Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Nuoret haluavat työelämään

15.09.2010

Puhe hallituksen vuoden 2011 budjettiesityksen (HE 126/2010 vp) lähetekeskustelu

Hallituksen lupaukset kansalaisille ovat upeita. Puheiden perusteella ei kellään ole syytä vakavaan huoleen. Valtiovarainministeri Katainen luonnehti hallituksen harjoittamaa politiikkaa eilen kauniilla ja jo monesti tutuksi tulleilla sanoilla: ”Ketään ei jätetä ei ketään.” 

Miten tuon lupauksen voisi välittää suomalaiseen todellisuuteen niin, että siitä tulisi myös jokaisen suomessa asuvan kokemus? Tässä on todellinen haaste hallituksella ja koko eduskunnalle. Sanojen ja tekojen välisen kuilun ylittäminen. Me kirjoitamme sanoja, puhumme niitä ääneen. Kansalaiset arvioivat politiikkaa sen perusteella miten maailma tekojen, ei sanojen, ansiosta ihan oikeasti muuttuu. 

Helsingin sanomien mielipidesivulla on annettu laajaa tilaa keskustelulle koekasti koulutettujen työttömyydestä. Yliopistosta valmistuneet maisterit ja tohtorit ovat omalla nimellään tulleet julkisuuteen kuvaamaan vuosien kamppailua työpaikan löytämiseksi. Kirjoituksia lukiessa syntyy aivan eri kuva kuin se mikä syntyy yhteiskunnan päättäjien puheita kuunnellessa. 

Perjantaina 13 päivä elokuuta eduskunnassa pidettiin pääministeri Kiviniemen koolle kutsumaa seminaari työllisyyden ja talouskasvun aineksista ja edellytyksistä. Paikalla oli muutaman poliitikon ohella päättäjiä ja vaikutusvaltaisia henkilöitä elinkeinoelämästä, keskeisistä järjestöistä sekä korkeakouluista. Kovin nopeasti tämän jo vähän vanhenevan väen keskustelu kääntyi päivittelyksi siitä, miten nuorilta puuttuu haluja siirtyä työelämään. Keskustelussa arvovaltaiset henkilöt olivat huolissaan opiskelijoiden liian anteliaista eduista, jotka viivyttävät työelämään siirtymistä. Kaikki olivat vastuullisesti yhtä mieltä siitä, että työuria on pidennettävä. Keskustelussa, jossa ei opiskelijoita itseään näkynyt, henki oli se, että nuorisossa itsessään on vikaa kun eivät viitsi siirtyä työelämään. 

EVA:n toimitusjohtaja meni tässä nuorison tilan surkuttelussa kenties pisimmälle, kun murehti sitä, ettei nykynuoriso edes halua rikastua. Mitä tästä maailmasta tulee, kun rikastumista pidetään Suomessa syntinä, pohdiskeli Matti Apunen. 

Oppilaitoksista valmistuneiden nuorten näkökulma suomalaiseen todellisuuteen on toisenlainen. Omat kasvokkaiset keskustelut nuorten kanssa todistavat samaa kuin Helsingin sanomien mielipidesivun kirjoittajien kertomukset. Nuorilla on nytkin kuten aina ennenkin valtavaa halua siirtyä työelämään, saada omaa rahaa, ja vahvistaa sitä kautta riippumattomuutta. Nuorilla on todellisuudentajuista valmiutta ja intoa ottaa aikuistuessaan vastuuta omasta toimeentulostaan, asumisestaan ja ammatillisista valinnoistaan. 

Ja Matti Apuselle voi kertoa, että kyllä nuoret haluavat rikastua. Monille se on välttämätöntäkin. Niin pienistä oloista he ponnistavat. Eri asia on että nuorison maailmankuva ja arvomaailma on sillä tavalla monivivahteinen, ettei heille ensimmäiseksi tule mieleen nimetä rikastuminen elämän päämääräksi. Rahaa pitää saada, mutta elämässä on kuitenkin varsinaisesti kyse muusta. 

Olen läheltä seurannut työttömyyteen valmistuneen nuoren työnhakua. Muutamassa kuukaudessa kärsimättömyys kasvaa isoksi ja ärtymys sen mukana. Olo helpottaa kun mieltää oman työnhakunsa omaksi työkseen siihen asti kunnes varsinainen työpaikka löytyy. Kynnys työttömäksi suostumiseen on korkea. työmarkkinatuen vastaan ottaminen ei houkuttele. Pelkona on että siitä tarttuu omaan identiteettiin jotain, joka määrää jatkossa urakehitystä, osaa ja kohtaloa. Päättäjien huoli siitä, että laiskat nuoret mielellään hakeutuvat työttömyysuralle, on liioiteltu. 

Kaikkein eniten opiskelijan opintojen etenemistä vauhdittaa tieto varmuus siitä, että työmarkkinoilla on valmistuvalle tilaa. Kun edessä on varma työttömyys, ei tutkintopaperien ulos ottaminen houkuttele. Elämä jatkuu sinnittelynä, opintoja ehkä laajennetaan tai jatketaan toisella alalla siinä toivossa, että oma työmarkkina-asema vahvistuisi. Epävarmuus valmistumisen jälkeisestä työpaikasta on merkittävä tekijä myös opintojen rahoituksen kannalta. Opintolaina ei houkuttele, kun ei ole mitään varmuutta siitä, että valmistumisen jälkeen on sellaisia säännöllisiä tuloja joista voi ryhtyä lainaa lyhentämään. 

Elokuun 13 päivän seminaarissa kannettiin huolta myös siitä, että Suomessa koulutetaan ihmisiä liikaa. Kun huoli esitettiin elinkeinoelämän korkean edustajan taholta, voi vain ihmetellä. Eikö juuri elinkeinoelämän tulisi nähdä korkeasti koulutettu työvoima resurssina ja mahdollisuutena, joka antaa tukevan pohjan kannattaville investoinneille sellaisille aloille, joilla voimme menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Nyt ei ole aika alentaa koulutustasoa vaan aika investoida aloille, jotka kykenevät tehokkaasti hyödyntämään korkeasti koulutettua työvoimaa. 

Niin, ketään ei jätetä. Hieno lupaus. Mutta kuilu kansalaisten kokemuksen ja lupauksen välillä on pelottavan syvä.

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu