Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Luottamuksen menettäminen on helppoa

21.09.2010

Kolumni Uutispäivä Demari

Matti Vanhasen II hallituksen suurimmat vaikeudet ovat liittyneet luottamuksen hukkaamiseen. Ensimmäisenä syksynään hallitus joutui vaikeuksiin kun sairaanhoitajille annetut lupaukset osoittautuivat tyhjiksi puheiksi. Luottamuksen menettäminen synnytti katkeruutta ja pettyneet hoitajat lähtivät työtaistelun avulla hakemaan sitä mikä oli luvattu. Hallitus ei perääntynyt vaan käytti valtaansa täydessä mitassa. Syntyi tilanne, jossa panokset olivat suuria: puhuttiin ihmisten hengestä ja terveydestä, laadittiin säädökset hoitajien pakottamiseksi työhön. 

Valtava määrä luottamuspääomaa suomalaisesta yhteiskunnasta ja terveydenhuollosta katosi muutamassa kuukaudessa. Syntyi käsitys: Hallitus petti hoitajat. Hallitus vie tahtonsa läpi voimapolitiikalla, ei neuvottelemalla. 

Toinen esimerkki kyvyttömyydestä ymmärtää kansalaisten mielialoja oli hallituksen piiristä yksipuolisesti julkisuuteen tuotu esitys vanhuuseläkeiän korottamisesta. Paineet taloustaantumasta ja väestön ikääntymisestä johtuvan kestävyysvajeen korjaamiseen olivat tietysti tavattoman kovat. OECD ja Suomen valtiolle lainaa myöntävät tahot esittivät suorasukaisia odotuksia hallitukselle. Hallituksessa syntyi tarve osoittaa ulospäin että se kykenee riuskoihin toimenpiteisiin, eikä maa ole holtittoman ylivelkaantumisen reitillä. 

Tämä kaikki on ymmärrettävää. Mutta ymmärrettävää ei ole hallituksen psykologinen kyvyttömyys. Hallituksen olisi tullut ymmärtää, että kysymys työurien pidentämisestä on alusta loppuun saakka asia, jossa asianosaisia ovat työmarkkinajärjestöt. Alkeellinen historiallinen taju olisi riittänyt sen muistamiseen, ettei Suomessa yhteisiä asioita ole koskaan onnistuttu hyvin ratkaisemaan siten, että yksi osapuoli yllättää muut ja näyttää korkeaa profiilia. Vaikka OECD & Co. sattuisi olemaan suorasukaisen toimintakulttuurin ihailija, Suomessa on aina toiminut paremmin herkkävaistoinen, kaikkia asianosaisia kunnioittava sopimisen kulttuuri. 

Näyttävällä profiililla hukattiin tärkeää ja kasvussa olevaa luottamuspääomaa hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen väliltä. Tuota pääomaa ei ollut mitenkään liikaa kasautunut, kun EK jo vaalikauden alussa hylkäsi tupo-menettelyn ja ajelehti hämmennyksissään liittokohtaisen sopimuskierroksen kustannusvaikutusten keskellä. Tehyn työtaistelu ja sen pysäyttänyt pakkolakikaan tuskin lisäsivät luottamuspääomaa. 

Korkea profiili ja näyttävät eleet ovat olleet Vanhasen II hallituksen kulttuuria. Luottamuksesta viis veisataan. Kiviniemen hallituksen taival ei ole alkanut paljon paremmin. Kokoomuksen ministerien uusi ”hei me puhutaan ulkopolitiikkaa” –kieli on saanut muotoja, joita hämmästellään Kokoomuksen ulkopolitiikan veteraanien piirissäkin. Tätäkin rentoutta perustellaan sillä, että tärkeämpää on uskallus puhua suoraan ja todellisuutta yksinkertaistaen kuin harkitusti ja luottamusta varjellen. 

Tärkeätä on nyt, että hallitus pystyisi rakentamaan kolmikantaista luottamusta työmarkkinajärjestöjen kanssa käymissään keskusteluissa. Nyt jos koskaan katsotaan onko kokoomuksella korvat kuuntelemista varten, vai heiluvatko korvat ihan muusta syytä. Edessä olevien kuukausien aikana katsotaan myös se, kykenemmekö me suurissa puolueissa palauttamaan kansalaisten luottamuksen siihen, että meistä on maan asioiden hoitajaksi. Nyt kysytään kuuntelemisen taitoa kaikilta meiltä, jotka olemme lähteneet eduskuntavaaliehdokkaiksi. 

Aito kuunteleminen on paras keino luottamuksen palauttamiseen. 

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu