella tulee vahvasti panostaa kolmikantaiselta pohjalta työelämän inhimillistämiseen. Vain näin saamme työurista pidempiä. Tätä ongelmaa ei ratkaista hallituksen esittämällä eläke-etujen heikentämisellä.

Ei siis ole huono asia että Keskustan puheenjohtaja vaihtuu.

Toiseksi:

Terveydenhuollon yksityistäminen on vakava uhka. Eduskunnassa äänestettiin tähän liittyen hallituksen luottamuksesta viime torstaina. Epäluottamuslauseen syynä oli tällä kertaa hallituksen kyvyttömyys huolehtia reumapotilaiden hoidon jatkuvuudesta.

Heinolan Reumasäätiön sairaala on ollut reumatautien hoidon ja kuntoutuksen huippuyksikkö. Tänä keväänä se hakeutui yllättäen konkurssiin rahojen loppuessa. Reumasäätiön sairaalan heikentyvä talous on ollut pitkään tiedossa, mutta tästä huolimatta tilanteen on annettu huonontua. Kun me tätä ihmettelimme, ministeri Risikko totesi, että kyseessä on yksityinen sairaala, eikä sen toimintaa voida tukea yhteiskunnan varoin. Sosiaali- ja terveysministeriö on voimaton, kun yksityinen terveysbisnes kaatuu. Kipu jää potilaiden kannettavaksi.

Reumasäätiön sairaalan konkurssi on ikävä varoittava esimerkki siitä, mihin meidän terveydenhuoltomme on kehittymässä. On käymässä juuri niin kuin johtavat sosiologian tutkijat ovat ennustaneet. Terveydenhuoltoa koskevassa puheessa ihmisen hyvinvoinnin tilalle on tullut palvelun tarjoajan kilpailukyky. Hyvän hoidon sijaan tärkeimmäksi tavoitteeksi on tullut voitollinen tilinpäätös.

Nykyisessä terveydenhuollon mallissa Reumasäätiön sairaalalla ei ollut sen kummoisempaa asemaa kuin on tavallisella kyläkaupalla. Kyläkauppa pysyy pystyssä vain niin kauan kuin ihmiset ostavat tarvitsemansa tavarat sieltä. Jos ihmiset siirtyvät asioimaan muualle, kyläkauppa ajautuu konkurssiin tai ainakin lopettaa toimintansa. Näin kävi Reumasäätiön sairaalalle, kun kuntien ja sairaanhoitopiirien siirsivät ostonsa muualle.

Tapahtuma oli liiketaloudellisesti johdonmukainen. Mutta monien reumapotilaiden näkökulmasta se oli julma ja käsittämätön. Ihmisten on mahdoton hyväksyä sitä, ettei hallituksella ollut keinoja käytettävissään. Pelastetaanhan pankkejakin konkursseilta, miksi reumapotilaat jätetään tyhjän päälle, kysyvät potilaat ja heidän omaisensa.

Tämä on tärkeä opetus porvarihallitukselle, joka mielellään siirtää terveydenhuollon palvelujen tuotantoa yhä enemmän yksityiselle sektorille. Mitä suurempi osa terveydenhuollosta on yksityisen bisneksen varassa, sitä haavoittuvampi järjestelmä meillä on. Kun yksityinen yritys menee konkurssiin terveydenhuollon tai vanhuspalvelujen järjestämisessä, vastuu ja kustannukset siirtyvät yhteiskunnan kontolle. Siksi onkin lisättävä yksityisen terveydenhuollon valvontaa ja huolehdittava siitä, ettei yksityisen osuus palvelutuotannosta kasva kohtuuttoman suureksi.

Johtopäätös: Mitä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja siirretään yksityisen liiketoiminnan hoidettavaksi, sitä epävarmemmalla pohjalla huolenpito on.

Kolmanneksi:

Suomalaisen yhteiskunnan kahtia jakautuminen tulee pysäyttää. Suomessa on noin 300 000 työtöntä. Uusimmat tilastot näyttävät että työttömyyden kasvu on hidastunut. Tämä on myönteinen ja kaivattu asia. Joiltakin osin muutos parempaan on tapahtunut. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava se kova ja ankara tosiasia, että pitkäaikaistyöttömyys kasvaa edelleen voimakkaasti.

Työttömyys koskettaa välillisesti miljoonaa ihmistä. Se näkyy käytettävissä olevan rahan vähenemisenä. Se ilmenee työelämästä ja yhteisöistä sivuun joutumisena, elämän rytmin muuttumisena ja syrjäytymisriskin kasvamisena. Työttömyys tarkoittaa isoa henkistä kuormaa, kun tehtäväksi tulee oman tulevaisuuden uusi suunnittelu ja monien ratkaisujen miettiminen ja valintojen tekeminen vaihtoehtojen välillä. Pystynkö perheeni kanssa muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalla? Kykenenkö ja pääsenkö kouluttautumaan ja opettelemaan uuden ammatin? Saanko velkojeni lyhennysohjelmat neuvoteltua uuteen tilanteeseen sopiviksi?

Tällaiset ja tämän kaltaiset kysymykset ovat arkipäivää suuressa osassa suomalaisia koteja.

Samaan aikaan toisaalla julkaistaan kyselytutkimusten tuloksia, jotka kertovat suomalaisten optimismista ja uskosta tulevaisuuteen. Bruttokansantuotteen romahtaminen lähes kahdeksalla prosentilla ei näy kaikkien elämässä ainakaan vielä. Suurella osalla ihmisiä työpaikka on säilynyt, palkat ovat nousseet ja palkasta jää käteen vähän enemmän, kun verotusta on kevennetty. He ovat optimistisia ja suunnittelevat elämäänsä luottaen siihen, että rahaa on jatkossakin käytössä.

Lama koettelee eniten niitä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa. Viennin putoaminen lähes neljänneksellä on pakottanut yritykset vähentämään tuotantoaan. Lomautukset ja irtisanomiset ovat sen seurauksia. Tämän lisäksi laman kuormaa kannetaan valtion velanotolla. Taantuman takia sekä kuntien että valtion verotulot ovat jyrkästi laskeneet. Lakisääteisten ja sovittujen asioiden hoitamiseksi otetaan lainaa tällä hetkellä niin, että joka neljäs euro valtion budjetissa on tätä velkarahaa.

Valtion velanotto tässä tilanteessa on sosialidemokraattien mielestä oikeata politiikkaa. Hallitus on vihdoin luvannut merkittävän summan rahaa nuorisotyöttömyyden kasvun pysäyttämiseen. Me vaadimme tätä jo viime keväänä. Hallituksen tämän kevään budjettipäätöksistä voi näiltä osin sanoa: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hallituksen sokeudesta sen sijaan kertoo se, että velkarahalla rahoitettiin suurituloisille ulottuvia veronkevennyksiä, kun nekin rahat olisi pitänyt käyttää julkisiin investointeihin kuten homekoulujen korjausrakentamiseen.

Toisilla siis menee harvinaisen hyvin täällä Suomessa ja toiset jäävät pahasti jälkeen.

Oman vaihtoehtobudjettimme taustalla viime syksynä oli halu jarruttaa maan kahtia jakautumista. Budjettiin tekemillämme muutosesityksillä halusimme vahvistaa oikeudenmukaisuutta ja kantaa huolta niistä ihmisistä, jotka jäävät laman jalkoihin. Esitimme työttömäksi jääneiden perusturvan parantamista, lapsiperheiden toimeentulotuen ja lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostoa, eläkkeensaajien asumistuen parannusta sekä kunnallisverotuksen keventämistä pienituloisilta.

Esityksemme eivät saaneet kannatusta hallituspuolueiden edustajien puolelta.

Nyt kun eräät merkit näyttävät, että taloudellinen kasvu on hiljalleen alkamassa, on katsottava kuka tästä kasvusta nopeimmin hyötyy. Tilastojen mukaan on niin, että juuri talouskasvun aikana eriarvoisuus kasvaa nopeimmin. Toisilla työt ja sen myötä palkat kasvavat, ja toiset jäävät hitaasti kohenevan työttömyysturvan varaan tai putoavat pois ansiosidonnaiselta peruspäivärahan varaan. Työssä olevat tekevät ylitöitä ja toiset ovat kokonaan ilman.

Yritysten ja pääomasijoittajien voitot kasvavat, kun kaupankäynti kiihtyy ja tuotteiden kysyntä kasvaa ja nostaa hintoja ja katteita. Toiset joutuvat kamppailemaan velkojensa kanssa ja miettimään asunnon vaihtamista pienempään jotta raha riittäisi ruokaan, lääkkeisiin ja muuhun välttämättömään. Taloudellisen kasvun käynnistyminen ja kiihtyminen eivät poista ruokajonoja kaduiltamme, vaikka niin toivoisi käyvän.

Taloudellinen toimeliaisuus on välttämätöntä ja kasvu tuottaa välineitä yhteiskunnan yhteiseen kassaan. Politiikan tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikki saavat osansa tästä kasvusta. Työttömyys, pieneläkeläisyys ja työkyvyttömyys eivät ole vain yksilön ongelmia vaan samalla myös yhteisiä, yhteiskunnallisia kysymyksiä. Perustuslaki velvoittaa lainsäätäjää huolehtimaan siitä, että jokaisen oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella turvataan.” (PL 19§)

Ensi vaalikauden keskeisiä tehtäviä on eriarvoisuuden kasvun pysäyttäminen ja yhteiskunnan kahtiajaon lieventäminen. Keskeiset keinot ovat työllisyyden vahvistaminen ja julkisten palvelujen varmistaminen. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee toimiakseen suhteellisen korkeata veroastetta. Sosialidemokraattien mielestä edessä on veropohjan laajentaminen ja verotuksen kehittäminen oikeudenmukaisemmaksi siten että pienten palkka ja eläketulojen verotusta ei kiristetä vaan verotuloja haetaan pääomatulojen verotusta kiristämällä.

Neljänneksi:

Hyvinvointivaltion perusta lepää korkean koulutuksen ja työllisyyden varassa. Vain työn kautta syntyy sellaista tulosta, josta riittää jaettavaa kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi. Sosialidemokraattien mielestä on oikein että sosiaaliturvajärjestelmämme on työntekoon kannustava. Me puolustamme voimakkaasti työeläkejärjestelmää samalla kun tunnustamme sen, että pienten työeläkkeiden lisäksi kansaneläke on niin alhainen että liian moni joutuu jatkuvasti turvautumaan toimeentulotukeen.

Olemme myös sitä mieltä, että on reilua että työttömyysturvassa on elementti, joka palkitsee työssäolosta ja tuo takaisin osan työttömyysturvamaksuista. Niin sanottu kytkös peruspäivärahan ja ansiosidonnaisen välillä on jo nyt varsin vaatimaton. Jos peruspäiväraha nousee eurolla, se nostaa ansiosidonnaista päivärahaa noin 50 sentillä. Tämä tarkoittaa sitä, että pienituloiset osoittavat jo nyt vahvaa solidaarisuutta pitkäaikaistyöttömiä kohtaan.

Hallittu talouskasvu edellyttää vakaita yhteiskunnallisia oloja ja vahvaa luottamusta keskeisten toimijoiden välillä. Työmarkkinakentässä on tällä vaalikaudella vallinnut toisenlainen meno. Liittokohtaiset sopimuskierrokset ovat aluksi tuoneet palkkakilpailua kun työvoimasta tuntui olevan pulaa. Vaatimukset ja kovat äänenpainot puolin ja toisin ovat olleet kuluvan kevään todellisuutta. Voimien mittely on johtanut useisiin lakkoihin. Kokeneet asiantuntijat arvioivat, että valtakunnan sovittelijan tykö lähdetään nykyään aivan liian heppoisin perustein. ei edes yritetä etsiä ratkaisu omin voimin.

Hallitus on vähitellen herännyt havaitsemaan että jotain varmaan tarttis tehdä. Tulevalla vaalikaudella edessä olevien haasteiden ratkaisemisessa tarvitaan vastuunottoa sopimusyhteiskunnan vahvistamisessa. Kansalaisille tulee antaa usko siihen, että nyt ei eletä kuin viimeistä päivää. Silloin löytyy kärsivällisyyttä maltilliseen kehitykseen, jos tiedetään, että hallitus tulee oikealla tavalla veropolitiikalla vastaan.

Työnantajapuoli ei saisi unohtaa globaalissa ympäristössäkään sitä, että palkansaajan kysymykset ovat ensi sijassa kansallisia ja isänmaallisia kysymyksiä. Vaikka yrityksen toimintaympäristö on globaali, palkansaajan elämänympäristö on kansallinen. Hän määrittelee omat toiveensa ja kohtuulliset odotuksensa kansallisesta ympäristöstä käsin. Pääoman vapaa liikkuvuus on käytännössä eri asia kuin työvoiman vapaa liikkuvuus. EK:n tulisi ymmärtää tämä ja palata tosissaan keskustelemaan siitä, miten kansallinen ja isänmaan etu parhaiten voisi toteutua.

Ensi vaaleissa haemme maahan hallitusta jolla on syvällinen ymmärrys työelämäkysymyksistä, sopimusyhteiskunnasta ja työllisyyden vahvistamisen edellytyksistä. Edessä olevat haasteet ovat suuret. Meillä sosialidemokraateilla on kokemusta vaikeiden asioiden ratkaisemisesta. Siksi me nyt tavoittelemme vaalivoittoa, edessä olevista vaikeuksista huolimatta ja juuri sen tähden. Hyvää työn ja ylioppilaiden juhlapäivää!

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu