Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Eliitin on herättävä solidaarisuuteen

29.08.2010

Saarna Työväen kirkkopyhä Lappeenranta

Jos jokin kohta Raamatussa näyttää mitä on solidaarisuus, niin kertomus laupiaasta samarialaisesta on sellainen kohta. Vaikka Luukkaan kirjoittama kertomus on Jeesuksen sepittämä opetuspuhe, tuntuu siltä, että tuo kertomus on puhutteleva ja tosi edelleenkin, kahden tuhannen vuoden jälkeen. Se pakottaa meidät tutkimaan itseämme, arvioimaan sitä, mikä on meidän paikkamme tuossa kertomuksessa ja tässä maailmassa. Se pakottaa meidät kysymään kuka on meidän lähimmäisemme. Se haastaa meidät kysymään kenelle me osoitamme solidaarisuutta.

Evankeliumissa Luukas piirtää kuvan kahdesta miehestä, jotka ottavat mittaa toisistaan. Miehistä toinen edustaa yhteiskunnan huippua, oppineistoa. Hän on lainopettaja, tärkeimpien pyhien kirjojen ja moraalisten opetusten asiantuntija. Mies joka tiesi tietävänsä, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän kuului tuon yhteiskunnan oppineistoon, johtajiin ja eliittiin.

Toinen mies on suuresta tuntemattomuudesta julkisuuteen tullut maallikkosaarnaaja, puusepän poika Jeesus Nasaretista. Hän tuli rahvaan parista, mutta oli puhetavallaan tehnyt vaikutuksen. Ihmiset kulkivat hänen perässään innoissaan. Kansansuosionsa takia Jeesus oli kiinnostava ilmiö, vaikkei kuulunutkaan yhteiskunnan eliittiin.

Luukas kertoo että lainoppinut halusi osoittaa olevansa viisaampi kuin tuo suosittu Jeesus. Jeesus joutui vastaamaan teologisesti vaikeaan kysymykseen, miten ihminen voi päästä ikuiseen elämään. Jeesus tajuaa, että kysymys on retorinen, kiusallaan tehty. Hän heittää pallon vastustajalleen: Hän sanoo lainopettajalle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Lainopettaja joutuukin nyt itse antamaan oikean vastauksen. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Lainopettajaa harmittaa se, ettei hän saanut Jeesusta nolatuksi. Hän jatkaa kyselyään. Hän näyttelee edelleen tyhmempää kuin on ja kysyy Jeesukselta: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”

Jeesus tajuaa, että kyseessä on nyt ottelu, jossa oppinut eliitti käy hyökkäykseen rahvaan keskeltä tulevaa oppimatonta maallikkopuhujaa vastaan. Eliittiä pelottaa Jeesuksen nauttima kansansuosio ja sen antama vaikutusvalta. Siksi lainoppinut näkee vaivaa nolatakseen Jeesuksen ihmisten silmien edessä.

Jeesus muuttaa taktiikkaa. Hän esittää nyt kertomuksen uloslyötyjen solidaarisuudesta, kertomuksen, jota me olemme tottuneet nimittämään kertomukseksi laupiaasta samarialaisesta.

Kertomus on hyvän opetuskertomuksen tavoin korostetun mustavalkoinen. Ihmiset ovat hyviä tai pahoja. Ihmiset ovat uhreja tai pelastajia. Ihmiset ovat empaattisia tai kovasydämisiä.

Jeesuksen omat sympatiat ovat uloslyötyjen puolella. Lainoppinut on halunnut nolata hänet, mutta kertomuksellaan Jeesus ahdistaa hänet nurkkaan arvioimaan oman sydämensä kovuutta.

Lainoppinut kuului tietysti samaan yhteiskunnan eliittiin kuin kertomuksen pappi ja leeviläinen. Nämä olivat johtajia ja yhteiskunnan vallankäyttäjiä. Omalta osaltaan he kantoivat vastuuta yhteiskunnan kehityksestä. He hoitivat tärkeitä tehtäviä ja tiesivät sen. He olivat kiireisiä keskittyessään suuriin asioihin. Pienten asioiden hoitaminen oli muiden tehtävä.

Niinpä he, pappi ja leeviläinen, eivät pysähtyneet maantierosvojen uhriksi joutuneen miehen kohdalle. Pahoin hakattu mies oli kuolemaisillaan, mutta eliitin edustajat kulkivat ohi mielessään tärkeämmät tehtävänsä ja vastuunsa. Sydän kovana kohti isoja tehtäviä.

Jeesuksen viesti eliittiin kuuluvalle lainoppineelle on: Eliitistä ei taida olla apua tavalliselle ihmiselle, joka joutuu hätään. Eliitti kävelee ohi, koska tavallisen ihmisen kärsimys ei herätä eliittiin kuuluvissa ihmisissä solidaarisuuden tunnetta.

Kertomus jatkuu. Paikalle tulee muuan samarialainen. Ihminen, joka tulee alemmasta, halveksitusta yhteiskuntaluokasta. Häntä voisi verrata vaikkapa ulkomaalaistaustaiseen ihmiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Kertomuksen samarialainen ei ehkä ole varsinaisesti säälittävä tapaus. Mutta on selvää, ettei hän kuuluu yhteiskunnan eliittiin. Hän on kokenut syrjintää, hänet on joissakin tilanteissa lyöty ulos sieltä, missä parempi väki istuu. Hän tietää, ettei eliitistä hädän tullen ole turvaa. Ainoa turva tulee siitä, että uloslyödyt ja halveksitut puolustavat itse toisiaan, että heidän välillään vallitsee keskinäinen solidaarisuus.

Kuten pappi ja leeviläinen, niin samarialainenkin havaitsee henkihieverissä olevan miehen maantien varressa. Samarialainen pysähtyy auttamaan. Luukas sanoo samarialaisesta: ”Kun hän tuli paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.” Samarialaisella oli myötätunnon kyky. Yhteiskunnasta ulos lyötyjen joukkoon kuuluvana hän tiesi, mitä on olla uloslyötynä. Hän tiesi, että tienposkessa verissään pölyn peittämänä makaavalla ihmiselläkin on ihmisyytensä ja ihmisarvonsa. Hän koki veljeyttä tätä ihmisparkaa kohtaan ja tiesi että voisi itse yhtä hyvin joutua ryöstetyksi. Samarialainen ryhtyi toimimaan kultaisen säännön moraaliperiaatteen mukaan. ”Kaikki mitä tahtoisitte ihmisten teille tekevän, tehkää te heille.”

Kertomus päättyy. Kuulijoille, myös lainoppineelle, on päivänselvää, että Jeesus on tehnyt halveksitusta samarialaisesta yleispätevän esimerkin jokaiselle. Jeesuksen suusta ei kuulu tuomion sanaa. Kertomus puhuu puolestaan. Eliittiin kuuluva lainoppinut saa kuulla Jeesuksen kehotuksen: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Kyse on kehotuksesta solidaarisuuteen niitä kohtaan jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa. Erityisesti kyse on eliitille suunnatusta moraalisaarnasta. Ei saa olla niin, että eliitti kulkee henkihieverissä olevan ohi. Ei saa olla niin, että eliitti kovettaa sydämensä ihmisten puutteen ja hädän edessä. Ei saa olla niin että eliitti jättää heikoimmista huolehtimisen niiden vastattavaksi jotka ovat itsekin kaikkein heikoimmassa asemassa.

Kun kuuntelee kansalaisten kokemuksia Suomesta, tulee siihen johtopäätökseen, että suomalainen yhteiskunta sisältää sekä samarialaisen solidaarisuutta että eliitin kovasydämisyyttä. Demokraattinen järjestelmämme on lähes sadan vuoden ajan vahvistanut kansalaisten tasa-arvon kokemusta ja auttanut heikoimmassa asemassa olevia parantamaan olojaan. Valtaa pitävä eliitti on joutunut kuuntelemaan niiden ääniä ja toiveita, joilla on vain äänestämisen valta. Uloslyötyjen keskinäinen solidaarisuus on antanut heille voimaa ajaa omia tavoitteitaan ja lievittää omaa puutetta ja hätää.

Koko ajan muodostuu kuitenkin uusia uloslyötyjen ryhmiä, jotka eivät saa riittävästi ääntään kuuluviin. He ovat pitkäaikaistyöttömiä, toistuvissa pätkätöissä sinnitteleviä, yksinäisiä vanhuksia, mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria, maahan saapuneita turvapaikan hakijoita vain muutamia ryhmiä mainitakseni. He jäävät vaille riittävää apua, jos valtaa pitävä eliitti ei herää solidaarisuuteen heitä kohtaan.

Samarialainen, joka pysähtyi ja auttoi, on esimerkki. Mene ja tee sinä samoin, sanoi Jeesus eliitin edustajalle. Tämän kehotuksen sanan hän sanoo myös tämän päivän yhteiskunnassa ja maailmassa. ”Mene ja tee sinä samoin.”

 

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu